Vanhat hyvät oppimismenetelmät?

Tutustun parhaillani erilaisiin opetus-oppimiskäsityksiin osana Opetuksen ja oppimisen perusteet - kurssia.

Kurssin tavoitteena on oppimistehtävien ja kirjallisuuden perusteella tutustua behavioristiseen, humanistiseen, kognitiiviseen ja sosiokulttuuriseen oppimiskäsitykseen. That's it.

Juttelin aiheesta kasvatustieteiden tiedekunnasta aikoinaan valmistuneen kitesurffaavan ystäväni, ideoijan ja Ideakoski-yritystä vetävän Reetan kanssa. Reetta on osannut mahtavalla tavalla tuotteistaa oppimista koskevan koulutuksen; Ideakosken yksi tavoitteista on aikaansaada vaikuttavaa oppimista.

Reetta kyseli, mitä oppimiskäsityksiä kurssilla nykyisin opiskellaan ja lueteltuani ne, hän tokaisi: "Mitä! Niitä samojako kuin kymmenen vuotta sitten itsekin opiskelin! Eikö kirjallisuutta ole päivitetty ollenkaan vuosien mittaan?"

Uusin kurssikirja "Yliopisto-opettajan käsikirja" on "uusi" eli vuodelta 2011, muut pyörivät 2000-luvun taitteessa. Kirjallisuuden perusteella kurssin tavoitteena on tosiaan perehdyttää vanhoihin hyviin oppimismenetelmiin, se lienee tosiaan sitä kasvatustieteiden perusteiden hallintaa.  Reetta hyödyntää työssään muita minulle tuntemattomia oppimismenetelmiä, joista saan toivottavasti tietää muiden kurssien yhteydessä.

Kirjallisuusvinkkejä kysyessäni Reetta kertoi käyttävänsä lähteinä pitkälti uusimpia tiedealan julkaisuja. Ehkä minunkin pitäisi.

Näkökulman valinnasta opettamiseen ja oppimiseen

Opintoihin liittyvä viikon kohokohta on ollut saada käsiin Tutkiva oppiminen -kirja ja jutella kirjasta ja luokanopettajan työn arjesta tuttavan kanssa. Tutkiva oppiminen -kirja on yksi Opetuksen ja oppimisen - perusteet kurssin kirjoista. Kurssin yhtenä tavoitteena on ymmärtäkseeni tutustua opetuksen ja oppimisen perusteisiin ja niiden merkitykseen elinikäisen oppimisen näkökulmasta.

Vilautin kirjaa tuttavalleni, joka on juuri valmistunut luokanopettajaksi kasvatuspsykologia pääaineenaan. Kaksi kirjan kirjoittaa ovat hänelle tuttuja; Lasse Lipponen toimi hänen graduohjaajaan ja Kirsti Lonka hänen proffaopenaan. Suhteeni kirjaan syveni kertaheitolla!

Opin uutta: en ole tiennyt aiemmin, että luokanopettajista osalla pääaine on kasvatustiede ja osalla kasvatuspsykologia. Kysyinkin heti tuttavaltani, miten ero näkyy käytännössä luokanopettajan työssä. Tuttavani mukaan kasvatuspsykologiaa pääaineenaan opiskelleet luokanopettajat tarkastelevat oppimista ja koulua lasten näkökulmasta eli miltä koulupäivä näyttää lapsen silmin, miten lapsi oppii parhaiten asioita ja miten yhdistää oppilaiden mielenkiinnonkohteet ja opetussuunnitelma. Wau! Miksi luokanopettajan työtä tulisi tehdä mistään muusta näkökulmasta katsoen? No, siksihän mä opiskelen parhaillani kasvatustiedettä, että oppisin ymmärtämään erilaisia näkökulmia opettamiseen ja oppimiseen! :)

p.s suurkiitos kirjasta Tanssiopisto Vinhan rehtorille ja opeopintojen opiskelukollegalleni Millalle!