Voimaannuttavat ja lamauttavat verkostot

Bloggaukseni liittyy pienryhmämme verkostotyöhön. Tavoitteenani on kuvata omia verkostojani, miten hoidan niitä, mistä ja miten löydän uusia kumppaneita ja miten hyödynnän verkostoja työssäni. Rajaan verkostokuvaukseni koskemaan työtäni asiakkuuspäällikkönä SOK:lla rajaten pois leijasurffausopettajan työhöni kuuluvat verkostot.

Millainen on tämän hetkinen verkostoni? 
Spontaanisti ryhmiteltynä verkostoni muodostuu neljästä ryhmästä: yhteistyökumppaneista, työkavereista, sosiaalisen median tuttavista ja käynnissä olevien opeopintojen opiskelukavereista. Soveltaessani lukupiiriin valitsemieni kirjojen oppeja verkostoteorioista, verkostoni ryhmittely näyttää tältä:

KEHITYSVERKOSTOT 
Verkoston tavoitteena on kehittää palveluita ja tuotteita vastaamaan nopeasti muuttuviin asiakastarpeisiin.

Yhteistyökumppanit, joihin kuuluu  
* nimetyt vastuualueeni kuuluvat matkailualan partnerasiakkuudet
* tiimimme vastuualueeseen kuuluvat eri toimialoja edustavat partnerasiakkuudet
* SOK:n ulkopuoliset yhteistyökumppanit (tutkimustoimistot, konsultit yms)

KÄYTÄNTÖYHTEISÖT 
Käytäntöyhteisöt ovat suhteellisen pieniä asiantuntijaryhmiä, jotka toimivat muodollisesti tai epämuodollisesti ja ne toimivat, koska yhteisön jäsenillä on yhteinen tavoite. 

Työkaverit, joihin kuuluu 
* partnertoiminnan tiimiin kuuluvat työkaverit
* SOK:n eri liiketoimintayksiköitä ja osuuskauppoja edustavat työkaverit
* entiset matkailualan työkaverit

Opiskelukaverit, joihin kuuluu 
* Opettajakorkeakoulun opiskelukaverit, erityisesti viiden hengen pienryhmämme

Sosiaalisen median tuttavat, joiden kanssa jaan tai haluan jakaa yhteisiä työkokemuksia ja asiantuntijatietoa
* Linkedin - tuttavat
* Facebook-tuttavat
* Twitter-piirini
* Foursquare-piirini
* seuraamani lempibloggarini  

OPPIMISYHTEISÖT 

Oppimisyhteisöjen tavoitteena on tavoitteellinen ja organisoitu oppiminen. 

Opiskelukaverit, joihin kuuluu 

* Opettajakorkeakoulun opiskelukaverit, erityisesti viiden hengen pienryhmämme

Mistä ja miten löydän uusia kumppaneita?
Uusien kumppanien löytäminen tapahtuu oikeastaan kahdella tavalla: "yllättävä" tai sanoisiko "suunnittelematon" yhteydenotto, missä minut/tiimini kutsutaan yhteistyötapaamiseen ja oman aktiivisen toiminnan kautta. Aktiivisella toiminnalla viittaan tässä kohden sekä muodollisiin että epämuodollisiin tapaamisiin livenä ja verkossa. Näihin lukeutuu lounas- ja kahvihetket, leijasurffausharrastuskaverin ja lapsen muskarituttavuuksien kautta käydyt small talk - keskustelut työstä, oman alan seminaarit ja koulutuspäivät ja uutta näkökulmaa tarjoavat ja ei oman alan seminaarit ja koulutuspäivät, joista tämä viimeiseksi mainittu on kyllä ehdottomasti oma lempparini!

Henkilökohtainen ja oma suosikkini uusien kumppanien hakuun ja verkostoitumiseen on lähteä lounaalle yksin ja hakeutua itselle tuntemattomien ihmisten pöytään lounastamaan ja jutustelemaan! Uusien tuttavuuksien lisäksi käteen jää ihan mieletömän määrä hiljaista tietoa. 

Miten hyödynnän verkostoja työssäni ja miten paljon aikaa käytän verkostotyöhön?
Itse olen pyrkinyt hyödyntämään verkostoja työssäni järjestämällä tapaamisia, joissa on mukana partnereita ja työkavereita yli toimiala(matkailu)rajojen. Eli esimerkiksi matkailun verkkokaupan konseptivastaavana olen pyrkinyt miettimään, miten matkailun verkkokaupassa voitaisiin myydä myös matkakirjoja ja kosmetiikkatuotteita (aurinkorasvat yms.). Tätä kautta on ollut mahdollista hyödyntää verkostoja tässä tapauksessa tuote- ja palvelukehitysnäkökulmasta.

Arvioisin, että käytän verkostotyöhön aikaa kuukaudessa keskimäärin 1-2 päivää.

Verkostoja tulisi hyödyntää paljon enemmän. Niistä löytyy ihan mieletön taito- ja tietomäärä, mutta jokaisen elämä tuntuu olevan niin kiireistä, ettei "verkostotyöhön"ole aikaa paneutua ideatason keskustelua pidemmälle.

p.s verkostoista puheenollen, yhteistyön kautta Linkedin kaverikseni päätynyt verkkopalveluiden kehittäjä Janne Gylling bloggasi juuri tänään verkostojen voimasta! Check it out!

Luentoreflektio: Opettajaheimot ja työn tulkinnat

Kuuntelin juuri yliopettaja Kimmo Mäen 8.10.2013 nauhoitetun luennon opettajaheimoista ja työn tulkinnoista osana Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkoistoissa -kurssia. 



Mäki oli punonut luennon punaisen langan loistavasti tammikuussa 2012 julkaistun väitöskirjansa ympärille. Luennon tavoitteena oli selkeästi ravistella meitä keväällä 2014 opettajiksi valmistuvia ymmärtämään, ettei pelkkä substanssiosaaminen ja pedagoginen osaaminen tee opettajasta hyvää opettajaa. 



Opettajan työhön suhtautuminen vaihtelee riippuen siitä, mihin heimoon kuuluu 



Mäki herätteli luennon teemaan kysymyksillä, millainen yhteisö opettajayhteisö on, mitä haasteita ja mitä mahdollisuuksia se asettaa?



Mäen mukaan koulujen työkulttuurista ja opettajayhteisöistä ei saa kokonaiskuvaa tutustumalla koulujen esittelyihin kotisivujen kautta tai kuuntelemalla koulujen juhlapuheita, sillä työkulttuurin merkittävin jäsentäjä on kunkin opettajan käsitys opettajan työstä. Tässä kohden voisi ajatella, että eikö koulujen kotisivuilla määritellä pitkälti viestinnän avulla, minkälaisia opettajia koulu haalii huomiinsa tutustumalla koulun toimintapolitiikkaan ja viestintään yleensä.



Tutustuin lyhyesti Haaga-Helian ammattikorkeakoulun esitteeseen netissä ja bongasin sieltä kolme koulun ilmapiiriä kuvaavaa sanaa ”edelläkävijä, asiantuntemus, innovatiivisuus”. Voiko siis olettaa, että kaikki Haaga-Helian opettajat ovat hengeltään edelläkävijöitä, asiantuntijoita ja innovatiivisia? Ymmärsin Mäen väitöskirjan tarjoaman totuuden niin, ettei näin voi olla, koska kouluissa on hyvin erityyppisiä opettajia, jotka näkevät opettajuuden hyvin eri tavoin. 



Väitöskirjassaan Mäki on jakanut opettajat kahteen heimoon; substanssikeskeiseen työkulttuuriheimoon ja kohtaamattomien tulkintojen työkulttuuriheimoon. Nämä kaksi heimoa näkevät opettajuuden hyvin eri tavoin ja suhtautuvat opettajan työhön ja työn tavoitteisiin erittäin vaihtelevasti. Ja niin pitkään kuin kouluun mahtuu molempien heimojen edustajia, niin pitkään koulun työkulttuuri ja opettajayhteisö on moninainen eikä siksi koulun esitteen tai juhlapuheen perusteella saa todellista kuvaa koulujen työkulttuurista. 


Mihin heimoon kuulun? Mihin mun pitäisi kuulua ja miksi? 



Jos tekisin nyt opettajan töitä ilman ammatillista opettajanpätevyyttä, veikkaan, et mut löytäisi substanssikeskeisestä työkulttuuriheimosta. Siellä opettaja näkee itsensä keskeisenä tiedon jakajana ja uskoo vahvasti, että opettajan työ on pitkälti opettamista, ei muuta. 



Ammatillisen opettajakoulutuksen jälkeen näen itseni kohtaamattomien tulkintojen työkulttuuriheimosta. Siellä opettajat toimivat useissa yhteisöissä yli omien subtanssiosaamisrajojen ja jäsentävät itsensä useiden työroolien kautta. Miksi näin? Koska substanssiosaaminen ei saa tämän ajan hengen mukaisesti olla ykkösjuttu eikä ainoa juttua tämän päivän opettajuudessa. Tämän päivän opettajuus on parhaimmillaan Mäen esimerkin mukaista ”roolikameleontin” työtä: opettajan työyhteisö muodostuu useista yhteisöstä. Roolikameleontilla on useita työrooleja ja päivään mahtuu useita erilaisia työtehtäviä koordinoinnista, opetukseen, ohjaamiseen, kehittämiseen ja tutkimiseen. Työskentelyote on yhteisöllinen ja uutta kehittävä. Se, miten pitkään roolikameleontit jaksavat tehdä töitä, jää nähtäväksi. Työn moninaisuus antaa paljon, mutta myös kuluttaa. Ehkä työn tekeminen olisi henkistä kulutusta kestävää osapäiväisessä pestissä? Toisen puolen päivästä voisi tehdä jotain aivan muuta työtä? Mitäs sanotte? 



Jengin on opittava sietämään erilaisuutta



Mäki kyseenalaisti tavan puhua työyhteisön jäsenistä esimerkiksi "Haaga-Helialaisina". Koska me ihmiset olemme kaikki niin kovin erilaisia ja kuulumme mielipiteinemme ja kokemuksinemme kovin moniin erilaisiin yhteisöihin ja heimoihin, meitä ei voida kategorisoida työnantajan puolesta tietynlaiseen, tarkoin määriteltyyn työkulttuuriin. Mutta porukat pitäisi tavalla tai toisella saada puhaltamaan yhteiseen hiileen. Öh, mikä avuksi, jos ei -lainen -tyyliä voi käyttää?

Mielestäni tämä vaatii kaikilta meiltä työntekijöiltä asemaan tai titteliin katsomatta avarampaa asennetta ja erilaisten ihmisten ja mielipiteiden hyväksymistä. Ei ole oikeaa eikä väärää, on vain erilaisia tapoja nähdä asiat. Kuten Mäki luennon loppupuolella totesikin, työnantajilta ja työntekijöiltä vaaditaan erilaisuuden johtamistaitoa ja erilaisuuden sietämistä. Se on yksi keino saada jengi puhaltamaan yhteen hiileen ja kokemaan me-henkeä.



Jengin on opittava sietämään erilaisuuttta.

Kirjareferaatti tulevaisuuden liiketoimintaverkoista

Tulevaisuutena liiketoimintaverkot: johtaminen ja arvonluonti


Möller, A., Rajala, S., Svahn, S. 2006. Tulevaisuutena liiketoimintaverkot: johtaminen ja arvonluonti. Teknologiainfo Teknova Oy. Arvontuottaminen murroksessa - liiketoimintaverkkojen peruspiirteet ja verkkotyypit, s. 15-35, Perusliiketoimintaverkot ja niiden johtaminen, s. 41-78, Verkostojohtaminen yrityksen ydinkyvykkyytenä - synteesi, s. 193-213. 



Kirjan taustat ja referaatin lähtökohdat

Kirjan tekijöillä on vahva usko siihen, että erilaisilla verkoilla on vahva rooli yritysten tulevaisuuden rakentamisessa ja että tulevaisuus on verkonkutojien. Kirjan tavoitteena on tuottaa erityisesti liikkeenjohdolle selkeä näkemys strategisten verkkojen päätyypeistä ja niiden avulla saavutettavista hyödyistä sekä verkkojen rakentamisesta ja johtamisesta.

Keskityn referaatissa tarkastelemaan erityisesti kirjan kolmen luvun sisältöjä. Ensisijaisena tavoitteena on tarjota referaatin avulla kokonaiskuva erityyppisistä liiketoimintaverkoista ja niiden peruspiirteistä ja toissijaisena, mutta sitäkin herkullisempana tavoitteena kurkistaa, minkälaisilla yrityksillä on erityisen hyvät mahdollisuudet kehittää verkostoja. Valitsin kirjasta nimenomaan nämä kolme lukua silmällä pitäen pienryhmätyömme verkostotehtävän tavoitetta löytää uutta näkökulmaa erilaisiin verkostoihin. Toivottavasti siis referaatti tarjoaa mahdollisimman monelle ryhmäläisellemme uutta tietoa ja näkökulmaa! 



Liiketoimintaverkon määritelmästä

Suomalaisen maidon liiketoimintaverkosto, matkailun liiketoimintaverkosto, PK-yritysten liiketoimintaverkosto....verkostoja on moneksi jo pelkästään Google-pikahaun perusteella, joten syytä lienee tähän alkuun määritellä kirjassa esitelty tapa kuvata liiketoimintaverkosto. Kirjan kirjoittajien mukaan liiketoimintaverkosto nähdään toimialat ylittävänä, rajattomana verkostokudoksena, mitä voidaan kutsua tarkemmasta asiayhteydestä riippuen esimerkiksi yritysverkostoksi, verkostoympäristöksi tai makroverkostoksi. Omasta mielestäni liiketoimintaverkoston ei aina tarvitse olla rajaton, sillä jos verkosto halutaan rajata ja määritellä tarkemmin sen tavoitteista riippuen, voihan olla, että verkostolla on tietyt rajapinnat. 


Liiketoimintaverkkojen perustyypit



Liiketoimintaverkot jaotellaan kirjassa kolmeen eri ryhmään niiden arvojärjestelmien ominaisuuksien perusteella. Perusliiketoimintaverkot ovat tyypillisiä tietyn lopputuotteen tai palvelun tuottamiseen ja ne ovat laajalti tunnettuja esimerkkeinä Benettonin toimittaja- ja jakelukanavaverkko. Liiketoimintaa uudistaville verkoille on tyypillistä, että niissä pyritään kehittämään askelittaisten parannusten avulla nykyliiketoimintaa ja ovat luonteeltaan määräaikaisia esimerkkeinä Tunturi, joka hoitaa tutkimus- ja kehittämistoimintansa luomansa kehitysverkon avulla. Uutta liiketoimintaa kehittävät verkot tavoittelevat uusia liiketoimintakonsepteja esimerkkinä langaton lähiverkko Bluetooth. 



Näkisin, että liiketoimintojen perustyypeistä opettajan ja koulutusmaailman edustajien työkalupakkiin voisi soveltaa parhaiten liiketoimintaa uudistavaa verkkoa, kun tavoitteena olisi esimerkiksi uudistaa opetuskokonaisuuksia tai peräti koululaitoksen toimintatapoja. 



Viisi strategista liiketoimintaverkkoa

Kirjassa esitellään viisi strategisia liiketoimintaverkkoa esimerkkiyritysten kera.

Tuotantopainotteisesta toimittajaverkoista esimerkkinä toimii autoalan edustaja Toyota, mikä koordinoi keskeisiä järjestelmätoimittajia ja monikerroksia toimittajaverkkoja tavoitteena toiminnallisen tehokkuuden parantaminen ja lopputuotteiden laadun varmistaminen. Tämä verkkomalli on hyvin tunnettu ja pitkään ollut käytössä.



Kysyntä-toimitus - painotteisista verkoista esimerkkeinä toimii Cisco, DELL ja IKEA, mitkä pyrkivät liittämään asiakaskanavia hallitsevia yrityksiä ja pääasiakkaita mukaan arvoverkkoon tavoitteena koko alan arvojärjestelmän koordinointi.



Kun tavoitteena on jakaa uusille markkinoille pääsyn kustannuksia erilaisten jakelukanavayritysten kanssa, puhutaan asiakas- ja markkinointipainottuneesta verkottumisesta. Metson Future Care -toimintamalli takaa etädiagnostiikan avulla paikallisen läsnäolon asiakkaiden paperikoneiden toimintavalmiuden takaamisessa. Uusille markkinoille pääsy vaatii myös verkottumista rahoittajien, viranomaisten, valtion organisaatioiden, ammattiyhdistysten ja paikallisten kauppakamarien kanssa. 



Kehitysverkoista voidaan puhua, kun verkottumisen tavoitteena on kehittää tuotesuunnittelua ja muita liiketoimintaprosesseja parhaimmassa tapauksessa myös kilpailijoiden kanssa. Näistä esimerkillisiä yrityksiä löytyy Tunturi Oy:stä ja lentoyhtiöiden kilpailualliansseista kuten myös vähittäiskaupan ryhmien ja hotelliketjujen asiakassuhdeohjelmista tavoitteena kysynnän lisäys, asiakasuskollisuus ja parempi brändinäkyvyys.

Moniulotteiset strategiset verkostot tavoittelevat radikaaleja innovaatioita ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia.


Strategisista liiketoimintaverkoista itselleni tutuin oman työni kautta on kehitysverkostot, mistä tulen kirjoittamaan lisää osana pienryhmätyötämme omassa verkostokuvailussani.



Moniulotteinen stateginen verkosto kuulostaa omiin korviin hyvältä. Verkostoista ja niiden kautta syntyvistä innovaatioista erityisesti moniulotteisten strategisten verkostojen suhteen puhutaan paljon, mutta käytännössä niiden toteutuminen ja toteuttaminen ei varmasti ole helpoimmasta päästä. Liian moni yritys kokee kilpailukentän uhkana mahdollisuuksien sijaan ja pahimmillaan kuopataan oma liiketoimintaidea kuin lähdetään hakemaan kasvumahdollisuuksia verkostoitumalla parhaimmassa tapauksessa kilpailijoiden kanssa. 


Yrityksen kumppanuusvalmiudet



Millaisella yrityksellä on hyvät mahdollisuudet kehittää verkostoja? Mielenkiintoisinta antia oli kirjan loppuosassa käsitelty verkostojen kehittäminen ja johtaminen - aihekokonaisuus. Parhaiten upposi ajatelma kumppanuusvalmiuksista. 



Kirjan mukaan yrityksellä on hyvät kumppanuusvalmiudet ja varmasti samalla hyvät onnistumisen edellytykset luovaan verkostotoimintaan, kun yrityksellä on luova asenne protektiivisen asenteen sijaan, se innovoi ja kehittää mielellään uutta muilta kopioimisen sijaan, keskittyy ydinosaamiseen ydinliiketoimintaan keskittymisen sijaan, on tuotesuuntautuneisuuden sijaan osaamissuuntautunut, tavoitteet on enemmän haastavia kuin selkeitä, osaa ajatella yli asiakkaiden nykytarpeiden ja epäonnistuminen nähdään menetettyinä tuottoina eikä menetettyinä investointeina.



Helpommin sanottu kuin tehty? Kuten jo aiemmin kirjoitin yllä, väittäisin, että aika monen yrityksen tavoitteisiin on kirjattu toimia innovaatisesti ja kannustaa innovatiiviseen ajatteluun, mutta käytännössä yrityksillä ei ole innovaatiseen ajatteluun ja toimintaan toimintaedellytyksiä. Pahin innovoinnin este on paikalleen jämähtänyt organisaatio ja toimintatavat, joita yritetään uudistaa vuosittaisilla kehityspäivillä. Kilpailija-analyysien kautta nähdään, mitä muut tekevät ja toimintasuunnitelmiin kopioidaan kilpailijoiden jo vuosia sitten tekemiä uudistuksia. Kyky ajatella yli asiakkaiden nykytarpeiden on kyllä kova juttu! Uskon, että semmoiseen on kykenevä monikin yritys, jos lokeroiduista, työntekijöiden henkilökohtaisista vastuualueista siirrytään yli tiimi- ja osastorajojen toimiviin osaamisyhteisöihin. 











Kirjareferaatti työn ja oppimisen verkostoista

Poikela Esa 2005. Oppiminen ja sosiaalinen pääaoma. Tampere: Tampere University Press. Artikkeli: Korhonen, V. Työn ja oppimisen verkostot, s. 201-222. 



Kirjan taustat ja referaatin lähtökohdat



Oppiminen ja sosiaalinen pääoma - kirja on avaus oppimisen, kasvatuksen ja aineettoman pääoman sosiaalisten yhteyksien tutkimiseen. Kirja on siis ensimmäinen suomalainen kirja, missä tarkastellaan sosiaalisen pääoman muodostumista oppimisen ja kasvatustieteellisen tiedon näkökulmasta. 



Keskityn referaatissani tarkastelemaan kirjan artikkelia työn ja oppimisen verkostoista ja erityisesti neljää erilaista näkökulmaa työn ja oppimisen verkostoihin. 

Johdattelu neljään eri näkökulmaan kulkee referaatissani avaamalla ensin lyhyesti käsitettä sosiaalinen pääoma ja kuvaamalla suht luettelomaisesti, mistä aineksista verkosto muodostuu. Omaa pohdiskelua löytyy erityisesti kunkin neljän  näkökulman esittelyn lopussa.

Mitä on sosiaalinen pääoma? 



Artikkelissa sosiaalinen pääoma nähdään yksilön ja yhteisön osaamisena ja asiantuntijuutena, joka määrääytyy sosiaalisesta suhdeverkostosta ja verkoston toimintaympäristöstä.



Sosiaalinen pääoma voidaan nähdä mikrotasolla yksilöiden, yritysten ja organisaatioiden sosiaalisina, avoimina tai suljettuina suhdeverkostoina. Sosiaalinen pääoman kautta saadut pääomahyödyt liittyvät yhteistoiminnan helpottumiseen, toimintojen koordinointiin, liiketoimintakustannusten alenemiseen ja sosiaaliseen tukeen. 


Sosiaalinen pääoma voi olla muodoltaan monentyyppistä kuten verkostoon sidottua tietoa, asiantuntijuutta, osaamista ja synenergiaa. Sosiaalisen pääoman kehittymisen kannalta tärkeää ovat verkostoitumisen rakenteelliset, kognitiviiset ja yhteistyösuhdetta korostavat ulottuvuudet. 


Millä aineksilla sosiaalinen pääoma rakennetaan?



Verkoston toiminnan ydin rakentuu osaamisen ja asiantuntijuuden ja niiden yhdistämisen ympärille, mitä kautta syntyy tietämystä ja oppimista. Nämä tuottavat sosiaalista pääomaa verkostossa eli yleisesti sanoen lisäarvoa nykyiselle osaamiselle ja asiantuntijuudelle.



Verkoston toiminnan ytimestä on erotettavissa rakenteellinen ulottuvuus, kognitiviinen ulottuvuus ja henkilö- ja yhteistyösuhdeulottuvuus. Käytännössä nämä viittaavat siihen, miten vahva yrityksen pyrkimys ja halu on yhteisön luomiseen ja yhteiseen visioon ja miten hyvin luottamus syntyy eri osapuolten välille. 



Neljä erilaista näkökulmaa työn ja oppimisen verkostoihin


Seuraavat neljä erilaista näkökulmaa työn ja oppimisen verkostoihin ovat olleet viime aikoina esillä tutkimuskirjallisuudessa:  käytäntöyhteisö, tiedon luomisen ympäristö ja projektimainen yhteiskehittelyn ympäristö ja työyhteisössä luodun organisoidun oppimisverkosto. 
Paljastan tässä vaiheessa jo oman suosikkini ja se on yhteiskehittely-yhteisöt!

Käytäntöyhteisöt ovat useimmiten suhteellisen pieniä asiantuntijaryhmiä, jotka toimivat muodollisesti tai epämuodollisesti. Näissä yhteisöissä rakentuu nimenomaan osaaminen ja asiantuntijuus. Yhteisöt toimivat, koska yhteisön jäsenillä on yhteinen tavoite, mikä vaikuttaa myös yhteisön identiteetin kehittymiseen. Yhteisö rakentaa myös epävirallista toimintakulttuuria itselleen, mikä on tärkeää, kun tavoitteena on kehittää koko yhteisön osaamista.

Kuulun itsekin tällä hetkellä ainakin yhteen käytäntöyhteisöön: opeopiskelijoiden pienryhmään. Ryhmämme jäsenillä on yhteisenä tavoitteena suoriutua opeopinnoista tavoiteaikataulussa keskimääräisillä suorituksilla. 



Käytäntöyhteisöissä oppimisen yhteisöllisyys tapahtuu verkko-opiskeluun osallistuvilla aikuisilla vertaisoppimisena ja ryhmätyöskentelynä ja tiedon ja kokemusten reflektointina. Pienryhmässämme on jo hieman kokemusta ryhmätyöskentelystä, mutta näytön paikka on loppuvuoden ryhmätöissä, kun näemme, miten paljon ryhmässämme tapahtuu oppimisen yhteisöllisyyttä.



Käytäntöyhteisöihin osallistuminen vaatii rajojen ylittämistä ja murtamista. Tällä viitataan siihen, että kaikki yhteisön jäsenet eivät ole vuorovaikutuksen ytimessä vaan reuna-alueilla, missä vuorovaikutus on rajoitetumpaa ja perustuu heikkoihin sidoksiin. Myös reuna-alueilla tapahtuu oppimista, jos käytäntöyhteisön ydintoimijoilta saa tukea ja ohjausta.



Pienryhmässämme on jo nyt näkyvissä jäsenten sijoittuminen eri puolelle yhteisön ”kehää” riippuen pitkälti omista mahdollisuuksista ja omasta panoksesta ryhmätyöskentelyyn. Niin pitkään kun ryhmässä koetaan yhteenkuuluvuutta, sitoudutaan yhteisiin käytäntöihin, toimijoilla on vahvat sidokset ja vuorovaikutus yhteisön sisällä toimii, ryhmässä tapahtuu oppimista ja luottamus yhteisön toimintavarmuutta kohtaan säilyy.



Tiedon luomisen yhteisöissä l. tietoyhteisöissä toimiminen on kontekstisidonnaista, aikaan, paikkaan ja yhteisöön sidottua tietoa. Tieto voi olla sekä kuvattua tai hiljaista tietoa. Useimmiten tietoyhteisöillä työelämässä tavoitellaan uusia innovaatioita, uusia tuotteita ja parempia palveluita. Verkostoissa uuden tiedon luominen tapahtuu tiedon yhdistelyn kautta ja verkosto tarjoaa mahdollisuuden käsitellä kokemuksia ja jakaa hiljaista tietoa. 



Tietoyhteisöissä toimisen ongelmakohdat kuvattiin artikkelissa suht kevyesti: ongelmana saattaa olla huono tiedonvaihdanta, mutta sitä parantaa verkostossa toimivien yhteinen tietoperusta ja yhteisön jaetut käytänteet. 


Yhteiskehittely-yhteisöissä tavoitteena on tietoyhteisöjen tavoin esimerkiksi parempien
tuotteiden ja palveluiden kehittäminen. Rakenteellisesti se eroaa käytäntöyhteisöistä ja tietoyhteisöistä, sillä verkosto muodostuu monimuotoisista yhteistyöryhmistä ja verkostossa esiintyykin erilaisia käytänteitä ja intressejä samanaikaisesti. Tämän luulisi johtavan konflikteihin, mitä se tekeekin. Mutta ajatus onkin, että ristiriitaiset näkemykset avaavat toimijoiden silmät näkemään kehittämisen kohteita ympärillään. Artikkelissa esimerkkinä nostettiin esiin metallialan alihankkijoiden yhteistyöryhmä, mihin kuului jäseniä lattiatason työntekijöistä alkaen.

En innostunut artikkelin tarjoamasta esimerkistä, mutta yhteisöstä ja sen toimintaperiaatteesta sitäkin enemmän. Hetken pohdittuani asiaa, yhteiskehittely-yhteisöstä mieleeni tuli Demos Helsinki. Muutama vuosi takaperin olin kuulemassa Aleksi Neuvosta Yhteiskuntatieteilijäpäivillä. Aleksi johtaa Demos Helsingissä tulevaisuusajattelua ja ennakointia. Oli muuten herättävä ja yksi mieleenpainuvimmista puheenvuoroista, mitä eteeni on koskaan sattunut. Kokemukseeni perustuen yhdistän Demos Helsingin spontaanisti heittäen ennakkoluulottomaan tapaan ajatella asioita. Kurkattuani heidän kotisivujen esittelytekstiin, omien sanojensa mukaan Demos Helsinki rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa yhdistämällä ihmisten toiminnan ja parhaan ymmärryksen yhteiskunnan muutoksesta. Yksi heidän kolmesta periaattesta onkin yhdistää ihmisiä, organisaatioita ja intressejä saavuttaakseen syvälle juurtuvan muutoksen - wau! Demos Helsinkihän on aivan napakymppi löytö edustamaan esimerkkiä yhteiskehittely-yhteisöstä!



Oppimisyhteisöissä tavoitteena on tavoitteellinen ja organisoitu oppiminen. Verkostoa määrittää toimijat, oppimisprosessit ja oppimisrakenteet. Yhteisöissä yhdistyy formaalin ja informaalin oppimisen aineksia ja oppimisen kohteet ovat työn ja työyhteisön kehittämisessä. Oppimisen verkostotyyppejä on neljä: itseohjautuva, vertikaalinen, horisontaalinen ja ulkoa ohjautuva. 


Opekoulutukseen liittyvässä kehitystyössäni tavoitteena on luoda uusi opetussuunnitema Jollas-koulutusinsituuttiin. Kehittämistyössäni korostuu vertikaalinen oppimisverkosto, sillä oppimista varten kehitellään toimintasuunnitelma, mikä pyritään viemään keskitetysti läpi ja tähän liittyy avainhenkilöiden ohjausta oppimistoimintojen keskitettyyn läpivientiin ja tavoitteena on työtehtävien ja toiminnan laadun parantaminen. 










Unielmieni opetusharjoittelupaikka löytynyt!

Poikkean tämän vuoden lähes kaikista opeopiskelijoista eritoten sillä, etten tee päätoimessani tällä hetkellä opetustyötä. Siitä syystä syksyn opiskelutehtävien lomassa yksi tehtäväni on ollut löytää sopiva ja kiinnostava opetusharjoittelupaikka keväälle 2014. Ja nyt olen sellaisen löytänyt - jiiihuuu!!!

Kiteope on nyt kovin kovin iloinen kuten ilmeestä näkyy. Katse on kohti kevään kivaa opetusharjoittelukeikkaa!

Aluksi työmaa tuntui melkeinpä liian isolle viidakolle; oppilaitoksia on pilvin pimein, mistä minun kannattaisi aloittaa etsintä ja miten? Pääsin viidakosta ulos juteltuani asiasta ohjaaja Anun kanssa ensimmäisessä henkilökohtaisessa kehityskeskustelussa. Kerrottuani, että yksi toivepaikkani voisi olla Haaga-Helian Porvoon toimipiste, Anu tarttui toiveeseeni ja antoi minulle kullanarvoisen yhteyshenkilön Porvoosta. Kullanarvoista oli myös into, millä Anu tsemppasi minut sisään opetusharjoittelupaikan hakuprosessin viimeistelyyn. Olin kuullut, että valmistumiseni jälkeen Haaga-Helian Porvoon toimipiste on muuttunut fyysisesti uusiksi tiloiksi, mutta Anu painotti innostuneena myös Haaga-Helian Porvoon uutta henkistä muutosta, sillä Haaga-Helia Porvoon Campuksella painottuu projektiluonteiset kurssit. Kuulostaa hyvälle!

Vaikka työmaa tuntui isolta, suhtauduin opetusharjoittelupaikan etsintään avoimen innostuneesti. Tämä on ollut mahtava tilaisuus etsiä kiehtova ja kiinnostava (harjoittelu)työpaikka, missä tulen oppimaan ihan älyttömästi vähäisen opetuskokemuksen takia. Olen äärimmäisen innoissani tulevasta kevään työkeikasta Haaga-Helia Porvoon Campuksella.

Miksi juuri Haaga-Helia Porvoo opetusharjoittelupaikkana on unelmieni täyttymys?

Koska taustani on vahvasti matkailu, myynti, markkinointi ja viestintäosaamisessa ja olen Haaga-Helian Porvoon kasvatteja, Haaga-Helia Porvoo on unelmapaikka suorittaa opeharjoittelu.
Lisäksi tutkivaan ja kehittävään oppimiseen perustuva matkailun koulutusohjelman opetussuunnitelma on äärimmäisen kiehtova.

Seuraava askel on sopia opetusharjoitteluun liittyvistä käytännöistä yhteyshenkilöni Anne Koppatzin kanssa.

Ja vielä kerran, jihuuu!!!

Kiteope tuulettaa fronttikolmosella. 

Verkostotehtävä aluille

Voimaannuttava ja lamaannuttavat verkostot 

MINKÄLAISTA UUTTA NÄKÖKULMAA VOIT LÖYTÄÄ ERILAISISTA VERKOSTOISTA?

Olen ihan fiiliksissä Opettajan toimintaan yhteisöissä ja verkoistoissa liittyvästä ryhmätyömme aiheesta yllä. Päätimme tehdä verkostotehtävän kuvaamalla omia verkostojamme tavoitteena tutustua ryhmätyön kautta kolmeen itselle uuteen verkostokäytäntöön. Mielenkiintoista!

Esittelemme työn seuraavilla lähipäivillä 14.11.2013, joten meillä on reilu kuukausi aikaa saada homma pakettiin! Seuraavan kolmen viikon aikana tapahtuukin paljon, sillä luemme jokainen kaksi aiheeseen liittyvää kirjaa, teemme niistä referaatit ja kuvailemme omat verkostomme omiin blogeihimme 25.10 mennessä. Tämän jälkeen tutustumme muiden referaatteihin ja verkostokuvauksiin, jotta olemme valmiit tekemään yhteenvedon työstämme marraskuun alun ryhmätapaamisessa.

Omassa blogissani tulen esittelemään Esa Poikelan kirjasta Oppiminen ja sosiaalinen pääoma (2005) erityisesti sisältöä artikkelista työn ja oppimisen verkostot ja Möllerin tuotantoa Tulevaisuuden liiketoimintaverkoista (2006). Tein muutoksen alunperin valitsemiini kirjoihin saatavuussyistä.

Ensitutustuminen Korhosen artikkeliin työn ja oppimisen verkostoista Poikelan kirjassa sai minut vakuuttuneeksi hyvästä valinnasta. Artikkelissa tuodaan esiin neljä erilaista näkökulmaa työn ja oppimisen verkostoihin, mitkä ovat olleet viime aikoina esillä tutkimuskirjallisuudessa.

Nyt takaisin artikkelin kimppuun.