Onnea itselleni uudesta ammattitutkinnosta! Mitä se merkitsee?

Postiluukusta tupsahti Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun lähettämä ammatillisten aineiden opettajapätevyyttä todistava paperi. Tuore ammattitutkinto merkitsee sitä, että mä olen nyt virallisesti pedagogisesti pätevä ammatillisten aineiden opettaja. Jes ja jea!

Entä sitten ja mitä se merkitsee?

Käytännössä se tarkoittaa, että opiskelu on lisännyt kykyjäni suunnitella koulutuksia, opettaa ja valmentaa asioita, joita olen opiskellut ja joiden parissa olen tehnyt töitä useita vuosia.

Hain sisään ammatilliseen opettajakorkeakouluun yhteiskunnallisten aineiden puolelta, sillä olen opiskellut yliopistossa yhteiskunnallisia ja osittain myös kaupallisia aineita kuten matkailututkimusta, markkinointia ja viestintää. Näiden asioiden parissa olen tehnyt myös töitä useita vuosia.

Olin harvoja opettajapätevyyttä suorittavia, jotka eivät toimi päätoimisesti opettajan tehtävissä. Ehkä siitä syystä olenkin saanut vastailla muutaman otteeseen kysymykseen, miksi halusin suorittaa opettajapätevyyden. Haaveilenko opettajan hommista?

En haaveile opetustöistä juuri tällä hetkellä, sillä toimin jo ulkoilmalajien opetustehtävissä VIIMA Kitekoulussa. Se on pirun nastaa ja vaativaa hommaa! Tämän hetkiseen asiantuntijatyöni toimenkuvaan saattaa kuulua myös mahdollisuus kehittää valmennuksia, mistä olisin varsin iloinen.

Uskon, että ammatillinen opettajapätevyys tarjoaa minulle tulevaisuudessa mahdollisuuksia hyödyntää osaamistani osana useita työnkuvia, ehkä niistä joskus joku työ voi olla puhdas opetustyökin.

Näyttää pahasti siltä, että....

.... ammatilliset opettajaopintoni ovat suoritettu viimeistä kurssia myöten. O-ou!  Mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, joten laitoinkin juuri viestiä opintojeni koutsille Anu Moisiolle, että onko tosiaan niin, että voisin ottaa paperit ulos opekorkeasta ja valmistua. Odotellaan, mitä Anu vastaa (vähän jännittää).

Näyttää myös pahasti siltä, että ensimmäistä kertaa elämässäni kohtaan ajanjakson, etten ole kirjoilla missään oppilaitoksessa ainakaan hetkeen. Totuushan on, että olen lukion jälkeen ollut aina kirjoilla jossain oppilaitoksessa. Lukiosta siirryin Itävallan Alpeilla vietetyn lumilautapainotteisen välivuoden jälkeen Ikaalisten kauppaoppilaitokseen, Ikaalisista Haaga-Helian ammattikorkeakouluun Porvoon toimipisteeseen, Porvoosta Rovaniemelle Lapin Yliopistoon, Lapin yliopistosta Helsingin Avoimeen Yliopistoon, Helsingistä Lahteen Palmenian tiedottajakoulutukseen, sieltä takaisin Helsinkiin ja Haaga-Heliaan opekorkeaan. Vuosia lukioajasta tähän päivään on vierähtänyt kokonaiset 20 vuotta. HUH HUH, sanoisin. Mutta nuo kaikki kokonaiset 20 vuotta ovat sisältäneet täyttä elämää ja lähes täyttä työelämääkin. Niihin vuosiin mahtuu lukemattomia kohtaamisia ja hetkiä huipputyyppien kanssa, kuten myös viimeisimpiin vuosiin opekorkeakoulussa.

Jos Anulta ei tipahda mitään yllätystä tietooni tyyliin "Martta, sulla on vielä nämä kuusi kurssia suorittamatta" niin näyttää pahasti siltä, että loppuvuosi on pyhitetty luovalle kirjoittamiselle. Tekemiselle, mistä tykkään ihan valtavasti, mutta sille ei löydy koskaan tarpeeksi aikaa.

Mutta odotellaanpa ensin Anun postia....