perjantai 29. heinäkuuta 2016

Opetushommissa Tanskassa kesällä 2016

Kesä on täynnä kohtaamisia ja kättelytilanteita leijasurffauskurssille ilmoittautuneiden kurssilaisten kanssa! Jes!


Teen kesän töitä Kite One -kitesurffauskoulussa Tanskan Länsirannikolla Hvide Sandessa. Opetan kitesurffausta, vedän opastettuja melontaretkiä ja vastaan koulun sisältömarkkinoinnista.




Kite One on myös henkilökohtainen asiakaskokemuksen kehittämisen laboratorioni, missä pääsen testaamaan erilaisia työkaluja asiakaskokemuksen kehittämiseen. Olen aiheesta ammatillisessa mielessä erittäin kiinnostunut ja toivoinkin voivani tehdä töitä asian parissa jossain vaiheessa tulevaisuuttani.

Olen keskittynyt bloggaamaan surffikuulumisia Tanskasta Tuulesta temmattua - blogiini  Suomen suosituimmalle ulkoilufoorumille Relaa.comiin - tervetuloa juttusille sinne!

Elän tällä hetkellä murrosvaihetta työelämän suhteen ja olenkin avoin erilaisille projekteille viestintään, markkinointiin, myyntiin, valmennuksiin ja asiakaskokemuksen kehittämiseen liittyen - tervetuloa tutustumaan henkilökohtaisiin nettisivuihini osoitteessa marjoannika.dk ja Linkedinistä minut löytää täältä. Olen erittäin oiva löytö erityisesti sellaisiin yhteistyökuvioihin, missä tanskan kielitaidostani ja näkökulmastani ulkosuomalaisena Tanskassa voisi olla hyötyä tietenkin oman ammattillisen osaamiseni lisäksi.

Kiitos, että vierailit blogissani, yhteyksiin!



Terkuin,

Marjoannika Nyman

marjoannika.dk
CO-Founder: kite1.dk ja sealovers.dk
Commercial blogger: http://www.relaa.com/blogi/tuulesta-temmattua








keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Pedagogisen käsikirjoitustyöpajan vetokokemuksia kipuiluiden kera



Sain eilen päätökseen kaksi asiaa: hampaani juurihoidon ja pedagogisen käsikirjoittamisen työpajan. Molempien läpikäymiseen liittyi pientä kipuilua, tosin kipuilut poikkesivat hieman toisistaan.

Kipuilu juurihoidettavana on varmasti ihan ymmärrettävää, mutta mistä johtui kipuilu pedagogisen käsikirjoittamisen työpajan vetovastuullisena.

Lähdetään siitä liikkeelle, mitä kaikkea kivaa mä jo osaan pedagogiikkaan liittyen. No osaan ottaa aika helposti haltuun joukon vieraita ihmisiä raikkaassa ulkoilmassa ja opettaa heidät leijalautailemaan kuudessa tunnissa. Osaan suunnitella opetustapahtumia, vetää vuorovaikutteisia valmennuksia ja reflektoida omaa ja muiden toimintaa.  Osaan huomioida erilaiset oppijat.


Olen taitoihini verrattain ihan tyytyväinen vaikka ainahan on kehittymisen varaa. Aina.



Vaikka olen kokenut ja sertifioitu ulkoilmalajin opettaja ja opekorkeesta valmistunut pedagogi, en ole koskaan aiemmin rakentanut saatika vetänyt pedagogisen käsikirjoittamisen työpajaa. En koskaan. Kokemani kerta oli ensimmäinen. Joten kun lähdin lanseeraamaan työpajaa, en vielä ollut ihan varma, osaanko sen toteuttaa. Siis oikeastihan mulla oli vahva usko, että osaan, mutta periaatteessa en omannut aiempaa näyttöä siitä. Astuin henkilökohtaisesti alueelle, missä en omaa raudankovaa kokemusta, vain mielettömän paljon intoa ja halua kokeilla ja kehittää pedagogisia taitojani.


Kipuilin.


Pieneen mieleeni tulvahti kysymysten ruuhka:  Onnistunko rakentamaan kiinnostavan kokonaisuuden, mikä johtaa oppimiseen? Miten saan osallistujat sitoutumaan oppimistehtäviin? Miten onnistun fasilitoimaan työpajaa antaen tilaa osallistujien ajatuksille ja kokemuksille? Enhän astu liian isoihin saappaisiin, oi enhän?


Kuva banaanista napattu toisessa valmennettavien kanssa järjestetyssä lähitapaamisessa. 

Kokeilu kannatti vaikka kaikkea kamalaa pääsikin tapahtumaan kuten vaikkapa pilvipalvelussa sijainneeseen oppimisympäristöön liittyvät kirjautumishaasteet ja Google docsin yksityisasetuksista johtuneet dokumenttien näkyvyysongelmat. Valitsin myös ihan typerän menetelmän työpajan oppimistavoitteiden väliarviointiin. Eikö kuulosta aivan kamalilta mokilta?! ;)


                                             Kuvassa ote Petran hienosta kässäristä. Kestin kipuilun ja tiedättekö mistä arvelen sen osittain johtuvan? Valitsin työpajan didaktiviseksi lähestymistavaksi tutkivan oppimisen toimintakulttuurin, missä korostetaan jaettua asiantuntijuutta ja sosiaalista tiedonrakentelua. Toisin sanoen lähdin vetämään työpajaa itsekin oppijan roolissa asenteella kokeillaanpa ja katsotaanpa yhdessä, mitä tässä saadaan aikaiseksi. Kokeilu kannattaa!

Työpajassa kaikkein parasta oli mun ”asiakkaat” eli porukka, joka osallistui työpajaan. Tämä porukka teki työstäni  myös astetta vaikeampaa, sillä työpajaan osallistujat ovat timanttisen valmentajataidon ja kokemuksen omaavia asiantuntijoita,  jotka käyvät jo oman työnsä ohella  valmentamassa muita. He omasivat siis jo lähtökohtaisesti raudankovaa kokemusta pedagogiikkaan liittyen. Hui!

No nyt ne ovat ohi, hampaani juurihoito ja pedagogisen käsikirjoittamisen työpaja. Juurihoitohommia en toivo kohtaavani tulevaisuudessa, mutta valmennustyöpajan vetohommia sitäkin enemmän.

Olen äärimmäisen kiitollinen työnantajalleni, että pääsin kokeilemaan kykyjäni valmennustyöpajan vetäjänä ja samalla hyödyntämään pedagogista osaamistani ja kerryttämään kokemustani fasilitaattorina.

Isoin kiitos kuuluu kuitenkin työpajaan osallistuneille, jotka mahdollistivat ryhmässä oppimisen ilon.

Kuin siistii!