Pohdintaa verkossa toteutetusta yhteistoiminnallisesta työpajasta

Osallistuin joulukuun alussa verkossa toteutettuun yhteistoiminnalliseen työpajaan, minkä teemana oli opintojen keskeyttäminen.

Toteutustekniikasta
Työpaja toteutettiin wikispacessa, mikä sopi mainiosti alustaksi osallistujan näkökulmasta. Keskusteluosioiden rakenne oli luotu selkeäksi wikiin ja keskusteluihin liittyvä taustatieto oli tuotu hyvin esiin aktivoimaan keskustelua.

Keskusteluihin osallistumisesta ja caseista
Keskusteluosiot oli jaettu yhdeksään eri caseen. Osallistuin itse kahteen osioon keskustellen ja muihin lähinnä tutustuin ja koitin ponnistella itseäni keskusteluun onnistumatta osioiden teemojen ollessa minulle joko liian vieraita tai mielenkiinnottomia esimerkkinä päihdeongelmaiset opiskelijat ja rikosrekisterin omaavat opiskelijat. En halua siis mitenkään vähätellä caseja vaan koin, että minulta puuttui kosketuspinta niihin. Minua lähinnä olevissa keskusteluosioissa pohdittiin keinoja ehkäistä opintojen keskeytyminen, kun opiskelija kokee ettei kuulu joukkoon ja kun opiskelija hakeutuu opiskelemaan väliaikaisesti oppilaitokseen odottaessaan pääsyä toiseen kouluun.

Miten odotuksiini vastattiin
Työpajassa käytiin odotusteni mukaisesti keskustelua, mutta olisin kaivannut ehkä vähän enemmän vetäjiltä aktiivisempaa keskustelun herättelyä. Tai no, osassa keskusteluteemoissa vetäjä oli aktiivisempi kuin toisissa. Ilmeisesti vetäjät olivat jakaneet vastuualueet etukäteen.

Mitä jäi käteen verkkotyöpajasta
Sain uutta tietoa ja ajateltavaa verkkotyöpajasta, mikä on minusta äärimmäisen hieno homma! Antoisinta oli työpajaan osallistuneiden käytännön kokemukset ja erilaiset käytännön caset opintojen keskeyttämiseen liittyen.

Hyvä!
Annan työpajalle arvosanaksi "hyvä" työpajan vetäjien tarjoamalla asteikolla erinomainen, hyvä, keskinkertainen, tyydyttävä, huono.

Odotan mielenkiinnolla seuraavaa tammikuun työpajaa, sillä tämä työpaja oli ensimmäinen laatuaan minulle. 

Mihin asioihin sinä kiinnität huomiota opetusta seuratessasi?

Kävin tekemässä ensimmäiset opetusseurannat marraskuussa Metropolian ammattikorkeakoulussa. Jatkan opetuksen seurantaa alkuvuodesta ja nyt haluaisinkin varmistua, että mitä osa-alueita voisin lisätä seuranta-arviointiini.

Kävimme juuri seurattavani kanssa Hangoutissa palautekeskustelun, mikä meni hyvin. Seurattavana ollut koki, ettei seurannan alla olleista osa-alueista puuttunut mitään toimittamassani  palauteraportissa, mutta mitä mieltä sinä olet? Mihin asioihin kiinnittäisit ja kiinnität itse huomiota opetuksen seurannassa?

Alla nyt seurannan alla olevat osa-alueet ja niihin kirjattuna plussat ja kehitettävät asiat: 

Kokonaisuus: 
tavoitteet opintojaksolle ja lähiopetustunnille, pedagogiset työskentelytavat

Osa-alueet: 

Alkubriiffaus
Päivän opetuksen tavoitteen esittely
Opiskelijoiden motivointi
Tilan käyttö
Ajan käyttö
Opetussuunnitelman muutosvalmius
Tunnelma
Opiskelijoiden aktivointi
Rytmitys
Opiskelijoiden palautteeseen reagointi
Erilaisten oppijoiden huomioiminen

Luento: Ammatillinen opettaja kohtaamisten koukeroissa

Kuuntelin juuri Leena Nuutilan 28.11.2013 pitämän verkkoluennon "Ammatillinen opettaja kohtaamisten koukeroissa - Kimppaverstaassa näkökulmia ja vinkkejä opettajan arkeen."

Oppilaan ja oppilaitoksen kohtaamisen puheeksi ottaminen osana luentoa oli kiinnostavaa. On totta, että  opettaja vaikuttaa monella tapaa sekä persoonana että oppilaitoksen arvojen ja asenteiden edustajana. Erityisesti koulutuksen nivelvaiheissa kuten koulun aloittamisen ja lopettamisen yhteydessä kohtaamiset ovat mieleenjääviä. Mutta yhtä lailla opettajalla on oppilaitoksen edustajana vastuullinen rooli sitouttaa opiskelijoita opintoihin, auttaa opiskelumotivaation ylläpitämisessä ja kannustaa oppimisen taitojen ja työelämäntaitojen kehittämisessä. Kohtaamiset ovat myös oppilaan ohjausta.

Kun opettaja ei halua kohdata..
Omassa mielessäni on edelleen useamman vuoden takaa Lapin yliopiston yhden markkinoinnin opettajan tapa kohdata oppilaansa luennolla. Hän vältti kaikin keinoin kohtaamista. Luennot olivat opettajan yksinpuhelua opettajan istuessa tuolilla piirtoheittimen vieressä, missä hän luki kalvoilta tekstiä odottaen opiskelijoita kirjoittamaan asiat ylös. Katsekontaktia oli vaikea saada puhumattakaan vuoropuhelusta. Huh!

Nuutila kertoi, että oppilaitoksissa olisi äärimmäisen tärkeä puhua auki opettajien näkemyksistä erityisohjausta kohtaan ja hakea yhteistä näkemystä. Tässä kohden jäin miettimään, miten paljon oppilaitoksissa ylipäätään pyritään hakemaan käytännössä yhteistä näkemystä ohjausta kohtaan, puhumattakaan erityisohjauksesta?

Mikä SORA?
Ammatillista erityisopetusta koskevasta lainsäädännöstä mieleeni jäi SORA, mihin törmäsin muutama päivä takaperin opeopintoihin liittyvässä ryhmä j.tatti@into.fi:n järjestämässä yhteiskehittelyn työpajassa. Työpajassa ei selitetty SORAA vaan oletettiin, että kaikki tietävät, mistä on kyse. No nyt mäkin tiedän. SORA-laki astui voimaan 1.1.2012 ja lakimuutoksilla pyritään lisäämään korkeakoulujen ja koulutuksen järjestäjien mahdollisuutta puuttua tilanteisiin, jotka liittyvät opiskelijoita koskeviin soveltumattomuus- ja turvallisuuskysymyksiin. Erityisesti pyritään parantamaan potilas- ja asiakasturvallisuutta, liikenteen turvallisuutta, alaikäisten turvallisuutta, opiskelu- ja työyhteisön turvallisuutta sekä yksittäisen opiskelijan oikeusturvaa.

Mikä HOJKS?

Ennen luentoa HOPS oli tuttu käsite, mutta HOJSK ei. HOPS siis kuvaa, mitä opiskelija opiskelee. Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, HOJKS, sen sijaan kuvaa, miten opetus järjestetään ja miten opintoja tuetaan. Opettajana mun on kyettävä sovittamaan HOJKS osaksi HOPSia eikä unohtaa toista. 

 

Erityisopetuksen kehittämishaasteita, tulevaisuuden näkymiä ja visioita 

Luennoitsijalla oli taustallaan vahva ammattiosaaminen ja monipuolinen opettajakokemus erityisopettamisen osalta. Olisin kaivannut luennolle enemmän arjen esimerkkejä erityisesti erityisopetuksen lainsäädäntöön ja opetuksen yksilöllistämiseen liittyen. Millaisia erilaisia oppimisympäristöjä on käytetty erityisopetukseen? Luennoitsija mainitsi Second Lifen käytön, mistä oppilaat tykkäävät. Mutta millaisia kokemuksia niistä on? Millaisilla erilaisilla tavoilla työn kautta oppimista voi edistää? Luennoitsijan mukaan tapoja on ihan varmasti monia ja tästä tulisi keskustella. 

Loppukeskustelu olikin antoisa mm. erityisoppilaitoksessa opena työskentelevän Peten jakaessa kokemuksiaan arjesta.

Peten kokemuksia kuunneltuani tuntuu entistä tärkeämmältä, että sekä erityisopetuksen ja ns. ”normaali”opetuksen tavoitteet tulisi olla entistä enemmän yksilöityjä. Tärkeää on myös tutustua oppilaiden taustoihin ja tavoitteisiin entistä paremmin.

Opettajina meidän tulee kysyä seuraava kysymys itseltämme ja koittaa yrittää myös vastata siihen: Kun opiskelija ei opi, osaanko kokeilla uutta tapaa?

Kolme rautaa tulessa

Olen saattanut kolme rautaa liekkeihin marraskuun lopulla ja niiden on tarkoitus roihuta koko joulukuun tammikuun puolelle asti. Kolme liekeissä olevaa rautaa ovat kehittämistyöhön liittyvä kirjallisuus, yhteistoiminnallinen verkkotyöpaja ja opetusharjoitteluun liittyvä kirjallisuus. Tekeminen sivuaa neljää eri opeopintoihin kuuluuvaa kurssikokonaisuutta, hauskaa!

Kehittämistyöhön liittyvään kirjallisuuteen tutustuminen
Oppimisen ja opettajan työn tutkimista ja kehittämistä käsittelevä kehittämistyöni aihe liittyy asiakkuuksien kehittämiseen ja asiakaskokemusten johtamiseen. Olen löytänyt käsiini muutamia hyvältä vaikuttavia ja suht uusia aihepiiriä käsitteleviä kirjoja, joita työstän parhaillani.  Tässä luvun alla olevat opukset:  Asiakkaan matkassa, tuotekeskeisyydestä symbioosistrategiaan 2013,  Asiakaskokemus - palvelubisneksestä kokemusbisnekseen 2011,  CRM ja muutoksen tuska - asiakkuudet haltuun 2010, Johdata asiakkaasi verkkoon - opas koukuttavan sisältöstrategian luomiseen 2013.

Mitä sinä suosittelet lisättäväksi lukulistalle?

Yhteistoiminnalliseen verkkotyöpajaan osallistuminen
Osana opeopintoja osallistun vähintään kahteen verkossa toteuttavaan työpajaan. Ensimmäinen työpaja on käynnistynyt ja aiheena on opintojen keskeyttäminen. Työpaja kestää joulukuun puoleen väliin.

Opetusharjoitteluun liittyvään kirjallisuuteen tutustuminen 
Tammikuussa on tarkoitus aloittaa opetusharjoittelu. Joulukuussa työmaalleni kuuluukiin tutustua opetusharjoittelua tukevaan kirjallisuuteen.

Joulukuussa työmaallani roihuaa siis erityisesti kirjojen lukeminen ja mikäpä sen ihanampaa puuhaa!

Arviointi osana opetusta

Osallistuin juuri Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa lehtorina toimivan Nina Heiskasen 45 minuutin mittaiselle verkkoluennolle, missä läpikäytiin arvioinnin roolia ja tärkeyttä osana  opetustoimintaa.

Gaussin käyrän uhri

Heiskasen kannustamana jouduin palaamaan muistoissani peruskoulun penkille ja kaivaamaan mieleni syövereistä kamalimman arviointiin liittyvän muiston siltä ajalta. Koenumerot. Hyi, vieläkin puistatttaa. Olen päässyt sikäli helpolla, että olen sijoittunut Gaussin käyrällä kutakuinkin aina keskelle, koulu on siis mennyt keskimäärin ihan ok, siellä keskiviivalla, mitä nyt yläasteella ruotsin kielen opiskelu lähti lapasesta ja sain kiitettäviä ja yhden diplomin. Muut luokalla olijat olivat varmaan keskimääräistä vähemmän motivoituneita ruotsin kielen opiskeluun.

Koenumeroihin liittyy kaikesta huolimatta inhottavia muistoja. Aina joku luokassa oli muita huonompi nelosen tyyppi ja aina joku oli luokassa muita parempi kympin tyyppi. Sit oli joukko meitä keskikäyrällä olijoita, jotka välttyivät huomiolta omaksi onnekseen. Gaussin käyrän käytön lisäksi inhottava muisto peruskouluajasta on totuus, että 80- ja 90-luvulla peruskoulussa arviointi oli opettajakeskeistä, missä opettaja päätti itse, miten arvioi. Aivan kamalaa. Mieheni on käynyt Steinerkoulun ja välttynyt tältä ensimmäiset kahdeksen luokkaa. Steinerissä on arvioitu oppilaita jo 20 vuotta sitten antamalla kirjallista tai suullista palautetta ilman numeroarviointia. Ketään ei ole voinut koenumeron perusteella leimata huonoksi tai hyväksi. *kade* Väitän, että kouluarvosanat leimaavat yksilöitä ihan liian pitkälle elämässään ja tämä vain jonkun mielivaltaisen opettajan arvioinnin takia. Puistattaa!

Olikin helpottavaa kuulla Heiskaselta, että nykyisin on siirrytty enemmän oppilaskeskeiseen arviointiin, missä opettaja ja oppilas tekevät yhdessä arviointia. Mutta siltikin vanhoja käytäntöjä on käytössä vielä runsaasti Suomessa ja Gaussin käyrää on käytetty tähän syksyyn asti ylioppilaskokeiden arvioinnissa. Onneksi käytäntö ilmeisesti muutttuu keväästä 2014 alkaen.

Miksi minä ajattelen niin kuin ajattelen? 

Heiskasen luennon yksi antoisammista pätkistä oli havaita, että osana opetustyötä tulisi osata irrottautua omista oppimiskäsityksistä, ihmiskäsityksistä ja tietokäsityksistä. Olisi siis tärkeää tunnistaa omat käsityksensä, sillä silloin voi parhaiten irrottautua omista käsityksistä opettajana ja ymmärtää, että oppilaat eivät välttämättä jaa samoja käsityksiä. Ymmärrän tämän niin, että ei ole yhtä totuutta, yhtä oikeaa tapaa nähdä maailma ja jos en opettajana tunnista omia käsityksiäni oppimista ja tietokäsitystä kohtaan, saatan julistaa tietynlaista näkemystä ainoana ja oikeana tapana.

Miksi minä ajattelen niin kuin ajattelen? Kysymys vaatii minulta kysymysten esittämistä itselleni ja niihin vastaamista. Lupaan tehdä tämän ennen kevään opetusharjoitteluani.

Peukku Heiskasen luennolle!

Heiskasen luento oli sisällöllisesti yksi parhaimmista tähän mennessä tarjolla olleista opeopiskeluluennoista. Arviointi on aiheena vähän käsitelty ja puhuttu (vai onko?) ja Heiskanen osasi kiteyttää (omasta näkökulmastaan) tärkeimmät arviointia koskevat asiat 45 minuuttiin. Loistavaa! Mutta kuten hän itsekin useaan otteeseen totesi, arviointi on laaja aihe. Heiskasen käyttämä verkkoluentotyökalu Knovio vaikutti myös mielenkiintoiselta, mistä kovasti tykkäsin luennolle osallistujana. Miksiköhän muut luennoitsijat ovat tähän asti käyttäneet toista työkalua?

Koska arvioinnin rooli on erittäin tärkeä osa opetusta suunnittelutyö ja opetustyön rinnalla, suosittelen jokaista oppimisen ja osaamisen arviointiosaamista työssään tarvitseville kuuntelemaan luennon.

Kokoava arviointi: Työelämä- ja verkostoyhteistyö

Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkostoissa -opintokokonaisuudessa keskityttiin opettajan työelämä- ja verkostoyhteistyön kehittämiseen.

Pyrin kokoavassa arvioinnissa kuvaamaan,  miten työelämäyhteistyö ja verkostoyhteistyö -osaamiseni on kehittynyt suoritettuani opintokokonaisuuden.

Henkilökohtaisena tavoitteenani oli oppia hyviä käytäntöjä opettajan ja kouluttajan työhön työelämäverkostoitumisen suhteen. 

Alla keinot, joilla pyrin pääsemään oppimistavoitteeseeni ja arvioni onnistumisesta:

Pienryhmätyön tavoitteena oli löytää uutta näkökulmaa verkostoihin 
Pienryhmässä tehdyn yhteisö- ja verkostotyön tavoitteena oli löytää uutta näkökulmaa verkostoihin. Päädyimme ryhmämme kanssa etsimään uutta näkökulmaa tutustumalla toistemme verkostoihin ja tapaan tehdä verkostotyötä osana omaa työtämme. Olimme varmoja, että jokaisella meillä on annettavaa ja opittavaa toistemme verkostoista. Lopputulema oli, että saimme aikaan erittäin hyvää keskustelua toistemme verkostoista, mutta henkilökohtaisesti koen, etten varsinaisesti oppinut uusia hyviä käytäntöjä tutustumiskierroksella. Saimme kuitenkin aikaan uusia näkökulmia verkostoihin ryhmäkeskustelun kautta, mitkä esittelimme verkostobasaarissa muille opeopiskelijoille.

Pienryhmätyössä oppimani hyvä työelämäverkostoistumis-käytäntö: 
Erilaisia näkökulmia tulisi oppia sietämään, sillä ristiriitaiset näkemykset auttavat hahmottamaan kehittämisen kohteita verkostotyössä.

Verkkoluennoilla vaikutuin opettajaheimoista

Opintojaksoon kuului kaksi verkkoluentoa, joista toisella Kari Kekkonen luennoi ammatillisen koulutuksen dilemmoista ja toisella Kimmo Mäki Opettajaheimoista ja työn tulkinnoista.

Kekkosen luennoista jäi päällimäisenä mieleen opettajan roolin muuttuminen "perinteisestä yksipuolisesta oikean tiedon tarjoajasta" enemmän henkiseksi sparraaksi, valmentajaksi. 
Opin myös enemmän opettajatiimeistä ja tiedon vaihdosta. Opettaja on toimessaan eri rooleissa ja työ on siksi äärimmäisen kuluttavaakin.

Mäki puhui opettajaheimoista ja omaksuin luennolta ajatuksen, että opettajana minun olisi syytä olla aina vaan entistä avarakatseisempi ja hyväksyä erilaiset mieliteet ja ihmiset.

Verkkoluennoilla oppimani hyvä työelämäverkostoistumis-käytäntö: 



Verkostoitumisessa, opettajatiimeissä toimimisessa ja opettajan työssä vie eteenpäin avara asenne ja erilaisuuden hyväksyminen. Sietämällä erilaisuutta saa enemmän kavereita! 

Laki- ja säädöstehtävä auttoi hahmottamaan oppimisen tärkeyttä osana yhteiskuntakehitystä

Laki- ja säädöstehtävä heitti minut ylös taivaalle katsomaan opetuksen ja koulutuksen isoa kuvaa osana yhteiskuntaa. Oli hienoa päästä peilaamaan käytäntöjä omalla työpaikallani ja todeta, miten oma työnantaja kannustaa ja tukee käytännössä ammatillista kehittymistäni. Opettajan juridisiin vastuisiin ja velvotteisiin, mutta myös oikeuksiin tutustuminen ei ollut sinällään uutta tietoa, mutta oli hyvä muistuttaa,  että myös ammatillisten aineiden opettajan tulee tunnistaa ja noudattaa sekä juridisia seikkoja että myös eettisiä seikkoja osana opettajan työtä. 

Laki- ja säädöstehtävän opettama hyvä työelämäverkostoistumis-käytäntö: 

Mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän tiedän. Lukeminen, tutkimuksiin tutustuminen ja valtion ja kuntien koulutusta ja oppimista koskevat kehittämissuunnitelmat ja sun muut tavoiteohjelmat auttavat hahmottamaan maailmaa entistä paremmin. Työelämäverkostoitumisessa on valttia olla varustautunut erilaisella tiedolla ja ymmärryksellä. 

Yhteenveto oppimastani
Opettajan työssä on elinehto ylläpitää ja kehittää omia verkostojaan sekä omassa oppilaitoksessaan että sen ulkopuolella. Ennen opintojaksoa en tiennyt, että sillä on todellisuudessa niinkin suuri merkitys ja painoarvo osana opettajan työtä.

Omaksuin opintojakson opit niin, että on enemmän kuin hyvästä hakeutua opettajana erilaisiin yhteisöihin verkostoitumaan ja ennen kaikkea on tärkeää verkostoitua yli "toimiala"rajojen ja olla pelkäämättä erilaisia näkemyksiä ja koulukuntia. Erilaiset näkökulmat ja niiden sietäminen rikastaa elämää ja työtä opettajana.

Koulutus ja opettajana toimiminen lain ja säädösten valossa

Tämän blogisisällön tavoitteena on käsitellä säädöstöä ja ohjausmekanismeja itseäni kiinnostavan oppilaitoksen eli Haaga-Helian ja omien opettajaopintojeni näkökulmasta. 

KOULUTUKSEN KEHITTÄMISEN KESKEISET TAVOITTEET

Koulutus ja yliopistoissa tehtävä tutkimus - tavoitteena nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi! 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa tehtävän tutkimuksen kehittämisen erityisenä painopisteenä ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Taustalla on hallituksen tavoite nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä niin, että Suomi loistaa erityisesti nuorten ja aikuisten osaamisvertailuissa, koulupudokkaiden vähyydessä ja nuorten ja työikäisten korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden väestöosuudessa. Suomi on osana strategiaa asettanut konkreettisiksi tavoitteikseen mm. sen, että vähintään 42 prosenttia 30–34-vuotiaista on suorittanut korkeakoulututkinnon ja 20–24-vuotiaista yli 90 prosentilla on perusasteen jälkeinen tutkinto. Vuonna 2009 suomalaiset 25–34-vuotiaat olivat koulutustasolla mitattuna OECD-maiden kesken vasta sijalla 18. Kärkipaikka oli Korealla. 

Julkisen talouden kestävyyden kannalta on välttämätöntä, että mahdollisimman moni työikäinen on työssä. Työikäisen väestön vähetessä ja nuorisoikäluokkien pienetessä haasteena on turvata korkea osaamistaso ja työvoiman riittävyys aloittain ja alueittain. Taustalla on myös tavoite varmistaa koulutuksellinen tasa-arvo myös maahanmuuttajien osalta, varmistaa osaavan työvoiman saatavuus ja tietoyhteiskunnan kehitys, tarjota työelämätarpeita vastaavaa koulutusta, kannustaa elinikäiseen oppimiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen ja vahvistaa koulutuksen ja työelämän yhteyksiä.
Koulutukselliseen tasa-arvoon lukeutuu eri syistä tukea tarvitsevia ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tukeminen. 

Ammatillinen koulutus - tavoitteena kehittää työelämävastaavuutta

Ammatillinen koulutus on tarkoitettu sekä työelämään siirtyville nuorille että työelämässä oleville aikuisille. Ammatillisen koulutuksen yleisenä tavoitteena on kohottaa ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeista, edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista.

Ammatillisen koulutuksen arvostus ja vetovoima ovat lisääntyneet Suomessa koko 2000-luvun. Tämä näkyy muun muassa yhteishakutilastoissa lisääntyneinä hakijamäärinä sekä opetus- ja kulttuuriministeriön teettämissä ammatillisen koulutuksen mielikuvatutkimuksissa tyytyväisyytenä ammatilliseen koulutukseen ja sen tuottamaan osaamiseen.

Vuosia 2011 - 2016 koskevassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa ammatillisen koulutuksen painopisteisiin kuuluu koulutuksen laadun, työelämävastaavuuden ja vaikuttavuuden kehittäminen, ammatillisen osaamisen vahvistaminen, ammatillisen koulutuksen tehokkuuden lisääminen koulutustakuu ja tasa-arvo ja elinikäinen oppiminen. 

MITEN KOULUTUKSEN KEHITTÄMISEN KESKEISET TAVOITTEET NÄKYVÄT OMAN OPPILAITOKSENI TOIMINNASSA JA OMASSA TYÖSSÄNI?

Koulutuksen kehittämisen keskeiset tavoitteet, kuten korkean osaamistason turvaaminen, näkyvät omassa työssäni asiakkuuspäällikkönä SOK:lla työnantajan asenteessa jatkokouluttautumista kohtaan. Ammatillisen osaamisen kehittämiseen kannustetaan ja sitä tuetaan. Jollas-säätiön stipendejä jaetaan hakijoille vuosittain tavoitteena tukea S-ryhmäläisten osaamisen kehittämistä.

LAINSÄÄDÄNNÖN MÄÄRITELMIÄ OPETUKSESTA JA OPETTAJISTA 

Yhdenvertaisuuslain (21/2004) mukaan kaikilla ihmisillä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua. Perusopetuslain (628/1998) mukaan opetuksen tavoitteena on edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.

Vuonna 1999 päivitetyn asetuksen opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998) mukaan opettajan tulee olla kelpoinen tehtäväänsä tai siihen aineeseen tai opintoihin mitä opettaa.  Kelpoisuuden saavuttaminen edellyttää sitä, että opettaja on suorittanut kaikkien opettamiensa aineiden opinnot.

Ammattikorkeakoulun opettajan kelpoisuudesta on säädetty ammattikorkeakouluasetuksessa (352/2003). Lehtorilta/ tuntiopettajalta vaaditaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto eli  joko yliopistossa suoritettua ylempi tutkinto tai ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Yliopettajalta/ lehtorilta/ tuntiopettajalta, jonka opetustehtävään kuuluu pääosin ammattiopintojen järjestäminen, vaaditaan lisäksi vähintään kolmen vuoden työkokemus tutkintoa vastaavissa tehtävissä. Yliopettajan/lehtorin/ tuntiopettajan tulee lisäksi kolmen vuoden kuluessa virkaan tai toimeen nimittämisestä suorittaa vähintään 60 opintopisteen laajuinen opettajankoulutus, jollei hänellä sellaista ole virkaan tai toimeen nimitettäessä.

Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opettajat ja opettajaksi aikovilta edellytetään opettajan pedagogisia opintoja (60op).

MITEN KOULUTUSORGANISAATIONI TOIMINTAA OHJATAAN? 

Olisin valinnut tähän S-ryhmän oman koulutuskeskuksen, Jollas-koulutusinstituutin, mutta ilmeisesti Jollaksen toiminnan ohjauksesta on enemmän tietoa Sintrassa, minne en nyt opintovapaalla ollessanne helposti pääse, niin päädyin tarkastelemaan toiminnan ohjausta kevään opetusharjoittelupaikassanni Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.

Haaga-Helian strategia määrittelee koulun mission, vision, arvot ja taloustavoitteen. Osa-strategiassa kuvataan pedagoginen strategia, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan strategia, palvelu-, myynti- ja yrittäjyysstrategia, kansaimvälisyysstrategia ja henkilöstön osaamisstrategia. Tosin osa-strategiat on kuvattu laihanlaisesti ainakin nettisivuilla. 

Haaga-Helian toimintaa vihreämpään, kestävämpään ja vastuullisempaan suuntaan ohjaa Responsible HAAGA-HELIA hanketoiminta, minkä tavoitteena on lisätä HAAGA-HELIAn vastuullisuutta ammattikorkeakoulutoimijana eri yksiköissä, ja yksiköiden erilaiset ammatilliset tarpeet huomioiden.

Haaga-Helian toiminnan laatua ohjataan laatujärjestelmän avulla, mikä on johtamisen ja toiminnanohjauksen osajärjestelmä. Laatujärjestelmäpalveluita johtava laatupäällikkö vastaa laatusivustosta ja palautejärjestelmien koordinoinnista sekä auditointi- ja akkreditointiprojekteista. Laatupäällikkö vastaa tällä hetkellä myös opintojaksopalautteen analysoinnista ja raportoinnista, muista arviointi- ja palautejärjestelmistä vastaavat eri yksiköiden toimijat.

Haaga-Helian kehittämisestä tehdään pääsääntöisesti normaalien kehittämis- ja toimintasuunnitelmien kautta, joissa palautetieto ja tulevaisuuden visiot yhdistetään innovatiiviseksi vastuullisen liiketoiminnan menestystä palvelevaksi toiminnaksi.

Haaga-Helian johtosäännöstä, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista, tavoitesopimuksista, toiminta- ja taloussuunnitelmista enkä tutkintosäännöstä löytänyt tietoa nettisivujen kautta.

EETTISTEN JA YHDENVERTAISUUTEEN LIITTYVIEN KYSYMYSTEN NÄKYMINEN ARJEN TASOLLA

Eettisistä ja yhdenvertaisuuteen liittyvistä kysymyksistä pinnalla on koulukiusaaminen erityisesti perusopetuksen parissa.

Oikeudenmukaisuuteen tähtäävien opintosuoritusarviointien yhteydessä uskon löytyvän lukemattomia esimerkkejä syrjinnästä syystä, että oppilaitosten arviointitavat ovat osittain mielipuolisia ja käytännöt vaihtelevat eikä yhteistä arviointimallia ole olemassa. Vain sisäistynyt eettisyys estää opettajaa käyttämäänsä asemaansa väärin.

Uskon myös, että Suomessa löytyy parannettavaa vammaisten henkilöiden koulutukseen pääsyn, opiskelua helpottavien apuvälineiden ja koulutuksessa selviämisen osalta. 
 

MILLAISIA OPETTAJAN TOIMINTAAN JA OPETUKSEN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVIÄ JURIDISIA SEIKKOJA AMMATILLISET OPETTAJAT VOIVAT JOUTUA KOHTAAMAAN? 

Ammatillisia opettajia koskevat tietääkseni samat oikeudet ja vastuut kuin muitakin opettajia. Opettajan oikeuksiin kuuluu oikeus psyykkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen ja juridisesti opettajien psyykkistä tai fyysistä koskemattomuutta voidaan loukata. Opettaja voi siis kohdata kunnianloukkauksia, mistä käytännön esimerkkejä ovat solvaaminen, haistattelu ja loukkaava kielenkäyttö. Yhtä lailla opettaja voi syyllistyä samaan käytökseen oppilasta kohtaan. Fyysisesti opettaja kuin myös oppilas opettajan toimesta voi joutua fyysisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi.

Opettajan vastuuseen kuuluu salassapitovelvollisuus ja toisaalta myös oppilaiden turvallisuudesta huolehtiminen ja lastensuojelulaissa säädetty ilmoitusvelvollisuus.

Sekä oppilaalla että opettajalla on vahingonkorvausvastuu, mikäli oppilas tai opettaja tulee juridisesti kaltoin kohdelluksi tai jos opettaja ei noudata velvollisuuksiaan.

MILLAISIA AJATUKSIA AINEISTOON PEREHTYMINEN MINUSSA HERÄTTI? 

Aineisto herätti minussa kolme ajatusta pistäen minut pohtimaan omaa rooliani ammatillisten aineiden opettajana, ammattikorkeakoulujen uutta roolia tulevaisuudessa ja ammatillisen koulutuksen tavoitteiden suunnan muutosta.

Roolini ammattillisten aineiden opettajana 

Koulutustarjonnan suuntaamisesta työelämätarpeita vastaavaksi oli kiinnostavaa tutustua tarkemmin koulutusaloja koskeviin vähennys- ja lisäyssuunnitelmiin. Olen valmistumassa yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalle ammatillisten matkailu-, myynti- ja markkinointiaineiden opettajaksi ja tähän liittyen uhkana on, että matkailuaineiden opettajille ei ole ainakaan lisääntyvässä määrin töitä tarjolla, sillä koulutusaloista suurimmat vähennyspaineet ovat kulttuurialalla ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla tarve on 1 300 aloittajaa nykyistä pienempi; vähennys kohdentuu pääasiassa ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen matkailualaan ja ammatillisen peruskoulutuksen majoitus- ja ravitsemisalaan. Suurimmat lisäystarpeet ovat ammatillisen peruskoulutuksen ajoneuvo- ja kuljetustekniikassa ja sosiaali- ja terveysalalla.

Ammattikorkeakoulujen muutos

Mielenkiintoista oli tutustua myös ammattikorkeakouluja koskevaan uudistussuunnitelmaan. Tosin tällä hetkellä uudistusta koskevat käytännöt ovat ainakin Opetus- ja kulttuuriministeriön sivujen viestinnän mukaan enemmän uudistuksia lainsäädäntöön:

”Ensimmäisessä vaiheessa ammattikorkeakouluja koskevaan lainsäädäntöön tehdään muutoksia, joilla vauhditetaan ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistamista sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamista.”

Toisessa vaiheessa on tarkoitus siirtää vastuu ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta kokonaan valtiolle ja tehdä ammattikorkeakouluista itsenäisiä oikeushenkilöitä. Toisen vaiheen lainsäädäntö on tällä hetkellä lausuntokierroksella.

Ammatillisen koulutuksen kehittäminen 

Mielenkiintoista oli tutustua myös Ammatillisen koulutuksen alueellisen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2013-2016. Suunnitelman tavoitteena on auttaa koulutuksen järjestäjiä sitomaan valtakunnalliset tavoitteet vahvemmin yhteen paikallisista tarpeista nousevien kehittämiskohteiden kanssa yhteistyössä työelämän ja paikallis- ja aluehallinnon kanssa. Tämä kuulostaa erittäin järkevältä.