Viestinnän ja asiakaskokemuksen kehittämishommissa Aarhusissa ja Köpiksessä

Hei!

Kutakuinkin vuosi sitten päivittelin kuulumisia pop up - liiketoimintamme parista Tanskasta. Meille avautui silloin mieheni kanssa "vain kerran elämässä" - tyyppinen tilaisuus  opettaa leijasurffausta kansainvälisillä vesillä Hvide Sandessa, joka on Tanskan 4. suosituin lomakohde Kööpenhaminan, Aalborgin ja Aarhusin jälkeen. Viime kesä ja pop up -firman pyörittämisen kokemus oli kerrassaan huikean hieno. Asiakkaistamme 75% oli saksalaisia, 20% suomalaisia ja loput ruotsalaisia, norjalaisia ja hollantilaisia. Paketoimme liiketoiminnan kasaan lokakuun lopussa suunnitelmien mukaisesti. Siihen päättyi yksi taival elämässä  monivuotisen leijasurffausharrastuksen parissa, harrastuksen, mistä oli vuosien myötä tullut enemmän työ kuin harrastus.


Muutimme vuoden vaihteessa mielenkiintoisten työtarjousten perässä Tanskan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Aarhusiin. Elämää uudessa kotikaupungissa on nyt takana puolisen vuotta ja arki on tasaantunut  ja tarvittavat palaset loksahdelleet mukavasti paikoilleen. Meillä on molemmilla kivat työt ja löysimme pitkän etsinnän tuloksena myös ihanan kodin. Pian 5-vuotta täyttävä tyttäremme on löytänyt uusia ystäviä päiväkodista ja sen ulkopuolelta. Kuntosalikortti pitäisi vielä päivittää ja arkiliikunnan suhteen vähän terästäytyä - muutama juoksu- ja fillarilenkki lähimetsässä motivoi jatkamaan - kivat harrastusmaastot kun löytyy läheltä kitesurffispotteja myöten.

Työssäni en tällä hetkellä hyödynnä ammatillisen opettajan taitojani ja kiinnostustani oppimisen tukemiseen ja kehittämiseen, mutta sen sijaan opin joka päivä uutta ja kehitän itseäni digitaalisen viestinnän, markkinoinnin ja asiakaskokemusten kehittämisen parissa. Näistä taidosta ja tiedon päivittämisestä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa onpa seuraavan työni sitten opetuksen maailmassa tai niinkuin nyt, liiketoiminnan kehittämis- ja viestintätehtävissä.


100-vuotiaasta yrityksestä startupiin ja asiakaskokemuksia kehittämään
Lapsuudenkaupunkiani edustava paikallislehti Keski-Uusimaa teki jutun siitä, miten 100-vuotias vaihtui taaperoikäiseen yritykseen. Ennen Tanskan työmarkkinoita tein useamman vuoden asiantuntijatöitä osuustoiminnallisessa yrityksessä SOK:lla ja nyt työnantajani on aarhusilainen startup, mutta jonka yli 100 henkeä työllistävä emoyhtiö on Tanskan menestynein ja yksi maailman menestyneimpiä mobiilipelin kehittäjiä.  Mun vastuulla on startupin liiketoiminnan kehittäminen Suomen markkinoilla ja päivittäiseen työhön kuuluu paljon viestinnän hommia. 

Päivätyön lisäksi teen freelancerina Customer Insight konsultin hommia asiakaskokemuksen kehittämisprojekteissa kööpenhaminassa sijaitsevaan yritykseen. Olen äärimmäisen kiinnostunut asiakkaan äänestä ja sen hyödyntämisestä liiketoiminnan kehittämisessä. Sain alkuvuodesta kutsun mukaan tanskalaisen palvelumuotoilugurun Soren Bechmannin Service Design - kurssille, missä tavoitteena oli oppia keinot auttaa yrityksiä muotoilemaan palveluitaan asiakaslähtöisemmiksi palvelumuotoiluprojektien vetovastuullisena. Kevään mittainen kurssi oli antoisa ja sain opiskella kovassa seurassa - mukana oli mm. liiketoiminnan kehittäjiä Kööpenhaminan lentokentältä. 


Kun minulle tarjottiin töitä kahdeksan minuutin pyöräilymatkan päässä nykyisestä kodistani sijaitsevassa kasvuyrityksessä muodin verkkopalvelun kehittämistehtävässä, jouduin pitkään etsimään vastausta kysymykseen: miten muotiin pitäisi suhtautua. Inhoan nimittäin kertakäyttömuotia ja kannatan vastuullista kuluttamista.  

Espoon Modernin Taiteen Museossa Emmassa on parhaillaan käynnissä For Fashion’S Sake - näyttely, missä on esillä 13 pohjoismaalaisen suunnittelijan töitä. Näyttelystä inspiroituneena lähdin penkomaan lisätietoa suunnittelijoiden motiiveista toimia muotialalla ja yllätyin, miten paljon sanottavaa ja halua heillä on purkaa normeja ja vaikuttaa yhteiskunnassa vallitseviin epäkohtiin muotitaiteen ja – suunnittelun keinoin. Wau, muoti on paljon muutakin kuin inhoamaani maailmaa tuhoavaa kertakäyttömuotia! 

Päädyin lopulta kirjoittamaan aiheesta artikkelin, missä pohdin muodin moninaisuutta kolmesta eri näkökulmasta: muodista taidemuotona, vaikuttamisen keinona ja tutkimuksen kohteena.

Huomenna starttaa 10 päivän mittainen kesälomamatka Suomeen! Ajattelin käydä katsastamassa tuon Emman näyttelyn samalla reissulla. Täm on muutuen elämäni ensimmäinen kerta, kun matkustan Suomeen kesälomalle. Nastaa! Ja vähän hassua.

Opetushommissa Tanskassa kesällä 2016

Kesä on täynnä kohtaamisia ja kättelytilanteita leijasurffauskurssille ilmoittautuneiden kurssilaisten kanssa! Jes!

Teen kesän töitä Kite One -kitesurffauskoulussa Tanskan Länsirannikolla Hvide Sandessa. Opetan kitesurffausta, vedän opastettuja melontaretkiä ja vastaan koulun sisältömarkkinoinnista.

Kite One on myös henkilökohtainen asiakaskokemuksen kehittämisen laboratorioni, missä pääsen testaamaan erilaisia työkaluja asiakaskokemuksen kehittämiseen. Olen aiheesta ammatillisessa mielessä erittäin kiinnostunut ja toivoinkin voivani tehdä töitä asian parissa jossain vaiheessa tulevaisuuttani.

Olen keskittynyt bloggaamaan surffikuulumisia Tanskasta Tuulesta temmattua - blogiini  Suomen suosituimmalle ulkoilufoorumille Relaa.comiin - tervetuloa juttusille sinne!

Elän tällä hetkellä murrosvaihetta työelämän suhteen ja olenkin avoin erilaisille projekteille viestintään, markkinointiin, myyntiin, valmennuksiin ja asiakaskokemuksen kehittämiseen liittyen - tervetuloa tutustumaan henkilökohtaisiin nettisivuihini osoitteessa marjoannika.dk ja Linkedinistä minut löytää täältä. Olen erittäin oiva löytö erityisesti sellaisiin yhteistyökuvioihin, missä tanskan kielitaidostani ja näkökulmastani ulkosuomalaisena Tanskassa voisi olla hyötyä tietenkin oman ammattillisen osaamiseni lisäksi.

Kiitos, että vierailit blogissani, yhteyksiin!

Terkuin,

Marjoannika Nyman

marjoannika.dk
CO-Founder: kite1.dk ja sealovers.dk
Commercial blogger: http://www.relaa.com/blogi/tuulesta-temmattua

Pedagogisen käsikirjoitustyöpajan vetokokemuksia kipuiluiden kera

Sain eilen päätökseen kaksi asiaa: hampaani juurihoidon ja pedagogisen käsikirjoittamisen työpajan. Molempien läpikäymiseen liittyi pientä kipuilua, tosin kipuilut poikkesivat hieman toisistaan.

Kipuilu juurihoidettavana on varmasti ihan ymmärrettävää, mutta mistä johtui kipuilu pedagogisen käsikirjoittamisen työpajan vetovastuullisena.

Lähdetään siitä liikkeelle, mitä kaikkea kivaa mä jo osaan pedagogiikkaan liittyen. No osaan ottaa aika helposti haltuun joukon vieraita ihmisiä raikkaassa ulkoilmassa ja opettaa heidät leijalautailemaan kuudessa tunnissa. Osaan suunnitella opetustapahtumia, vetää vuorovaikutteisia valmennuksia ja reflektoida omaa ja muiden toimintaa.  Osaan huomioida erilaiset oppijat.


Olen taitoihini verrattain ihan tyytyväinen vaikka ainahan on kehittymisen varaa. Aina.


Vaikka olen kokenut ja sertifioitu ulkoilmalajin opettaja ja opekorkeesta valmistunut pedagogi, en ole koskaan aiemmin rakentanut saatika vetänyt pedagogisen käsikirjoittamisen työpajaa. En koskaan. Kokemani kerta oli ensimmäinen. Joten kun lähdin lanseeraamaan työpajaa, en vielä ollut ihan varma, osaanko sen toteuttaa. Siis oikeastihan mulla oli vahva usko, että osaan, mutta periaatteessa en omannut aiempaa näyttöä siitä. Astuin henkilökohtaisesti alueelle, missä en omaa raudankovaa kokemusta, vain mielettömän paljon intoa ja halua kokeilla ja kehittää pedagogisia taitojani.

Kipuilin.


Pieneen mieleeni tulvahti kysymysten ruuhka:  Onnistunko rakentamaan kiinnostavan kokonaisuuden, mikä johtaa oppimiseen? Miten saan osallistujat sitoutumaan oppimistehtäviin? Miten onnistun fasilitoimaan työpajaa antaen tilaa osallistujien ajatuksille ja kokemuksille? Enhän astu liian isoihin saappaisiin, oi enhän?

Kuva banaanista napattu toisessa valmennettavien kanssa järjestetyssä lähitapaamisessa. 

Kokeilu kannatti vaikka kaikkea kamalaa pääsikin tapahtumaan kuten vaikkapa pilvipalvelussa sijainneeseen oppimisympäristöön liittyvät kirjautumishaasteet ja Google docsin yksityisasetuksista johtuneet dokumenttien näkyvyysongelmat. Valitsin myös ihan typerän menetelmän työpajan oppimistavoitteiden väliarviointiin. Eikö kuulosta aivan kamalilta mokilta?! ;)

                                             Kuvassa ote Petran hienosta kässäristä. Kestin kipuilun ja tiedättekö mistä arvelen sen osittain johtuvan? Valitsin työpajan didaktiviseksi lähestymistavaksi tutkivan oppimisen toimintakulttuurin, missä korostetaan jaettua asiantuntijuutta ja sosiaalista tiedonrakentelua. Toisin sanoen lähdin vetämään työpajaa itsekin oppijan roolissa asenteella kokeillaanpa ja katsotaanpa yhdessä, mitä tässä saadaan aikaiseksi. Kokeilu kannattaa!

Työpajassa kaikkein parasta oli mun ”asiakkaat” eli porukka, joka osallistui työpajaan. Tämä porukka teki työstäni  myös astetta vaikeampaa, sillä työpajaan osallistujat ovat timanttisen valmentajataidon ja kokemuksen omaavia asiantuntijoita,  jotka käyvät jo oman työnsä ohella  valmentamassa muita. He omasivat siis jo lähtökohtaisesti raudankovaa kokemusta pedagogiikkaan liittyen. Hui!

No nyt ne ovat ohi, hampaani juurihoito ja pedagogisen käsikirjoittamisen työpaja. Juurihoitohommia en toivo kohtaavani tulevaisuudessa, mutta valmennustyöpajan vetohommia sitäkin enemmän.

Olen äärimmäisen kiitollinen työnantajalleni, että pääsin kokeilemaan kykyjäni valmennustyöpajan vetäjänä ja samalla hyödyntämään pedagogista osaamistani ja kerryttämään kokemustani fasilitaattorina.

Isoin kiitos kuuluu kuitenkin työpajaan osallistuneille, jotka mahdollistivat ryhmässä oppimisen ilon.

Kuin siistii!

 

Pedagoginen käsikirjoitus lähitapaamisiin (Pedagogisen käsikirjoittamisen työpaja)

Tämän pedagogisen käsikirjoituksen tavoitteena on auttaa lähitapaamisen järjestäjää jäsentämään ja ohjaamaan Pedagogisen käsikirjoittamisen työpajan kahteen lähitapaamiseen osallistuvien vuorovaikutusta.

Käsikirjoitus sisältää:
- lähitapaamisten opetustavoitteen  - lähitapaamisten oppimistavoitteet - suunnitelman motivoida osallistujia- suunnitelman orientoida osallistujia- suunnitelman, miten lähitapaamisessa opetettava sisältö läpikäydään ja mieleen painetaan - suunnitelman, miten lähitapaamisessa opetettavaa sisältöä syvennetään tai sovelletaan- suunnitelman, miten lähitapaamisille asetettujen oppimistavoitteiden toteutumista arvioidaan
 

LÄHITAPAAMISTEN OPETUSTAVOITELähitapaamisten opetustavoitteena on tutustua KAET, LAES ja S-Tietopäivät –valmennettaville suunniteltuihin asiakasomistajuus ja osuustoiminta – valmennusaineistojen jäsentelyihin ja valmennuksissa hyödynnettäviin, oppimistavoitteiden saavuttamista tukeviin vuorovaikutuksen keinoihin.

LÄHITAPAAMISTEN OPPIMISTAVOITTEETLähitapaamisten oppimistavoitteena on, että kahden lähitapaamisen jälkeen osallistuja on oppinut uusia keinoja varmistaa vuorovaikutus valmennettavien kanssa siten, että hän 

• tuntee vähintään kaksi itselle henkilökohtaisesti uutta yhteistoiminnallista menetelmää (uusi = ei hyödyntänyt aikaisemmin omassa valmennuksessa, mutta saattanut kuulla menetelmästä aiemmin
  
  
• osaa hyödyntää omissa valmennuksissaan jatkossa ainakin yhtä uutta yhteistoiminnallista menetelmää lähitapaamisessa saadun käytännön kokemuksen kautta
  
  Avainsanat: aktivoiva opetus, yhteistoiminnalliset menetelmät, pedagoginen käsikirjoitus, oppijakeskeisyys
  SUUNNITELMA MOTIVOIDA OSALLISTUJIA LÄHITAPAAMISEEN

1.      Muodostetetaan selkeät oppimistavoitteet lähitapaamisille ja viestitään niistä osallistujia

2.       Ennakkotehtävä: 6 minuutin mittaista youtube-videota ”Läpikäynnin pedagogiikka tavoitteena saada lähitapaamiseen osallistuvat samaistumaan videossa yleistettävään ja provosoivasti toteutettuun tapaan läpikäydä asioita opetustapahtumassa ilman oppimistuloksia. Videon tavoitteena on saada lähitapaamiseen osallistujat motivoitumaan entisestään osallistumaan lähitapaamisen, missä tavoitteena on oppia uusia keinoja varmistaa vuorovaikutus valmennettavien kanssa välttäen tai vähentäen läpikäymisen pedagogiikkaa omassa valmennuksessa.

3.      Ennakkotehtävän purku: Osallistujia on pyydetty kirjoittamaan videon herättämiä ajatuksia yhteiselle keskustelualustalle (jolloin vetäjänä varmistan myös, että aiheeseen on tutustuttu)

SUUNNITELMA ORIENTOIDA OSALLISTUJIA LÄHITAPAAMISEEN

Alla kaksi keinoa, millä pyritään saamaan osallistujat kokemaan koulutus ja aihe tärkeäksi ja merkitykselliseksi:  

1.      Ennakkotehtävänä on lukea artikkeli ”Yhteistoiminnallinen oppiminen aikuiskoulutuksessa” ennen ensimmäistä lähitapaamista tavoitteena orientoida aiheen pariin ja muodostaa yhteinen oppimistavoite tapaamisille


2.      Ennakkotehtävän aihetta käsitellään ensimmäisessä lähitapaamisessa. Käsittelykeinona käytetään yhteistoiminnallista menetelmää ”Vastakohdat”, mikä tukee lähitapaamisen oppimistavoitteen toteuttamista.  Kesto 10min

SUUNNITELMA, MITEN LÄHITAPAAMISISSA OPETETTAVA SISÄLTÖ LÄPIKÄYDÄÄN JA MIELEEN PAINETAAN

Lähitapaamisissa opetettavaan sisältöön kuuluu sekä valmennusaineistojen jäsentelyn käsittely että vuorovaikutuksen erilaiset keinot.

Kesto: 2x60min (kahtena eri päivänä)
-  käsitellään pedagogista käsikirjoitusprosessia kolmen casen avulla

- caset pitävät sisällään yhteensä kolmelle eri valmennukselle tehtyjä pedagogisisia käsikirjoituksia

- oppijat toimivat case-esimerkkien (pedagogisten käsikirjoitusten) esittelijöinä -> tätä kutsutaan myös yhteistoiminnalliseksi menetelmäksi ”osallistuvat opettajat”

- ”esittelyt” on ohjattu toteutettavaksi aktivoivan, oppijalähtöisen opetuksen periaatteita noudattaen siten, että esittelyvuorossa olija testaa tilaisuudessa vähintään yhtä itselle uutta yhteistoiminnallista menetelmää käytännössä

- opiskelijat valitsevat ja päättävät itse esittelynsä oppimistavoitteen ja aktivoivat menetelmät, joiden uskovat tukevan asian käsittelyä lähitapaamisissa

 SUUNNITELMA, MITEN LÄHITAPAAMISISSA OPETETTAVAA SISÄLTÖÄ SYVENNETTÄÄN JA SOVELLETAAN
(valmennusaineistojen jäsentelyn käsittely että vuorovaikutuksen erilaiset keinot)

Kesto: 30min
 


Työpajalle asetettujen tavoitteiden toteutumisen väliarviointi yhteistoiminnallisella menetelmällä  ”tavoitteet testissä” 
 


ARVIOINTI: Miten lähitapaamisille asetetut oppimistavoitteet toteutuivat?
Osallistujia pyydetään arvioimaan oppimistavoitteen toteutumista kahdella tavalla:

1. ensimmäisessä lähitapaamisessa  yhteistoiminnallista menetelmää ”tavoitteet testissä” soveltaen

2. toisen lähitapaamisen jälkeen lähetettävällä palautekyselyllä  





 

Salainen hyveeni

Pienen pojan oksennus. Isä istumassa toimettomana vieressä, kun bussi vilistää kaupungin läpi kohti Lauttasaarta. Tarvitsetteko muovipussia, kysyy naisääni takaa. Kiitos, mutta taitaa olla liian myöhäistä, toteaa isä. Tietämättä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Tai pitäisikö tehdä mitään. 

Näin ajattelin tänään aloittavani romaanin, jos olisin kirjailija.

Salainen hyveeni on kirjoittaminen. Aloitin aktiivisesti ilmaisemaan itseäni kirjoittaen parikymppisenä, lähes 20-vuotta sitten. Asuin kolmen hengen soluasunnossa Kalliossa, missä kaipasin usein juttuseuraa, mutta emme tavanneet viettää aikaa kämppiksinä keskenämme. Olimme jokainen omissa oloissamme.

Olen muuttanut kolmioon, meitä on siis kolme. Juuri nyt meitä on neljä, minä, viereinen, viereisen kaveri ja kaverin koira. Tämä ”teen muuta mitä haluan” on juuri tätä mitä juuri nyt teen! Minua siis ramaisee mutta minusta tuntuu paremmalta ahertaa näppäimistön kanssa kuin vetää ovi perässäni kiinni ja mennä nukkumaan. Koska meitä on neljä. En kuitenkaan saisi unta, sillä kuuntelisin lupaa milloin voin nukahtaa. Pidän tauon näppäimistön kanssa ja mietin pikaisesti, vetäisinkö sittenkin oven kiinni ja nukahtaisin, ilman lupaa? Sen teen, eikä se tunnu enää olenkaan vieraalta ajatukselta. Trek Chiang Mai on ensimmäisen tarinani nimi.  

Opiskeluaikoina löysin oman kirjoitusnurkkaukseni Lapin Ylioppilaslehdestä, missä pidin travelling without moving -kolumnia. Leijasurffauskärpäsen puraistua siirryin Surf&Kite - lehden vakituiseksi toimittajaksi usean vuoden ajaksi. Pöytälaatikkorunous jatkoi elämää.

Nauraa padan äärellä. Sydän sykkyrällä ilosta. Toivoa tuulta, kokea ihon lämpö. Päiväunien todellisuus. Olla vain. Levähtää lämpimään syliin. Juoda kupponen viileää. Kantaa kevyttä kuormaa. Kaipaus. Huojennus. On hyvä olla. Näin vain. Juuri näin. Täysin näin.

Odottaessa esikoistani 2,5 vuotta sitten, sisäinen kirjoituskoneeni virittyi äärimmilleen ja sisältäni tulvahteli tunteita ja ajatuksia odotutusaikaan, synnytykseen ja synnytystä seuranneeseen aikaan runokokoelman verran. Uskaltauduin monen kuukauden jälkeen luetuttamaan runoja vastikään synnyttäneillä ystävilläni, se oli melko jännittävää enkä meinannut rohjeta tehdä sitä. Mutta tein kuitenkin.

Niinä päivinä kun
itket
kiukuttelet
vaadit
huudat.
Niinä päivinä kun
kiihdyt
kiljut 

käsket
karjut.
Niinä päivinä lupaan
rakastaa sinut puhki.

Syksyllä kirjoitin elämäni ensimmäisen käsikirjoituksen lyhytdokumenttielokuvaan "No Pressure".
Hain AVEKilta käsikirjoitustukea saamatta sitä. Mutta sain palautetta.


Alkuvuodesta lähetin runokokoelmani Nuoren Voiman Liiton "Debytoi runoilijana" - runokilpailuun. Kilpailussa ei tullut menestystä, mutta tilasin arvostelupalvelun runoilleni ja sain jälleen palautetta kirjoituksilleni.


Olen pyörryksissä. En saamastani ammattilaisten antamasta hyvästä palautteesta, sillä sitä se ei ole ollut. Se on ollut hyvän sijaan enemminkin positiivista ja kannustavaa, ei niinkään kehuja sisältävää. Mutta palautteen avulla olen oivaltanut, että minulla on mahdollisuuksia kehittyä kirjoittajana. Ja se tie on pitkä.



Minun tulee rohjeta kirjoittaa enemmän, luetuttaa kirjoituksiani muilla, mutta ennen kaikkea järjestää enemmän aikaa lukemiselle.

Miten hyvin siedämme erilaisuutta?

Tässä mä istun vuoden 2015 ensimmäisenä päivänä Ruoholahden Holiday Inn -hotellin Lobby Barissa siemailemassa toista kuppia kahvia ja kirjoittamassa. Hotellissa on respan mukaan normaalia hiljaistempaa, ruplan heikentyminen on vähentänyt venäläisten matkailijoiden määrää merkittävästi koko Suomessa. Mutta se ei vaikuta ainakaan vastaanotossa työskentelevän palveluherkkyyteen; minut toivotettiin tervetulleeksi hotellin Lobby Baariin nauttimaan kahvia 3,5 eurolla sisältäen santsikupin. 

Loppuvuosi meni, kuten marraskuun postauksessa lupailinkin, luovan kirjoittamisen merkeissä. Laitoin aluille elämäni ensimmäisen lyhyt dokumenttielokuvan käsikirjoituksen ja äitiyttä käsittelevän runokokoelman.

Kahvihetki tekee terää. Huomenna siirryn opintovapaaltani takaisin asiantuntijatyöni pariin. Moni ystävistäni ja tuttavistani on jo ehtinyt kysyä, että millä fiiliksellä palaan? 

Hyvällä. 

Jäin toimestani vapaalle odottaessani esikoista 2,5 vuotta sitten. Siinä, missä omaan maailmani on mahtunut muutoksia reilussa kahdessa vuodessa, on niitä mahtunut meidän kaikkien yhteiseen maailmaankin. Wikipedian mukaan samana päivänä kun minusta tuli äiti elokuun 2012 lopulla, Voyager 1 -luotain poistui Aurinkokunnasta saavuttaen ensimmäisenä ihmisen tekemänä esineenä tähtienvälisen avaruuden. Ja tänä syksynä, kun minusta tuli pedagogisesti pätevä ammatillisten aineiden opettaja, Apple esitteli ja julkaisi uudet iPhone 6 -puhelimet ja Estonian uppoamisesta tuli kuluneeksi 20 vuotta.

Kaikenlaista.

Mutta näin yksilön näkökulmasta oli nappivalinta yhdistää pienen lapsen vanhemmuus ja itsensä ammatillinen kehittäminen. Reilun kahden vuoden aikana olen oivaltanut kiinnittää huomioita kykyyni sietää erilaisuutta.


Opettajaopinnot eivät ole olleet vain tenttikirjojen pänttäämistä vaan ne ovat tarjonneet lukuisia keskusteluita erilaisten ja erilailla ajattelevien ihmisten kanssa. Kuulostaa helpolta? Ei aina tunnu siltä. Esimerkkiä ei tarvitse hakea pitkältä.

Tavaratalon jouluruuhkassa muistin unohtaneeni yhden ostoksen ja lähdin kävelemään virtaa vastaan. Vastaani käveli pahansuovia katseita ja yksi todella kovaääninen huokaus. Erilainen käyttäytymiseni koetteli muiden hermoja ja sietokykyä. 

Tavallaan ihan ymmärrettävää. 

Haen santsikupin kahvia ja katselen hotellin aulabaarin avarista ikkunoista kadulle. Hotellin sisääntulon viereen parkkeeraa kaksi todella isoa maastoautoa. Alkaa ärsyttää. Miksi autot pitää parkkeerata ihan ikkunan eteen, kun paikkoja on muuallakin? Kuka ylipäätään haluaa ajaa enää tänä päivänä isoilla maastoautoilla? 

Ja näin jään kiinni itse hienosti siitä, miten vähän siedän erilailla käyttäytyviä ihmisiä. 

Olen aiemmin elämässäni keskittynyt tietoisesti kehittämään kuuntelun taitoani. Molemmat taidot, kuuntelun taito ja erilaisuuden sietämisen taito ovat mielestäni taitoja, joiden eteen kannattaa tehdä töitä. Miksi?

Kuuntelemalla muita, sietämällä erilaisuutta, erilaisia ajatuksia, mielipiteitä ja ihmisiä, on mahdollista toimia yhteisen hyvän eteen ja kehittää asioita. Ennakkoluulojen täyttämä asenne on iso este rakentaa yhteistä hyvää. 

Ja nyt en puhu moukasta käyttäytymisestä muita kohtaan vaan toisella tavalla toimivista ja ajattelevista ihmisistä suhteessa itseensä.

Mutta ennen kaikkea erilaisten ihmisten sietäminen saa kahvin maistumaan hotellin aulabaarissa vuoden ensimmäisenä päivänä paljon paremmalle.

Hyvää uutta vuotta 2015! 

Onnea itselleni uudesta ammattitutkinnosta! Mitä se merkitsee?

Postiluukusta tupsahti Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun lähettämä ammatillisten aineiden opettajapätevyyttä todistava paperi. Tuore ammattitutkinto merkitsee sitä, että mä olen nyt virallisesti pedagogisesti pätevä ammatillisten aineiden opettaja. Jes ja jea!

Entä sitten ja mitä se merkitsee?

Käytännössä se tarkoittaa, että opiskelu on lisännyt kykyjäni suunnitella koulutuksia, opettaa ja valmentaa asioita, joita olen opiskellut ja joiden parissa olen tehnyt töitä useita vuosia.

Hain sisään ammatilliseen opettajakorkeakouluun yhteiskunnallisten aineiden puolelta, sillä olen opiskellut yliopistossa yhteiskunnallisia ja osittain myös kaupallisia aineita kuten matkailututkimusta, markkinointia ja viestintää. Näiden asioiden parissa olen tehnyt myös töitä useita vuosia.

Olin harvoja opettajapätevyyttä suorittavia, jotka eivät toimi päätoimisesti opettajan tehtävissä. Ehkä siitä syystä olenkin saanut vastailla muutaman otteeseen kysymykseen, miksi halusin suorittaa opettajapätevyyden. Haaveilenko opettajan hommista?

En haaveile opetustöistä juuri tällä hetkellä, sillä toimin jo ulkoilmalajien opetustehtävissä VIIMA Kitekoulussa. Se on pirun nastaa ja vaativaa hommaa! Tämän hetkiseen asiantuntijatyöni toimenkuvaan saattaa kuulua myös mahdollisuus kehittää valmennuksia, mistä olisin varsin iloinen.

Uskon, että ammatillinen opettajapätevyys tarjoaa minulle tulevaisuudessa mahdollisuuksia hyödyntää osaamistani osana useita työnkuvia, ehkä niistä joskus joku työ voi olla puhdas opetustyökin.

Näyttää pahasti siltä, että....

.... ammatilliset opettajaopintoni ovat suoritettu viimeistä kurssia myöten. O-ou!  Mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, joten laitoinkin juuri viestiä opintojeni koutsille Anu Moisiolle, että onko tosiaan niin, että voisin ottaa paperit ulos opekorkeasta ja valmistua. Odotellaan, mitä Anu vastaa (vähän jännittää).

Näyttää myös pahasti siltä, että ensimmäistä kertaa elämässäni kohtaan ajanjakson, etten ole kirjoilla missään oppilaitoksessa ainakaan hetkeen. Totuushan on, että olen lukion jälkeen ollut aina kirjoilla jossain oppilaitoksessa. Lukiosta siirryin Itävallan Alpeilla vietetyn lumilautapainotteisen välivuoden jälkeen Ikaalisten kauppaoppilaitokseen, Ikaalisista Haaga-Helian ammattikorkeakouluun Porvoon toimipisteeseen, Porvoosta Rovaniemelle Lapin Yliopistoon, Lapin yliopistosta Helsingin Avoimeen Yliopistoon, Helsingistä Lahteen Palmenian tiedottajakoulutukseen, sieltä takaisin Helsinkiin ja Haaga-Heliaan opekorkeaan. Vuosia lukioajasta tähän päivään on vierähtänyt kokonaiset 20 vuotta. HUH HUH, sanoisin. Mutta nuo kaikki kokonaiset 20 vuotta ovat sisältäneet täyttä elämää ja lähes täyttä työelämääkin. Niihin vuosiin mahtuu lukemattomia kohtaamisia ja hetkiä huipputyyppien kanssa, kuten myös viimeisimpiin vuosiin opekorkeakoulussa.

Jos Anulta ei tipahda mitään yllätystä tietooni tyyliin "Martta, sulla on vielä nämä kuusi kurssia suorittamatta" niin näyttää pahasti siltä, että loppuvuosi on pyhitetty luovalle kirjoittamiselle. Tekemiselle, mistä tykkään ihan valtavasti, mutta sille ei löydy koskaan tarpeeksi aikaa.

Mutta odotellaanpa ensin Anun postia....

Kokenut oivalluttaja?

Ideapakan Reetta otti yhteyttä syyskuussa ja kysyi minua haastateltavaksi Ideapakan kuukauden kokenut oivalluttaja -esittelyyn.

Meinasin aluksi, että odotellaan nyt, että valmistun opekoulusta, että mitä sitä nyt esittelyitä ennen sitä. Mutta sitten ymmärsin, että eihän ammatillinen opettajatutkinto tee musta valmista missään mielessä,  oppiminen ja kokemuksen kerääminen jatkuu koko loppuelämän.

Uskalsin siis lopulta vastata myöntävästi Reetan kutsuun, missä tuntuu hienolta olla kutsuttuna "kokeneeksi oivalluttajaksi". Wau. Kiitos Reetta kutsusta!

Haastattelu löytyy täältä.

Olen hyvällä matkalla siis kokeneeksi oivalluttajaksi, mutta matka ja kokemuksen keräämiset jatkuvat ja aikaa on loppuelämä.

Kesän yhteenveto

Keväällä sain valmiiksi kaikki muut opinnot, mutta jätin pieniä herkkupaloja pureskeltavaksi kesälle ja alkusyksylle eli suoritin kolme kasvatustieteen perusopintoihin liittyvää kurssia, joista kesäkuun kurssin tarkempia fiiliksiä löytyy täällä. 

Heinäkuussa toteutin muutoslaboration työyhteisööni kehityskohteena koulutuksen ja osaamisen kehittäminen liittyen asiakkuuksien ja asiakaskokemusten johtamiseen ja kehittämiseen. Tosi opettavainen ja käytännönläheinen harjoitustyö, mistä opin paljon! Pohdin myös expansiivista oppimista ja yhteiskehittelyä ja niiden tiimoilta sain valita kolme lempikäsitettä ja perustella, miksi tykkään niistä.  Lue lisää täältä!

Viimeinen opeopintoihin liittyvä kasvatustieteen perusopintojen kurssi "Kohti tutkivaa työtapaa" tuntui helpoimmalta, mutta toisaalta myös jännittävimmältä. Valitsin nimittäin kurssin suoritustavaksi "aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen" eli minun tuli perustella, miksi osaan jo pääpirteissään kurssin tarjoamat oppimistavoitteet, mutta myös kertoa, miten opintojakso täydentää ja haastaa aiempia tietojani.

Viimeinen opintojakso teki tosi hyvää aiempien tietojen freesaukselle, sillä.. Olen opiskellut tutkimusmenetelmiä osana ammattikorkeakouluopintojani vuosina 1998-2001 ja osana yliopisto-opintojani vuosina 2001-2006. Tutkintojen yhteydessä toteutettujen opinnäytetöiden tutkimusongelmissa painopiste on ollut taloustieteessä ja yhteiskuntatieteessä. Kohti tutkivaa työtapaa - opintojakso täydensi ja haastoi aiempia tutkimusmenetelmätieteiden opintoja tarjoamalla mahdollisuuden miettiä tutkitusongelmia kasvatustieteen tarjoamista lähtökohdista käsin. Kohti tutkivaa työtapaa - opintojakso täydensi myös aiempia tutkimusmenetelmätieteiden opintoja tarjoamalla mahdollisuuden kerrata tutkimusmenetelmien perusajatusta, sillä aiemmista opinnoistani on jo kymmenisen vuotta aikaa.



Kuhinaa! Orkestroitumista! Resentraatiota! Huraa!

Kesähelteiden keskellä imen itseeni tokavikaa opeopintoihin liittyvää kurssia "Oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa."

Osana kurssia tehtävänäni on pureskella expansiivista oppimista käsitteenä ja etsiä Engeströmin teoksesta kolme kohtaa, joista vaikutuin.

No ne ovat kuhina, orkestroituminen ja resentraatio, koska...

Vasta keski-ikäistymisen kynnyksellä olen huomannut, miten helppoa on käpertyä ajattelemaan ja toimimaan niin kuin olen aina toiminut. Aamulla on parasta syödä omena ennen aamulenkkiä, töihin on mukavinta polkea pyörällä. Oikeaksi ja vääräksi todetut asiat elämän varrella ovat juurtuneet mieliin ja tapanani on ajatella, että muuta totuutta ei ole. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, että on vähintään tylsää viettää loppuelämä samojen ajatusten ja toiminnan parissa, mihin olen aina tottunut. Väriä elämään tuo kuulla muiden ajatuksia ja toimintaa ja antaa niiden ravistaa omaa ajattelua. Voisiko omenan syöminen tuoda enemmän iloa vasta aamulenkin jälkeen? Onko laiskuus todellinen syy valita auto työmatkalle pyörän sijaan? Yllä listaamistani syistä johtuen vaikutuin äärimmäisen paljon teoksen tarjoamasta käsitemallista ”kuhina”. Ei tarvitse mennä omaa kotiovea pidemmälle Helsingissä, kun kadulla on mahdollista huomata kuhinaa, eri suuntiin liikkuvia ihmisiä erilaisine mielipiteineen, ajatuksineen ja harrastuksineen. Siinä missä skeittauksessa kehittyy kuhinan omaisesti eri tyylisuuntiin, myös omaa ajattelua on mahdollista kehittää ja ennen kaikkea avartaa kuhinan omaisesti eri suuntiin katselemalla, kuuntelemalla, väittelemällä ja kurkkien, mitä nurkan takaa löytyy. Yritykset eivät palkkaa enää ”valmiita” ammattilaisia työtehtäviin vaan jatkuvasti uutta oppivia ja uusia toimintamalleja omaksuvia ihmisiä, jotka nauttivat kuhinasta ympärillään. 


Toinen teoksesta löytynyt lempikäsite on orkestroituminen. Engeström kuvaa orkestroitumista prosessina, jossa ihmiset liittävät yhteen erilaisuuksia aikaansaadakseen jotakin uutta. Suomalainen ajatushautomo Demos Helsinki rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa yhdistämällä muutoksesta kiinnostuneita ihmisiä, tuomalla heidät yhteen ja saaden heidät toimimaan yhdessä uutta luoden. Demos Helsingin toiminnassa on kyse orkestroitumisesta eli kun organisaatioita, ihmisryhmiä ja intressejä yhdistetään, syntyy muutos, joka juurtuu syvälle. Olen päässyt pureskelemaan teemaa erilaisuuden sietäminen useassa eri yhteydessä osana opettajaopintoja sekä henkilökohtaisissa kirjoituksissani että osana ryhmäkeskusteluita ja tuntuu, että aiheesta puhutaan suhteellisen vähän esimerkiksi työyhteisöissä yrityksistä oppilaitoksiin suhteessa sen aikaansaamaan hyötyyn eli tapaan viedä muutokset läpi yhteisymmärryksessä. Osittain henkilökohtaisesta kiinnostuksesta teemaan ja osittain teeman tärkeydestä osana opettajuutta oli tavattoman hienoa löytää teemalle oma käsite ”orkestroituminen”! 


Kolmas teoksen ja tehtäväksiannon kautta oppimani uusi lempikäsitteeni on resentraatio. Pidän siitä, sillä sen ymmärtäminen ja hyödyntäminen osana erilaisia kehittämis- ja suunnitteluhankkeita niin työelämässä kuin oppilaitoksissa on olennaista, kun halutaan syventää oppimisen mahdollisuuksia. Yksilökeskeinen ajattelu on helppoa, mutta yhteistoiminnallinen tekeminen ja me-ajattelu on vaativaa. Yhteistoiminnallisissa tekemisessä mielipiteitä esiintyy laidasta laitaan, mikä aiheuttaa keskustelua, väittelyä ja kinaakin. Mutta yhteiskuntaa ei voi rakentaa yksittäisten yksilöiden toiveista käsin vaan siihen tarvitaan metakognitiivisia kysymyksiä resentraation alueelta.

Sinusta tulee isona sirkuskoulun johtaja

Terveiset kasvatustieteiden perusopintojen parista! Meneillään on Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri -kurssi, minkä tiimoilta kertaan jo aiemmin oppimaani liittyen kasvatussosiologiaan, sosialisaatioprosessiin ja erilaisiin kohtaamisiin kasvatuksen ja koulutuksen kentillä.

Tässä yksi essee teoksen Kohtaamisia kasvatuksen ja koulutuksen kentillä. Erontekoja ja yhdessä tekemistä artikkeliin "Mitä lapsemme osaa? Vanhemmat arvioivat ensimmäisiä kouluvuosia."

Esikoiseni ollessa puolivuotias, kerroimme lapsemme isoisälle, että toivomme lapsesta tulevan sirkuskoulun johtaja. Sirkuskoulun ideologiassa meitä viehättää tekniikka, taito ja voima yhdistettynä taiteellisesti viritettyyn humoristiseen näytelmään. Lapsemme insinööri-isoisä kimmastui ajatuksesta jakaen oman toiveensa, hänen mielestään viisampaa olisi ohjata lapsi matemaattisten opintojen pariin.

Teoksen artikkelissa tarkastelukohteena on vanhempien lapsestaan tekemät päätelmät kykyjen ja osaamisen suhteen koulun aloittamisen jälkeen, kuinka lapsen vanhemman koulutus ja lapsen sukupuoli vaikuttavat päätelmiin ja mitä lapsesta tehdyt arvioinnit merkitsevät käsitykselle, joka vanhemmille syntyy lapsen koulunkäynnistä. 

Vanhempien ja isoisän päätelmät puolivuotiaan kykyjä kohtaan ovat rajattomat, samoin toiveiden arkku.
 Äitinä minulla on lukuisa määrä toiveita esikoiseni tulevaisuuden valintojen eteen niin harrastuksiin, koulutukseen kuin ystäväpiirinkin liittyen. Toivoisin hänen tekevän valintoja toisin kuin mitä itse olen tehnyt itsenäisesti tai vanhempien ohjaamana. Harrastuksista telinevoimistelu tekisi lapsestani minua notkeamman ja opiskelut sosiaalityön parissa antaisivat eväät tehdä merkityksellistä työtä vaikkapa nuorisotyön parissa. Toiveitani tukee sataprosenttinen usko hänen kykyihinsä toteuttaa toiveeni, mutta kasvun vuodet vauvasta kouluikäiseksi opettaa meille vanhemmille lisää lapsemme temperamentista ja mielenkiinnon kohteista ja samalla vahvistaa käsityksiämme hänen kyvykkyydestään sirkuskoulun johtajaksi. Entä jos hänellä ei pysy sirkuspallot kädessä alkuunkaan? Tai jos häntä ei vain kiinnosta sirkustemppuilut? Eroaako ammatillisen koulutuksen saaneen isän päätelmät korkeakoulutuksen saaneen äidin päätelmistä lapsen kykyjä kohtaan? 

Kasvattajana minulla on valtavat mahdollisuudet ja voimat vaikuttaa lapseni omiin itseään koskeviin arvioihin itsestään sirkuskoulun johtajana, sillä jos itse uskon niihin, lapsenikin uskoo. Mutta artikkelista löytyy kiinnostava näkökulma liittyen lapsen tapaan käsitellä koulussa kohtaamiaan epäonnistumisia liittyen koulun yksinoikeuteen määrittää, mikä on arvokasta kyvykkyyttä. Voiko asian tulkita niin, että jos vanhemmat ja lapsi uskoo lapsen omiin kykyihin sirkuskoulun johtajana, mutta koulu arvioi sirkustemppujen sijaan lapsen matemaattisia taitoja, koulu päättelee helposti lapsen olevan lahjaton matemaattisissa ongelmanratkaisutaidoissa, kun kotikasvatuksesta puuttuu (isoisää lukuunottamatta) usko tai erityinen halu uskoa lapsen matemaattisia kykyjä kohtaan? 



Sisimmässäni toivon, etteivät toiveeni lapsen tekemiin valintoihin harrastuksistaan ja opiskeluistaan näkyisi eikä kuuluisi osana kasvatustani. Sisimmässäni toivoisin lapseni löytyvän vanhempien sijaan itselleen mieleisiä sisältöjä elämään. Mutta onko mahdollista, ettei toiveeni vaikuta lapsen valintoihin?



Artikkelin esittämän tiedon pohjalta voi todeta, että lapsen kykyihin uskomisen kannalta on rikastavaa, että vanhemmilla on eritasoiset koulutukset. Korkeakoulutettuna minun uskotaan liittävän lapseemme enemmän tiedollis-kielellistä kyvykkyyttä kun taas ammattikoulutuksen omaavana lapsemme isän uskotaan liittävän lapseemme enemmän käytännöllisiä taitoja. Kasvattajina päättelemme lapsellamme olevan kykyjä sekä matemaattiseen ongelmanratkaisutaitoon että sirkuskoulun johtajalta vaadittaviin tieto-taitoihin. Tosin lapsemme ollessa tyttö, vanhempina päättelemme molemmat hänellä olevan poikia heikommat matemaattiset ongelmanratkaisutaidot.



Lapsemme kouluun menoon on vielä viisi vuotta aikaa. Meillä on siis vanhempina vielä viisi kokonaista vuotta aikaa kasvattaa lasta luottamaan omiin kykyihinsä ennen koulun puuttumista asiaan. Koulun rooli kasvattajana ja lapsen itsetunnon muokkaajana pelottaa. Vasta nyt aikuisena, kiitos osittain kasvatustieteellisten opintojen, olen ymmärtänyt, miten paljon koulu on määrittänyt kykyjäni ja uskoani itseeni oppijana. Vasta aikuisopiskelijana olen löytänyt itsestäni kehityskelpoisen oppijan, joka luottaa taitoihinsa ja on niistä ylpeä. Koulun arvosanakulttuuri osana oppilaiden kyvykkyysarviointeja on mielestäni murskaava niiden oppilaiden osalta, jotka eivät syystä tai toisesta kiri keskitasoa ylemmäs. Alemmat arvosanat ja keskitason arvosanat ovat viesti oppilaille heidän kyvyistään alhaiseen tai maksimissaan vaatimattomiin suorituksiin elämässään.

Toivoisinkin koulujen ottavan enemmän vastuuta ylläpitää ja kehittää lasten uskoa omiin kykyihinsä ja löytää uusia kykyjä, joita vanhemmat eivät ole ehkä älynneet tehdä.




KOKOAVA ARVIOINTI OSA2: Kiteope on kelaillut blogissaan 59 kertaa!

Opiskeluiden aikana toukokuusta huhtikuulle olen kirjoittanut blogiini yhteensä 59 kokoavaa mietettä ammatillisen opettajan työhön liittyen eli keskimäärin vähän reilu kuusi kirjoitusta kuukaudessa. 

Valitsin kirjoituksistani kolme, joissa käsitelty teema on ravistellut eniten omaa ajatteluani ammatillisen opettajan työhön liittyen ja tuonut siihen uutta näkökulmaa. 

TOP1 - Opiskelu on yhtä peliä vuonna 2030
Kasvatus-, koulutus- ja kehitys elämänkulussa - kurssin tavoitteena oli auttaa minua hahmottamaan kasvatuksen ja koulutuksen merkitys elämänkulun rakentajana. Kurssin johdosta sain mahdollisuuden tutustua Työ- ja elinkeinoministeriön keväällä 2012 julkaisemaan Suomen työelämä vuonna 2030 - raporttiin, missä nostetaan esiin pelaamisen merkitys osana työ- ja koulutusmaailmaa. Täydellisen mielenkiintoista ja silmiä avaavaa settiä! Pelaaminen on tullut jäädäkseen nuorten maailmaan ja siihen on osattava tarttua myös koulutuksen suunnittelun osalta.

TOP2 - Oppijalähtöinen opetuksen ja oppimisen suunnittelu 
Katri Aaltosen luento 12.9.2013 opeopintojen lähipäivillä avasi silmäni ajattelemaan suunnittelua oppijalähtöisesti. Miten suunnitella opetus, jotta mahdollisimman moni opiskelijoista aktivoituu ajattelemaan ja sitä kautta oppimaan? On siis tärkeää valita menetelmät, mitkä tukevat ymmärtämisen lisäämistä. Tärkeää on siis hypätä opiskelijan saappaisiin ja miettiä suunnitelma opiskelijan näkökulmasta. Aaltosen setti auttoi ymmärtämään myös opetuksen tavoitteiden asetannan tärkeyden ja toisaalta myös eväitä asettaa erilaisia tavoitteita (mitä pitää tietää, mitä pitäisi tietää ja mitä olisi hyvä tietää...).

TOP3 - Erilaisuuden sietäminen
Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkostoissa -opintokokonaisuudessa keskityttiin opettajan työelämä- ja verkostoyhteistyön kehittämiseen. Sekä pienryhmätyömme tuloksena että Opettajaheimoista kertovalla verkkoluennolta saatuna uutena ajatuksena jäi käteen tärkeä työelämätaito "erilaisuuden sietäminen". Erilaisuuden sietäminenhän ei ole millään lailla helppoa ja sitä tulisikin tietoisesti harjoittaa. Mutta miksi? Verkostoitumisessa, opettajatiimeissä toimimisessa ja opettajan työssä vie eteenpäin avara asenne ja erilaisuuden hyväksyminen. Ilman sitä taitoa on hankala toimia yhteisen hyvän eteen. Ilman sitä taitoa ei synny uutta.

Kiteopen kelailut eivät lopu tähän kevääseen, sillä kiteope kelailee vielä kesän yli kasvatustieteen perusopintojen parissa.

Stay tuned! 

KOKOAVA ARVIOINTI OSA1: osaamisen kehittyminen opintojen aikana

Miten osaamiseni tunnistaminen, osoittaminen, kehittymisen suunnittelu ja arviointi on toteutunut opintojeni aikana? 

Tavoitteet, mitkä kirjasin henkilökohtaiseen kehittymissuunnitelmaani HEKSIIN ovat pitkälti toteutuneet.

Opintojen alussa kirjasin ylös odottavani opiskelulta uutta tietoa ja taitoa erityisesti ammatillisen opettajan työn käytäntöihin liittyen ja odotin sen tapahtuvan kovan työnteon kautta. Asetin tavoitteeksi  muodostaa useampia työelämäyhteyksiä ammatillisiin oppilaitoksiin.  

Onnistuin muodostamaan kevään aikana kahteen eri oppilaitokseen hyvät työelämäyhteydet, joista toiseen tein samalla opettajaharjoitteluni. Kevään aikana tutustuin opetusharjoitteluni kautta Haaga-Helian Porvoon Campukseen ja opetusharjoittelun lisäksi kävin seuraamassa useampaa koulutusta ja sparrauskeskusteluita koulutussuunnitteluun liittyen Jollas Instituutissa. Olen erittäin iloinen saamastani mahdollisuudesta tutustua kahteen erityyppiseen oppilaitokseen yhden sijaan. Opin molemmissa oppilaitoksissa paljon, erityisesti opetusten ja koulutusten käytäntöihin liittyviä asioita. 

Opintojen alussa kirjasin myös halustani oppia soveltamaan erityisesti uudenlaisia, ajan hengen mukaisia opetusmenetelmiä ja tutustumaan erityisesti nuorisoasteen opiskelijoiden ajattelumaailmaan tänä päivänä; Mikä heitä motivoi? Millaisia tavoitteita heillä on ammatillisen kouluttautumisen suhteen? Entä uravalintojen suhteen? Millainen opettaminen ja oppiminen heitä motivoi? 

Opintojen aikana opin hyödyntämään erilaisia opetusmenetelmiä, mutta mitään kokonaiskuvaa käteen ei jäänyt. Kannustinkin ystävääni Reettaa Ideakoskelta miettimään Ideapakalle verkkosovellusta, sille voisi olla kysyntää niin opekorkean puolelta kuin muissa oppilaitoksissa ja koulutuskeskuksissa.

Yhteistoiminnalliset työpajat eivät antaneet niin paljon kuin odotin niiden antavan, ehkä niihin kului liikaa aikaa suhteessa odotuksiin uuden oppimisesta. Muiden opetusten seuranta sen sijaan antoi paljon uutta ajateltavaa ja mahdollisuuden peilata omaa opettamisen tapaa uudella tavalla. 

Tutustuin myös nuorisoasteen opiskeluiden ajattelumaailmaan tavoitteideni mukaisesti Porvoo Campuksella toteutetun opetusharjoittelun yhteydessä. Oli hyvä, että sain opetusharjoitteluni kohteeksi useampia eri ryhmiä. Koska opetusharjoittelun kohteena oli useampi eri ryhmä, opiskelijoihin ja heidän ajatteluunsa tutustuminen jäi pinnallisemmaksi kuin mitä olin ajatellut, mutta toisaalta sain tutustua määrällisesti isompaan joukkoon opiskelijoita ja testata eri vuosikurssia käyvillä omaa opetustekniikkaani. Parasta oli opiskelijapalaute, minkä keräämisen panostin joka ryhmän kohdalla.

Opintojen alussa kirjasin halustani oppia myös koulutuskokonaisuuden suunnittelutyötä ja tietää lisää tutkivan kehittämisen toimintatavasta. 

Koulutuskokonaisuuden suunnittelutyö-osaamista kehitin parhaiten osana kehittämistyötäni, minkä tuloksena syntyi koulutussuunnitelmaluonnos. Olen erittäin tyytyväinen kehittämistyöni toteutukseen ja teemaan kaikin puolin.

Kerroin opintojen alussa, että haluan paneutua erityisesti ammattipedagogiseen osaamiseen ja erityisesti ohjaamiseen, opettamiseen ja arvioimiseen.

Tavoitteeni toteutuivat, mutta arviointiosaamisen kehittäminen jäi laihaksi, sillä en päässyt osana opetusharjoittelua enkä kehittämistyötä sen teeman kimppuun. Kaikkea ei voi saada kai sitten. Tai sanotaanko paremminkin, että aina on kehittymisen varaa ja tarvetta :)

Kehittämistyön arviointi

Ammatillisen opettajakoulutuksen näkökulmasta kehittämistyön tavoitteenani oli kehittää ja syventää osaamista opettajan työnkuvaan kuuluvaa tutkivaa kehittämistä kohtaan. Henkilökohtaisena oppimistavoitteena oli osallistua työelämätarpeita vastaavan koulutustarjonnan ideointiin ja suunnitteluun. 


Yhdistin kehittämistyöhöni kaksi opintokokonaisuutta: Oppimisen ja opettajan työn tutkimisen ja kehittämisen (6 op) ja syventävän osuuden (5 op). Yhden opintopisteen vastatessa keskimäärin 27 tunnin työpanosta, sanoisin, että ylitöitä tuli tehtyä, mutta se kannatti!  


Työni ja toimeni Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) Asiakkuudet ja viestintä - yksikössä innosti kytkemään kehittämistyön teemaan asiakkuuksien kehittämisen ja asiakaskokemusten johtamisen. Henkilökohtaisen kiinnostuksen lisäksi aihe koettiin tärkeäksi ja kehittämisen arvoiseksi myös työnantajani toimesta, mikä on tuonut valtavan määrän intoa ja energiaa työn tavoitteiden määrittämiseen ja työn eteenpäin viemiseen yhteistyössä oman esimieheni ja hänen tiimiläisten ja S-ryhmän Jollas Insituutin yhteyshenkilöiden kanssa. Työn onnistumisen kannalta on ollut myös huomattavan tärkeä ja mainittava seikka, että osuuskauppojen asiakkuuksien kehittämisestä vastaavat osallistuivat kehittämistyön yhteydessä toteutettuun kyselyyn vastausprosentin ollessa tilastollisesti merkittävä (26). 


Kehittämistyölle asetut tavoitteet toteutuivat - seuraava vaihe? 

Kehittämistyö valmistui tavoiteajassa 15.4.2014. Kehittämistyölle asetut ja samalla henkilökohtaiset oppimistavoitteet toteutuivat. 



Kehittämistyön tuloksena syntynyt luonnos koulutussuunitelmasta on tehty osittain työn yhteydessä toteutetun kyselyn vastauksiin perustuen, mutta luonnoksen eteenpäin vieminen edellyttää tarkempien tarpeiden kartoittamista, mitä työn sallimassa aikataulussa ei ollut mahdollista toteuttaa. 



Koulutussuunnitelman luonnos on tehty mukaillen kognitiiviseen oppimiskäsityksen tarjoamia näkemyksiä koulutussuunnitteluun. Siltä osin koulutussuunnitelma on tietyllä formaatilla toteutettu, mutta mikään ei estä luonnoksen eteenpäin viemisvaiheessa kyseenalaistamaan käytettyä oppimiskäsitystä ja miettimään tilalle mahdollisesti vielä paremmin aikuiskoulutukseen sopivia oppimiskäsityksiä. 

Työn tekijänä ja samalla oppijana olen kuitenkin tyytyväinen tapaani soveltaa oppimiskäsitystä osana koulutussuunnitelmaa, mutta miettisin sen soveltuvuutta ja vaihtoehtoisia malleja itsekin, jos vastaisin luonnoksen eteenpäin viemisestä. Nyt siihen ei ollut työn sallimassa aikataulussa mahdollisuutta. 



Puolivuotinen työtaival takana onnistuneesti - kiitokset!

Kehittämistyön tekoon kului aikaa sen suunittelusta julkaisuun yhteensä puoli vuotta. Kehittämistyön tekijänä haluan kiittää kehittämistyön tekemiseen osallistuneita ja sen onnistumiseen vaikuttaneita ihmisiä: SOK:n asiantuntijoita, joista tärkeimpänä työn aiheen alulle panijaa ja ideoijaa, asiakkuuksien kehittämisen erityisasiantuntijaa ja työn kokonaisvaltaista koordinoijaa Marjaana Saarikoskea, omien kokemusten ja näkemysten esittelijöitä Anne Uddia, Petra Tallbergia ja Tea Valjakkaa, Jollas Instituutin Kaisu Erosta ja Heidi Maisosta osallistumisesta koulutustarpeita kartoittavan kyselyn suunnitteluun ja kommentointiin sekä kehittämistyön kokonaisvaltaista ohjaajaa Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun puolelta, Anu Moisiota. 




Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin - jos tarve vaatii. 


Pohdintaa osaamisen ja kriittisen ajattelun verkkotyöpajasta

Opeopinnoissa tulee osallistua vähintään kahteen verkossa toteutettavaan yhteistoiminnalliseen verkkotyöpajaan. Ensimmäiseen osallistuin joulukuussa.  Toiseen osallistuin tammikuussa, mutta vähän heikoilla antimilla, joten teen tämän toisen virallisen työpajaraportoinnin tästä kolmannesta kokemuksesta.

Maaliskuussa toteutetun yhteistoiminnalllisen työpajan teemana oli osaamisen ja kriittisen ajattelun ilmenemismuotoja opetuksessa.

Verkkotyöpaja rakentui kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa pohdittiin yhdessä osaamisen ja kriittisen ajattelun ilmenemismuotoja opetuksessa ja toisessa osassa esiteltiin kriittiseen ajatteluun pohjautuvan Yhden sivun menetelmä, jonka toiminnallisuutta arvioitiin yhdessä. Menetelmä oli työpajan toteuttajan kehittelemä.

Työpajan aihe oli mielenkiintoinen, mutta vaativa. Työpajan vetäjä oli koonnut lyhyitä  omilla ajatuksilla varustettuja "tietoiskuja" aiheesta osallistujien käyttöön, mikä helpotti aiheeseen perehtymistä. Sen lisäksi työpajan vetäjä oli koonnut aiheeseen liittyvää taustakirjallisuutta käyttöön.

Koska koin aiheen käsittelyn vaativana, päädyin avaamaan verkkotyöpajaa kahdessa eri blogautuksessa. Ensimmäisessä blogautuksessa avasin itselleni että lukijoille tapaa nähdä ja tarkastella kriittistä ajattelumallia työpajan vetäjän, Jukka Kaislan tarjoamien linkkien ja omien ajatustensa pohjalta.

Tässä toisessa blogautuksessa pohdin, mitä oppeja verkkotyöpaja tarjosi.

Työpajan toteutustekniikasta
Työpaja toteutettiin Google sitellä, missä teema ja tehtävät oli esitetty selkeästi ja aiheeseen oli helppo tutustua. Osallistuminen tapahtui kommentoimalla aihetta ja muiden kommentteja ja sekin oli periaatteessa helppoa, tosin jostain syystä selaimista vain Google Chrome mahdollisti kommentoinnin.

Keskusteluihin osallistumisesta
Keskusteluosiot oli jaettu kahteen eri teemaan, joihin jokaista kannustettiin osallistumaan. Työpajan vetäjä oli aktiivisesti, mutta samalla valikoivasti mukana ylläpitämässä keskustelua vastakommentoimalla kommentteja ja vastailemalla kommentoijien kysymyksiin. Keskustelu eteni kommentoijien varassa eikä keskustelun haluttua suuntaa ehkä oltu mietitty tai haluttu edes tavoitella.

Ensimmäisessä keskustelussa pyydettiin tarkastelemaan osaamisperustaisuutta ja kriittistä ajattelua omalla alalla ja kuinka ne mahdollisesti palvelevat osaamisen kehittymistä. Todella hankalasti tartuttava teema! Palasinkin tässä vaiheessa kommentoinnin sijaan takaisin tutustumaan lähdekirjallisuuteen ennen kuin rohkenin osallistua keskusteluun.

Keskusteluissa pohdittiin yleisellä tasolla muun muassa, pitääkö työpajan vetäjän Jukka Kaislan väittämä lasten ja nuorten heikentyvistä ongelmanratkaisutaidoista paikkansa, mitä merkitsee ihmisten erilaiset osaamistasot ja niiden kehittäminen ja miten suomalaiset suhtautuvat kriittiseen ajatteluun esimerkiksi työpaikoilla. Oman alan kokemuksista nousi esiin mm. tieteellisen osaamisen määrittelyn hankaluus yliopistomaailmassa, ongelmanratkaisutaito-osaamisen määrittely henkilöstökoulutuksen parissa,  kriittisen ajattelun hyödyntäminen Metsäntutkimuslaitoksella ja tapa tarkastella lavastajan osaamisaluekokonaisuutta.

Itse toin mukaan keskusteluun sosiaalisen pääoman merkityksen oppimisessa ja yhteiskehittely-verkoston toiminta-ajatuksen, minkä ideana on synnyttää uusia ajatuksia ristiriitaisten näkemysten ja kriittisen ajattelun avulla.

Toisessa keskustelussa pyydettiin kommentoimaan, millaisia ajatuksia yhden sivun menetelmä herättää. 

Menetelmä koettiin yleisellä tasolla hyväksi, sillä siinä vältetään tiedon kopiointi ja siirto valmiina internetistä paperille.  Ylipäätään tiivistämisen taito on arvostettu taito työelämässä. Itse tartuin kommentoimaan ja kyselemään lisää tavasta arvioida lopputuotoksia.

Miten odotuksiini vastattiin

Yhteistoiminnallisen verkkotyöpajan tavoitteena osana opeopintoja on työstää moniäänisesti yhteisiä kehittämiskohteita ja kokeilla erilaisia yhteistoiminnallisia työskentelytapoja ja opetusmenetelmiä.

Osaamisen ja kriittisen ajattelun työpajan tavoitteita ei oltu erikseen määritelty osallistujille, mutta oletan niiden olleen oivaltaa yhteisen keskustelun kautta osaamisen ja kriittisen ajattelun ilmenemismuotoja opetuksessa ja oppia uusi menetelmä arvioimalla sitä yhteisen keskustelun kautta.

Yhteisiin keskusteluihin osallistui useita henkilöitä hyvin erilaisine taustoineen, jotka kommentoivat omista taustoistaan käsin ajatuksiaan kriittiseen ajatteluun ja osaamisen kehittämiseen yleisesti työelämämässä, samoin kuin itsekin tein. Jos ja kun tavoitteena oli oivaltaa kriittisen ajattelun ilmenemismuotoja opetuksessa, sitä ei juurikaan tapahtunut. Mutta keskustelun seuraaminen ja ajatusten vaihto yleisesti kriittistä ajattelua kohtaan oli ihan kiinnostavaa. Toinen tavoite sen sijaan toteutui hyvinkin eli opin uuden meneteltelmän! Menetelmä oli varsin mielenkiintoinen erityisesti sen ollessa yhden meistä opeopiskelijoista itsensä kehittelemä ja arvostan myös työpajan rohkeaa ja avointa tapaa tuoda menetelmä muiden arvioitavaksi.

Työpajassa käytiin odotusteni mukaisesti keskustelua, mutta olisin kaivannut ehkä vähän enemmän vetäjältä aktiivisempaa keskustelun herättelyä. Kommentoin itse muutamien ajatuksia, työpajan vetäjä kommentoi muutamia. Yksi osallistuja kommentoi omia ajatuksiani, mutta useamman osallistujan ajatuksiin ei kukaan vastannut. Koen tärkeänä, että erityisesti verkossa tapahtuvassa yhteistoiminnallisessa työpajassa viime kädessä työpajan vastuuhenkilöt motivoivat osallistujia jatkamaan keskustelua huomioimalla osallistujien kommentteja edes lyhyillä kannustus/kommentointi - palautteella.

Mitä jäi käteen verkkotyöpajasta

Verkkotyöpajasta jäi päällimmäisinä uusina ajatuksina mieleen nähdä kriittinen ajattelu entistä laajemmin. Kriittinen ajattelu ei ole vain tapa suhtautua asioihin vaan se on inhimillinen, jatkuvasti kehitettävä taito, mikä auttaa ihmistä tasapainoisemmin tarkastelemaan mitä tahansa vastaan tulevaa ongelmatilannetta.

Uusi menetelmä muistutti miettimään opiskelijoille annettavien tehtävien tavoitteita ja keinoja arvioida tavoitteiden toteutumista ja varmistamaan, ettei tehtävää tehdä tehtävän teon takia vaan jotta opiskelija sen myötä oppisi uutta.

Kehittämistyötä koskevan taustakirjallisuuden pohdinta

Oppimisen ja opettajan työn tutkimista ja kehittämistä käsittelevän kehittämistyöni tavoitteena on
kartoittaa osaamisen ja koulutuksen kehitystarpeita S-ryhmässä liittyen asiakkuuksien kehittämiseen ja johtamiseen ja tarpeiden pohjalta luonnostella asiakkuuksien ja asiakaskokemusten johtamisen ja kehittämisen koulutussuunnitelma.

Työtä tukeva taustakirjallisuus jakautuu kahteen teemaan:

1. asiakkuuksien kehittämistä käsittelevään kirjallisuuteen
2. koulutussuunnittelua ja opettamista käsittelevään teokseen

Asiakkuuksien kehittäminen 

Asiakkuuksien kehittämistä ja johtamista tukevan ajattelun ymmärtämiseen ilmestyy kirjoja jopa suomeksi kuin tehtaan liukuhihnalta konsanaan. Aihe on ollut framilla yrityksissä jo useamman vuoden, mutta ainakaan asiakaskokemustasolla asiakkaana olemisen ilosta ei voi puhua kovinkaan monen yrityksen kanssa kansainvälisellä, saatika Suomen tasolla. Asiakaskokemusten luominen ei ole monenkaan yrityksen kilpailustrategian ytimessä. Yksittäiset esimerkit ovat onnistuneet tuottamaan asiakkaalle iloa ja kokemaan asiakkaana olemisen hyödylliseksi ja iloa tuottavaksi kuten Apple helppokäyttöisillä, jatkuvasti iloa tuottamillaan älypuhelimillaan. Mutta esimerkiksi jokapäiväisen leivän ostamiseeen ei onnistuta synnyttämään kuin jokapäiväisen ostopakon tunne.

Yritykset eivät syystä tai toisesta kiinnitä riittävästi huomiota asiakkuuksien kehittämiseen  johtamalla asiakaskohtaamisia eli siihen, millainen kokemus asiakkaalle halutaan järjestää hänen asioidessaan ruokakaupassa, lomamatkalla tai vaikkapa pankissa.

Taustakirjallisuuden avulla olen nostanut kehittämistyössä esille asiakkuuksien kehittämisen ja asiakaskokemusten johtamisen hyötyjä liiketoiminnalle ja asiakkaalle. Perustelut ovat tärkeitä, kun työn tavoitteena on auttaa osaamisen kehittämisessä koulutussuunnitelman avulla.

Erityisesti nämä neljä kirjaa ovat auttaneet muodostamaan käsityksen ajankohtaisista asiakkuuden kehittämistä ja asiakaskokemusten johtamista käsittelevästä problematiikasta liike-elämässä:

Lipiäinen & Keskinen 2013, Asiakkaan matkassa - Tuotekeskeisyydestä symbioosistrategiaan, 

 Keronen & Tanni 2013, Johdata asiakkaasi verkkoon - Opas koukuttavan sisältöstrategian luomiseen, Oksanen 2010, CRM ja muutoksen tuska - Asiakkuudet haltuun, Kortesuo & Löytänä 2011, Asiakaskokemus - Palvelubisneksestä kokemusbisnekseen. 

Koulutussuunnittelu ja opettaminen

Kehittämistyöni yhtenä tavoitteena on luonnostella koulutussuunnitelma tukemaan osaamisen kehittymistä asiakkuusajattelun saralla. Kehittämistyöni koulutussuunnittelu-osion rakenne muodostuu pitkälti Yrjö Engeströmin teoksesta Perustietoa opetuksesta imettyjen oppien ja näkemysten pohjalta. Valitsin tämän teoksen ohjaamaan koulutussuunnitteluosion rakentamista syystä, että teos on tarkoitettu henkilöille, jotka joutuvat suunnittelemaan koulutusta tai itse opettamaan ja joilla ei välttämättä ole kasvatustieteellistä perustietoa. Vaikka itseltäni perustietoa löytyykin jo, teos tuntui hyvältä ja selkeältä vaihtoehdolta, koska en omaa koulutussuunnittelukokemusta juurikaan. Teos on helppo työpari suunnitella opetusta, sillä siinä annetaan paljon esimerkkejä ja viitteitä käytännön sovellutuksista.

Kirjan käsitteet ja näkemykset perustuvat kognitiiviseen oppimiskäsitykseen ja psykologiseen toiminnan teoriaan, joiden mukaan oppiminen on mielekästä, tavoitteista tiedollisten rakenteiden ja mallien muodostamista sekä niiden luovaa käyttöä eikä niinkään valmiiden tosiasioiden varastoimista muistiin.

Hahmottelessani koulutussuunnittelun rakennetta, koin tarvitsevani tukea erityisesti hahmottamaan koulutussuunnittelussa tarvittavia osa-alueita ja teos antoi minulle luottamusta ja varmuutta koulutussuunnittelurungon luomiseen. Koulutussuunnittelu-osio tuleekin nyt sisältämään seuraavat osa-alueet: koulutuksen tarkoituksen ja tavoitteet,  koulutuksen opetukselliset periaatteet,

koulutuksen sisällön ja mahdollisesti myös ajatuksia menetelmistä.

Pidän myös teoksen näkökulmasta huomioida työelämän aikuiskoulutuksen erityispiirteet, joihin nimenomaan omassa työssänikin ja sen sisältämässä koulutussuunnitelmassa tulee kiinnittää erityisestä huomioita.

Lopuksi 

Taustakirjallisuus on mielestäni kovin laihan puoleinen, koen tästä lievää pahoinvointia. Kehittämistyön aihe ja tavoitteet antaisivat aihetta syventyä nykyistä laajemmin taustakirjallisuuteen. Mutta este on aika. Olen aloittanut vuoden kestäviin opintoihin liittyvän kehittämisyön taustakirjallisuuteen tutustumisen loppuvuodesta 2013 ja työn tulee olla valmis 17.4.2014 mennessä. Tällä aikataululla omat resurssini eivät taivu laajemman taustakirjallisuuden hyödyntämiseen, nyyh!

Mutta jos aikaa olisi enemmän käytettävissä työn tekemiseen ja kehittämistyön tulisi olla nykyistä laajempi, haluaisin tarkastella asiakkuuksia myös englanninkielisten teosten ja aihetta käsittelevien asiantuntijablogien valossa. Olisi mielekästä myös keskittyä pohtimaan, josko jotkut muut oppimiskäsitykset kognitiivisen oppimiskäsityksen sijaan istuisi paremmin kehittämistyön tavoitteita tukemaan.

Mutta tällä setupilla mennään kohti maalia, hyvillä mielin.

 

Kokoava arviointi ja kiitokset: opetusharjoittelu ja seuranta

Ammatilliseen opettajakoulutukseen kuuluu olennaisena osana seurata muiden opetusta (n.25h), mutta myös treenata ja kehittää omaa opetustapaa eli oman opetusharjoittelun osuus on n. 20h. 

Setti on nyt omalta osaltani kasassa!

Olen erittäin tyytyväinen monipuoliseen seurantapakettiin, minkä sain kasaan yhdistämällä opetuksen seurantaan kahden eri ammattikorkeakoulun, yhden yliopiston ja S-ryhmän Jollas Instituutin opettajien ja valmentajien opetuksen seurantaa.



Oma opetusharjoitteluni tapahtui Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun Porvoon Campuksella, mutta vaikka opetuksen harjoittelun osalta pysyinkin yhden talon seinien sisällä, Porvoossakin sain harjoitella opetusta useamman eri kurssin ja vuosikurssien yhteydessä. 



Lopputulos näyttää nyt tältä:
(linkeistä yksittäisiin tapahtumablogeihin)

Opetusharjoittelu

n toteutus

Paikka: Haaga-Helian ammattikorkeakoulu, Porvoo Campus  


Päivä	Kurssi	Teema	Kohderyhmä
7.02	Matkailun toimintaympäristö	Matkalla matkailun asiantuntijaksi	1.vuosikurssi
7.02	Matkailun ja myynnin kehittäminen	Verkkopalveluiden konseptointi	2. vuosikurssi
14.02	Työyhteisön johtaminen ja kehittäminen	Osaamisen kehittäminen	3./4. vuosikurssi
14.02	Matkailupalveluiden kehittäminen ja myynti	Tulevaisuuden asiakas	2. vuosikurssi
25.2	Esimiehenä matkailuyrityksessä	Muutosviestintä	4. vuosikurssi

"Livelähetysten" lisäksi hengailin paljon opehuoneessa nuuhkien ilmapiiriä ja kuullen konkarien kokemuksia ja näkemyksiä. Kiitos kaikille osallisille!! 

Opetuksen seuranta tapahtui neljässä eri paikassa kahdeksalla eri teemalla!

Päivä	Opettaja	Oppilaitos	Kurssi/teema
12.11.2013	Marja Haapa-aho	Metropolia AMK	Hyvinvointi
13.1.2014	Katariina Vuorensola	Hgin Yliopisto	Farmasia
22.1.2014	Mika Teileri	Jollas	Tuotekehittäjän ammattitutkinto
31.1.2014	Valmennuspäivät	Jollas	Sulautuva oppiminen
10.2.2014	Mika Rousku	Jollas	Myynnin ammattitutkinto
11.2.2014	Mika Rousku	Jollas	Myynnin ammattitutkinto
24.1.2014	Anne Kopatz	Haaga-Helia AMK	Työyhteisön kehittäminen ja johtaminen
24.1.2014	Anne Kopatz	Haaga-Helia AMK	Matkailun ja myynnin kehittäminen
25.2.2014	Minna Ruolanti	Haaga-Helia AMK	Esimiestyö matkailuyrityksessä

Lisäksi extraherkkupalana seuraavat sparrauskeskustelut: 

Päivä	Coach	Paikka	Teema
11.2	Henrik Ikonen	Jollas	Verkkokoulutuksen suunnittelu ja toteutus
17.2.	Kaisu Eronen	Jollas	Pedagogisen ja valmennusosaamisen kehittäminen

Mitä jäi käteen? Mitä jäin kaipaamaan? 

Lähes jokaisesta opetuksen seurannasta ja opetusharjoittelusta löytyy tapahtumakohtaisia mietteitä blogista. Mutta yleisellä tasolla olen saanut lyhyessä ajassa (2kk) kokonaiskuvan opetustyöstä sekä nuorisoasteen ammatillisessa oppilaitoksessa että aikuiskoulutuksen parissa Jollas Instituutissa. Samassa yhteydessä on ollut antoisaa huomata oppilaitoksen ja koulutuskeskuksen eroja osittain kohderyhmästä johtuen. Nuorisoasteen puolella oppijoille ei ole vielä kertynyt omakohtaista työkokemusta samalla tavoin kuin täydennyskoulutuksen parissa opiskelevilla aikuisilla oppijoilla. Tämä tulee huomioida oppimistavoiteitteiden määrittämisessä ja opetustilanteen läpiviemisessä ja pyrkiä aikuisoppijoiden osalta erityisesti hyödyntämään hiljainen tieto opiskelijayhteisön hyväksi.

Opetuksen seuranta antoi uutta näkökulmaa omaan tapaani suhtautua opetukseen ja toteuttaa sitä. Pidän Jollaksen tyylistä, missä valmentajat pyrkivät seuraamaan toisiaan säännöllisesti. Uskoisin, että kaipaisin Jollaksen toimintamallia, toimiessani oppilaitoksessa.

Opetusharjoitteluun kului useita kymmeniä tunteja, sillä erityisesti opetuksen suunnittelu vei huiman monta tuntia suhteessa livelähetykseen. Kuten Porvoo Campuksen ohjaavan opettajan Anne Kopatzin kanssa jo totesimmekin yhteenvetokeskustelussa, olisin todennäköisesti päässyt pintaraapaisua paremmin sisälle Porvoo Campuksen opetusjuoneen, jos olisin voinut venyttää harjoitteluni kestämään kokonaisen lukukauden kahden kuukauden sijaan. Nyt kun toimin enemmänkin vierailevana tähtenä yksittäisillä kursseilla, kurssikokonaisuuden suunnittelun ja toteutuksen hahmottaminen jäi ehkä hieman pinnalliseksi. Siltikin, olin riemuissani jokaisesta opetustilanteesta ja oppijoiden kohtaamisesta, mitä sain kokea harjoitteluni aikana Porvoossa tammi-helmikuun aikana.

Porvoo Campus oli nappivalinta opetusharjoittelupaikaksi vastaamaan henkilökohtaiseen kehittymistavoitteeseeni saada kokemusta nuorisoasteen opiskelijoiden parissa tehtävästä opetustyöstä. Porvoo Campus oli myös erittäin kiva, kiinnostava ja oppimista edistävä paikka, missä hyödynnetään tutkivaa ja kehittävää oppimismenetelmää kaikessa opetuksessa. Kiitos tästä mahdollisuudesta Haaga-Heliaan Anu Moisiolle, Anne Kopatzille ja Kaija Lindrothille!

Erityisen iloinen olen tässä harjoittelukokonaisuudessa mahdollisuudesta tutustua Jollas Instituutin toimintaan opetuksen seurantaa laajemmin. Jollas Instituutti järjesti toiveestani minut Jollas Instituutin erityisasiantuntija Kaisu Erosen perehdytysohjelmaan, missä opin paljon (!) mm. uusia pedagogisia menetelmiä, sain uutta näkökulmaa verkko-opintojen suunnitteluun ja toteutukseen ja sain ylipäätään olla mukana haistelemassa päivittäistä arkea työnantajani S-ryhmän omassa oppimiskeskuksessa. Kiitos tästä vielä isosti Jollas ja erityisesti Kaisu Eronen! 

Kiitos myös opetustani seuraamassa olleille arvokkaasta palautteesta, kehitysvinkeistä ja kannustuksesta!