Iso käsi Comeliukselle!

Olen kiittänyt tähän asti sosiaalista tasa-arvoa ajavia sosiaalidemokraatteja ja haja-asutusalueiden etuja puolustuvaa maalaisliittoa modernista yhtenäiskoulusta ja jokamiehen oikeuksista peruskouluun 1960-luvun yhteiskunnan muutostöissä. Tuolloinhan perustettiin yhdeksänvuotinen peruskoulu vanhan keskikoulun tilalle.

Melkoisen kapeakatseista toimintaa minulta nähdä koulumaailman kehitys vain suomalaisen yhteiskuntakehityksen läpi. Pöh!

Yllä mainittujen tahojen lisäksi on nimittäin kiittäminen tsekkiläistä Johan Amos Comeliusta, joka jo yli 300 vuotta aiemmin on saanut säätyläisten aamulatet läikkymään pöydälle esittäessään jo tuona aikana ajatuksia modernista yhtenäiskoulusta.

Sosiaalidemokraattien tavoin Comeliuksen yhtenä tavoitteena oli sosiaalinen tasa-arvo, tuon ajan kielessä säätyerojen vähentäminen.

"Koska ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi Jumalan edessä, on kaikilla yhtäläinen oikeus tulla kasvatetuiksi. Tämä oikeus ei ole yhteydessä kykyihin, varallisuuteen, säätyyn eikä sukupuoleen.”
(Rinne 2004, 154)

Comeliuksen ajatukset yhteisnäiskoulusta olivat 1600-luvun sääty-yhteiskunnassa tietenkin täysin utopistisia, mutta tänä päivänä hän edustaa eittämättä yhtä uuden ja paremman maailman puolesta puhunutta tyyppiä. Sinusta tuli kuule Comelius nyt myös allekirjoittaneen suosikki!

Kovapäinen, laiska ja kankeasti oppiva tyyppi

Tänään tapahtui lukuelämys!

Lukiessani erityispedagogiikan esittelyä Johdatus kasvatustieteisiin - kirjasta törmäsin seuraavaan tekstiin:

"Vaikka erityispedagogiikkaa akateemisena oppiaineena on runsaan viiden vuosikymmenen elinkaarellaan vielä nuori tieteenala, tämä ei tarkoita sitä, että alan tutkimusongelmat olisivat nuoria. Kovapäisten, laiskojen ja muutoin kankeasti oppivien oppilaiden ominaislaatua ja parannuskeinoja on pohdittu jo pitkään niin kaunokirjallisuudessa kuin kasvatuskirjallisuudessa."

Miten ihastuttava tapa ilmaista erityispedagogiikan tutkimuksen kohderyhmää! Erityispedagogiikka tutkii siis niiden ryhmien oppimista, kasvatusta ja koulutusta, joiden tarpeisiin enemmistölle suunnatut järjestelyt eivät vastaa. Se tutkii siis kovapäisten, laiskojen ja kankeasti oppivien tyyppien oppimista, kasvatusta ja koulutusta. Hmmmm....kuulostaa rajulta!

Mutta mukavaa on, että kasvatustieteen perusopinnot tarjoavat lukuelämyksiä! Tänään tämäntyyppisiä. Huomenna toisentyyppisiä. Niistä taas tässä lähipäivinä lisää.

Kasvatustiede on yksi iso kasvatuksen tietosanakirja?

Kurkkimatta oppikirjoihin, mitä vastaisitte spontaanisti kysymykseen, mitä on kasvatustiede?

Mulle tulee siitä mieleen tietosanakirja täynnä viisaita kasvatusneuvoja, näin äkkiseltään. Tieto kirjaan on kerätty eri lähteistä äideistä tohtoreihin. Aikamoinen opus!

Tieteen luonteeseen ei kuitenkaan sovi yhdenmukaisiin neuvoihin pyrkivä toiminta vaan ennemminkin lisätä ymmärrystä ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen tässä tapauksessa kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä.

Perinteinen kasvatustiede on lähtenyt tavoitteesta tarjota opettajille tiedot ja taidot opettamiseen. Tästä tavoitteesta on siirrytty kasvatuspsykologiaan; mitä tulisi opettaa ja miten, kehityspsykologiaan;  mitä lapset missäkin iässä kykenevät ottamaan vastaan ja oppimispsykologiaan; mitkä metodit tuovat parhaan tuloksen. Erityisesti vajaan vuoden ikäisen vauvan äitinä edellä mainittuihin kysymyksiin olen hakenut vastauksia kuluneen vuoden aikana erityisesti epätieteellisistä lähteistä.

Psykologisperusteiseen pohdintaan tuli mukaan keskustelua kodin ja yhteiskunnan merkityksestä koulutukseen ja inhimillisen pääoman käytöstä. Mukaan saatiin hieman myöhemmin myös sosiologeja ja taloustieteilijöitä ja alettiin puhua kasvatuksen taloustieteestä eli koulutuksesta yksilöllisten ja yhteisöllisten taloudellisten sijoitusten ja tuottojen kautta.

Juhani Karvosen mukaan kasvatustiede ei ole yksi iso kasvatuksen sanakirja vaan jatkuvaa kasvatuksen tutkimusta, minkä tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tähän kun lisätään Urpo Harvan näkemys, että kasvatustieteen avulla voidaan harjoittaa yhteiskunta- ja kulttuurielämän kritiikkiä kasvatuksen näkökulmasta, kuva kasvatustieteen tietosanakirjasta on jo selkeämpi. Yhden ison tietosanakirjan sijaan on lukematon määrä tietoa, millä pyritään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen ja tuottamaan samalla jatkuvasti uutta tietoa.

On vain ajan kysymys, milloin avataan kasvatuspuhelin, missä voi valita kiperään kasvatusta koskevaan kysymykseen vastaajaksi joko muodolliseen tietoon nojaavan vastauksen tai epämuodolliseen tietoon perustuvan vastauksen.