Arviointi osana opetusta

Osallistuin juuri Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa lehtorina toimivan Nina Heiskasen 45 minuutin mittaiselle verkkoluennolle, missä läpikäytiin arvioinnin roolia ja tärkeyttä osana  opetustoimintaa.

Gaussin käyrän uhri

Heiskasen kannustamana jouduin palaamaan muistoissani peruskoulun penkille ja kaivaamaan mieleni syövereistä kamalimman arviointiin liittyvän muiston siltä ajalta. Koenumerot. Hyi, vieläkin puistatttaa. Olen päässyt sikäli helpolla, että olen sijoittunut Gaussin käyrällä kutakuinkin aina keskelle, koulu on siis mennyt keskimäärin ihan ok, siellä keskiviivalla, mitä nyt yläasteella ruotsin kielen opiskelu lähti lapasesta ja sain kiitettäviä ja yhden diplomin. Muut luokalla olijat olivat varmaan keskimääräistä vähemmän motivoituneita ruotsin kielen opiskeluun.

Koenumeroihin liittyy kaikesta huolimatta inhottavia muistoja. Aina joku luokassa oli muita huonompi nelosen tyyppi ja aina joku oli luokassa muita parempi kympin tyyppi. Sit oli joukko meitä keskikäyrällä olijoita, jotka välttyivät huomiolta omaksi onnekseen. Gaussin käyrän käytön lisäksi inhottava muisto peruskouluajasta on totuus, että 80- ja 90-luvulla peruskoulussa arviointi oli opettajakeskeistä, missä opettaja päätti itse, miten arvioi. Aivan kamalaa. Mieheni on käynyt Steinerkoulun ja välttynyt tältä ensimmäiset kahdeksen luokkaa. Steinerissä on arvioitu oppilaita jo 20 vuotta sitten antamalla kirjallista tai suullista palautetta ilman numeroarviointia. Ketään ei ole voinut koenumeron perusteella leimata huonoksi tai hyväksi. *kade* Väitän, että kouluarvosanat leimaavat yksilöitä ihan liian pitkälle elämässään ja tämä vain jonkun mielivaltaisen opettajan arvioinnin takia. Puistattaa!

Olikin helpottavaa kuulla Heiskaselta, että nykyisin on siirrytty enemmän oppilaskeskeiseen arviointiin, missä opettaja ja oppilas tekevät yhdessä arviointia. Mutta siltikin vanhoja käytäntöjä on käytössä vielä runsaasti Suomessa ja Gaussin käyrää on käytetty tähän syksyyn asti ylioppilaskokeiden arvioinnissa. Onneksi käytäntö ilmeisesti muutttuu keväästä 2014 alkaen.

Miksi minä ajattelen niin kuin ajattelen? 

Heiskasen luennon yksi antoisammista pätkistä oli havaita, että osana opetustyötä tulisi osata irrottautua omista oppimiskäsityksistä, ihmiskäsityksistä ja tietokäsityksistä. Olisi siis tärkeää tunnistaa omat käsityksensä, sillä silloin voi parhaiten irrottautua omista käsityksistä opettajana ja ymmärtää, että oppilaat eivät välttämättä jaa samoja käsityksiä. Ymmärrän tämän niin, että ei ole yhtä totuutta, yhtä oikeaa tapaa nähdä maailma ja jos en opettajana tunnista omia käsityksiäni oppimista ja tietokäsitystä kohtaan, saatan julistaa tietynlaista näkemystä ainoana ja oikeana tapana.

Miksi minä ajattelen niin kuin ajattelen? Kysymys vaatii minulta kysymysten esittämistä itselleni ja niihin vastaamista. Lupaan tehdä tämän ennen kevään opetusharjoitteluani.

Peukku Heiskasen luennolle!

Heiskasen luento oli sisällöllisesti yksi parhaimmista tähän mennessä tarjolla olleista opeopiskeluluennoista. Arviointi on aiheena vähän käsitelty ja puhuttu (vai onko?) ja Heiskanen osasi kiteyttää (omasta näkökulmastaan) tärkeimmät arviointia koskevat asiat 45 minuuttiin. Loistavaa! Mutta kuten hän itsekin useaan otteeseen totesi, arviointi on laaja aihe. Heiskasen käyttämä verkkoluentotyökalu Knovio vaikutti myös mielenkiintoiselta, mistä kovasti tykkäsin luennolle osallistujana. Miksiköhän muut luennoitsijat ovat tähän asti käyttäneet toista työkalua?

Koska arvioinnin rooli on erittäin tärkeä osa opetusta suunnittelutyö ja opetustyön rinnalla, suosittelen jokaista oppimisen ja osaamisen arviointiosaamista työssään tarvitseville kuuntelemaan luennon.

Kokoava arviointi: Työelämä- ja verkostoyhteistyö

Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkostoissa -opintokokonaisuudessa keskityttiin opettajan työelämä- ja verkostoyhteistyön kehittämiseen.

Pyrin kokoavassa arvioinnissa kuvaamaan,  miten työelämäyhteistyö ja verkostoyhteistyö -osaamiseni on kehittynyt suoritettuani opintokokonaisuuden.

Henkilökohtaisena tavoitteenani oli oppia hyviä käytäntöjä opettajan ja kouluttajan työhön työelämäverkostoitumisen suhteen. 

Alla keinot, joilla pyrin pääsemään oppimistavoitteeseeni ja arvioni onnistumisesta:

Pienryhmätyön tavoitteena oli löytää uutta näkökulmaa verkostoihin 
Pienryhmässä tehdyn yhteisö- ja verkostotyön tavoitteena oli löytää uutta näkökulmaa verkostoihin. Päädyimme ryhmämme kanssa etsimään uutta näkökulmaa tutustumalla toistemme verkostoihin ja tapaan tehdä verkostotyötä osana omaa työtämme. Olimme varmoja, että jokaisella meillä on annettavaa ja opittavaa toistemme verkostoista. Lopputulema oli, että saimme aikaan erittäin hyvää keskustelua toistemme verkostoista, mutta henkilökohtaisesti koen, etten varsinaisesti oppinut uusia hyviä käytäntöjä tutustumiskierroksella. Saimme kuitenkin aikaan uusia näkökulmia verkostoihin ryhmäkeskustelun kautta, mitkä esittelimme verkostobasaarissa muille opeopiskelijoille.

Pienryhmätyössä oppimani hyvä työelämäverkostoistumis-käytäntö: 
Erilaisia näkökulmia tulisi oppia sietämään, sillä ristiriitaiset näkemykset auttavat hahmottamaan kehittämisen kohteita verkostotyössä.

Verkkoluennoilla vaikutuin opettajaheimoista

Opintojaksoon kuului kaksi verkkoluentoa, joista toisella Kari Kekkonen luennoi ammatillisen koulutuksen dilemmoista ja toisella Kimmo Mäki Opettajaheimoista ja työn tulkinnoista.

Kekkosen luennoista jäi päällimäisenä mieleen opettajan roolin muuttuminen "perinteisestä yksipuolisesta oikean tiedon tarjoajasta" enemmän henkiseksi sparraaksi, valmentajaksi. 
Opin myös enemmän opettajatiimeistä ja tiedon vaihdosta. Opettaja on toimessaan eri rooleissa ja työ on siksi äärimmäisen kuluttavaakin.

Mäki puhui opettajaheimoista ja omaksuin luennolta ajatuksen, että opettajana minun olisi syytä olla aina vaan entistä avarakatseisempi ja hyväksyä erilaiset mieliteet ja ihmiset.

Verkkoluennoilla oppimani hyvä työelämäverkostoistumis-käytäntö: 



Verkostoitumisessa, opettajatiimeissä toimimisessa ja opettajan työssä vie eteenpäin avara asenne ja erilaisuuden hyväksyminen. Sietämällä erilaisuutta saa enemmän kavereita! 

Laki- ja säädöstehtävä auttoi hahmottamaan oppimisen tärkeyttä osana yhteiskuntakehitystä

Laki- ja säädöstehtävä heitti minut ylös taivaalle katsomaan opetuksen ja koulutuksen isoa kuvaa osana yhteiskuntaa. Oli hienoa päästä peilaamaan käytäntöjä omalla työpaikallani ja todeta, miten oma työnantaja kannustaa ja tukee käytännössä ammatillista kehittymistäni. Opettajan juridisiin vastuisiin ja velvotteisiin, mutta myös oikeuksiin tutustuminen ei ollut sinällään uutta tietoa, mutta oli hyvä muistuttaa,  että myös ammatillisten aineiden opettajan tulee tunnistaa ja noudattaa sekä juridisia seikkoja että myös eettisiä seikkoja osana opettajan työtä. 

Laki- ja säädöstehtävän opettama hyvä työelämäverkostoistumis-käytäntö: 

Mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän tiedän. Lukeminen, tutkimuksiin tutustuminen ja valtion ja kuntien koulutusta ja oppimista koskevat kehittämissuunnitelmat ja sun muut tavoiteohjelmat auttavat hahmottamaan maailmaa entistä paremmin. Työelämäverkostoitumisessa on valttia olla varustautunut erilaisella tiedolla ja ymmärryksellä. 

Yhteenveto oppimastani
Opettajan työssä on elinehto ylläpitää ja kehittää omia verkostojaan sekä omassa oppilaitoksessaan että sen ulkopuolella. Ennen opintojaksoa en tiennyt, että sillä on todellisuudessa niinkin suuri merkitys ja painoarvo osana opettajan työtä.

Omaksuin opintojakson opit niin, että on enemmän kuin hyvästä hakeutua opettajana erilaisiin yhteisöihin verkostoitumaan ja ennen kaikkea on tärkeää verkostoitua yli "toimiala"rajojen ja olla pelkäämättä erilaisia näkemyksiä ja koulukuntia. Erilaiset näkökulmat ja niiden sietäminen rikastaa elämää ja työtä opettajana.

Koulutus ja opettajana toimiminen lain ja säädösten valossa

Tämän blogisisällön tavoitteena on käsitellä säädöstöä ja ohjausmekanismeja itseäni kiinnostavan oppilaitoksen eli Haaga-Helian ja omien opettajaopintojeni näkökulmasta. 

KOULUTUKSEN KEHITTÄMISEN KESKEISET TAVOITTEET

Koulutus ja yliopistoissa tehtävä tutkimus - tavoitteena nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi! 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa tehtävän tutkimuksen kehittämisen erityisenä painopisteenä ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Taustalla on hallituksen tavoite nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä niin, että Suomi loistaa erityisesti nuorten ja aikuisten osaamisvertailuissa, koulupudokkaiden vähyydessä ja nuorten ja työikäisten korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden väestöosuudessa. Suomi on osana strategiaa asettanut konkreettisiksi tavoitteikseen mm. sen, että vähintään 42 prosenttia 30–34-vuotiaista on suorittanut korkeakoulututkinnon ja 20–24-vuotiaista yli 90 prosentilla on perusasteen jälkeinen tutkinto. Vuonna 2009 suomalaiset 25–34-vuotiaat olivat koulutustasolla mitattuna OECD-maiden kesken vasta sijalla 18. Kärkipaikka oli Korealla. 

Julkisen talouden kestävyyden kannalta on välttämätöntä, että mahdollisimman moni työikäinen on työssä. Työikäisen väestön vähetessä ja nuorisoikäluokkien pienetessä haasteena on turvata korkea osaamistaso ja työvoiman riittävyys aloittain ja alueittain. Taustalla on myös tavoite varmistaa koulutuksellinen tasa-arvo myös maahanmuuttajien osalta, varmistaa osaavan työvoiman saatavuus ja tietoyhteiskunnan kehitys, tarjota työelämätarpeita vastaavaa koulutusta, kannustaa elinikäiseen oppimiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen ja vahvistaa koulutuksen ja työelämän yhteyksiä.
Koulutukselliseen tasa-arvoon lukeutuu eri syistä tukea tarvitsevia ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tukeminen. 

Ammatillinen koulutus - tavoitteena kehittää työelämävastaavuutta

Ammatillinen koulutus on tarkoitettu sekä työelämään siirtyville nuorille että työelämässä oleville aikuisille. Ammatillisen koulutuksen yleisenä tavoitteena on kohottaa ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeista, edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista.

Ammatillisen koulutuksen arvostus ja vetovoima ovat lisääntyneet Suomessa koko 2000-luvun. Tämä näkyy muun muassa yhteishakutilastoissa lisääntyneinä hakijamäärinä sekä opetus- ja kulttuuriministeriön teettämissä ammatillisen koulutuksen mielikuvatutkimuksissa tyytyväisyytenä ammatilliseen koulutukseen ja sen tuottamaan osaamiseen.

Vuosia 2011 - 2016 koskevassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa ammatillisen koulutuksen painopisteisiin kuuluu koulutuksen laadun, työelämävastaavuuden ja vaikuttavuuden kehittäminen, ammatillisen osaamisen vahvistaminen, ammatillisen koulutuksen tehokkuuden lisääminen koulutustakuu ja tasa-arvo ja elinikäinen oppiminen. 

MITEN KOULUTUKSEN KEHITTÄMISEN KESKEISET TAVOITTEET NÄKYVÄT OMAN OPPILAITOKSENI TOIMINNASSA JA OMASSA TYÖSSÄNI?

Koulutuksen kehittämisen keskeiset tavoitteet, kuten korkean osaamistason turvaaminen, näkyvät omassa työssäni asiakkuuspäällikkönä SOK:lla työnantajan asenteessa jatkokouluttautumista kohtaan. Ammatillisen osaamisen kehittämiseen kannustetaan ja sitä tuetaan. Jollas-säätiön stipendejä jaetaan hakijoille vuosittain tavoitteena tukea S-ryhmäläisten osaamisen kehittämistä.

LAINSÄÄDÄNNÖN MÄÄRITELMIÄ OPETUKSESTA JA OPETTAJISTA 

Yhdenvertaisuuslain (21/2004) mukaan kaikilla ihmisillä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua. Perusopetuslain (628/1998) mukaan opetuksen tavoitteena on edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.

Vuonna 1999 päivitetyn asetuksen opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998) mukaan opettajan tulee olla kelpoinen tehtäväänsä tai siihen aineeseen tai opintoihin mitä opettaa.  Kelpoisuuden saavuttaminen edellyttää sitä, että opettaja on suorittanut kaikkien opettamiensa aineiden opinnot.

Ammattikorkeakoulun opettajan kelpoisuudesta on säädetty ammattikorkeakouluasetuksessa (352/2003). Lehtorilta/ tuntiopettajalta vaaditaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto eli  joko yliopistossa suoritettua ylempi tutkinto tai ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Yliopettajalta/ lehtorilta/ tuntiopettajalta, jonka opetustehtävään kuuluu pääosin ammattiopintojen järjestäminen, vaaditaan lisäksi vähintään kolmen vuoden työkokemus tutkintoa vastaavissa tehtävissä. Yliopettajan/lehtorin/ tuntiopettajan tulee lisäksi kolmen vuoden kuluessa virkaan tai toimeen nimittämisestä suorittaa vähintään 60 opintopisteen laajuinen opettajankoulutus, jollei hänellä sellaista ole virkaan tai toimeen nimitettäessä.

Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opettajat ja opettajaksi aikovilta edellytetään opettajan pedagogisia opintoja (60op).

MITEN KOULUTUSORGANISAATIONI TOIMINTAA OHJATAAN? 

Olisin valinnut tähän S-ryhmän oman koulutuskeskuksen, Jollas-koulutusinstituutin, mutta ilmeisesti Jollaksen toiminnan ohjauksesta on enemmän tietoa Sintrassa, minne en nyt opintovapaalla ollessanne helposti pääse, niin päädyin tarkastelemaan toiminnan ohjausta kevään opetusharjoittelupaikassanni Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.

Haaga-Helian strategia määrittelee koulun mission, vision, arvot ja taloustavoitteen. Osa-strategiassa kuvataan pedagoginen strategia, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan strategia, palvelu-, myynti- ja yrittäjyysstrategia, kansaimvälisyysstrategia ja henkilöstön osaamisstrategia. Tosin osa-strategiat on kuvattu laihanlaisesti ainakin nettisivuilla. 

Haaga-Helian toimintaa vihreämpään, kestävämpään ja vastuullisempaan suuntaan ohjaa Responsible HAAGA-HELIA hanketoiminta, minkä tavoitteena on lisätä HAAGA-HELIAn vastuullisuutta ammattikorkeakoulutoimijana eri yksiköissä, ja yksiköiden erilaiset ammatilliset tarpeet huomioiden.

Haaga-Helian toiminnan laatua ohjataan laatujärjestelmän avulla, mikä on johtamisen ja toiminnanohjauksen osajärjestelmä. Laatujärjestelmäpalveluita johtava laatupäällikkö vastaa laatusivustosta ja palautejärjestelmien koordinoinnista sekä auditointi- ja akkreditointiprojekteista. Laatupäällikkö vastaa tällä hetkellä myös opintojaksopalautteen analysoinnista ja raportoinnista, muista arviointi- ja palautejärjestelmistä vastaavat eri yksiköiden toimijat.

Haaga-Helian kehittämisestä tehdään pääsääntöisesti normaalien kehittämis- ja toimintasuunnitelmien kautta, joissa palautetieto ja tulevaisuuden visiot yhdistetään innovatiiviseksi vastuullisen liiketoiminnan menestystä palvelevaksi toiminnaksi.

Haaga-Helian johtosäännöstä, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista, tavoitesopimuksista, toiminta- ja taloussuunnitelmista enkä tutkintosäännöstä löytänyt tietoa nettisivujen kautta.

EETTISTEN JA YHDENVERTAISUUTEEN LIITTYVIEN KYSYMYSTEN NÄKYMINEN ARJEN TASOLLA

Eettisistä ja yhdenvertaisuuteen liittyvistä kysymyksistä pinnalla on koulukiusaaminen erityisesti perusopetuksen parissa.

Oikeudenmukaisuuteen tähtäävien opintosuoritusarviointien yhteydessä uskon löytyvän lukemattomia esimerkkejä syrjinnästä syystä, että oppilaitosten arviointitavat ovat osittain mielipuolisia ja käytännöt vaihtelevat eikä yhteistä arviointimallia ole olemassa. Vain sisäistynyt eettisyys estää opettajaa käyttämäänsä asemaansa väärin.

Uskon myös, että Suomessa löytyy parannettavaa vammaisten henkilöiden koulutukseen pääsyn, opiskelua helpottavien apuvälineiden ja koulutuksessa selviämisen osalta. 
 

MILLAISIA OPETTAJAN TOIMINTAAN JA OPETUKSEN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVIÄ JURIDISIA SEIKKOJA AMMATILLISET OPETTAJAT VOIVAT JOUTUA KOHTAAMAAN? 

Ammatillisia opettajia koskevat tietääkseni samat oikeudet ja vastuut kuin muitakin opettajia. Opettajan oikeuksiin kuuluu oikeus psyykkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen ja juridisesti opettajien psyykkistä tai fyysistä koskemattomuutta voidaan loukata. Opettaja voi siis kohdata kunnianloukkauksia, mistä käytännön esimerkkejä ovat solvaaminen, haistattelu ja loukkaava kielenkäyttö. Yhtä lailla opettaja voi syyllistyä samaan käytökseen oppilasta kohtaan. Fyysisesti opettaja kuin myös oppilas opettajan toimesta voi joutua fyysisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi.

Opettajan vastuuseen kuuluu salassapitovelvollisuus ja toisaalta myös oppilaiden turvallisuudesta huolehtiminen ja lastensuojelulaissa säädetty ilmoitusvelvollisuus.

Sekä oppilaalla että opettajalla on vahingonkorvausvastuu, mikäli oppilas tai opettaja tulee juridisesti kaltoin kohdelluksi tai jos opettaja ei noudata velvollisuuksiaan.

MILLAISIA AJATUKSIA AINEISTOON PEREHTYMINEN MINUSSA HERÄTTI? 

Aineisto herätti minussa kolme ajatusta pistäen minut pohtimaan omaa rooliani ammatillisten aineiden opettajana, ammattikorkeakoulujen uutta roolia tulevaisuudessa ja ammatillisen koulutuksen tavoitteiden suunnan muutosta.

Roolini ammattillisten aineiden opettajana 

Koulutustarjonnan suuntaamisesta työelämätarpeita vastaavaksi oli kiinnostavaa tutustua tarkemmin koulutusaloja koskeviin vähennys- ja lisäyssuunnitelmiin. Olen valmistumassa yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalle ammatillisten matkailu-, myynti- ja markkinointiaineiden opettajaksi ja tähän liittyen uhkana on, että matkailuaineiden opettajille ei ole ainakaan lisääntyvässä määrin töitä tarjolla, sillä koulutusaloista suurimmat vähennyspaineet ovat kulttuurialalla ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla tarve on 1 300 aloittajaa nykyistä pienempi; vähennys kohdentuu pääasiassa ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen matkailualaan ja ammatillisen peruskoulutuksen majoitus- ja ravitsemisalaan. Suurimmat lisäystarpeet ovat ammatillisen peruskoulutuksen ajoneuvo- ja kuljetustekniikassa ja sosiaali- ja terveysalalla.

Ammattikorkeakoulujen muutos

Mielenkiintoista oli tutustua myös ammattikorkeakouluja koskevaan uudistussuunnitelmaan. Tosin tällä hetkellä uudistusta koskevat käytännöt ovat ainakin Opetus- ja kulttuuriministeriön sivujen viestinnän mukaan enemmän uudistuksia lainsäädäntöön:

”Ensimmäisessä vaiheessa ammattikorkeakouluja koskevaan lainsäädäntöön tehdään muutoksia, joilla vauhditetaan ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistamista sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamista.”

Toisessa vaiheessa on tarkoitus siirtää vastuu ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta kokonaan valtiolle ja tehdä ammattikorkeakouluista itsenäisiä oikeushenkilöitä. Toisen vaiheen lainsäädäntö on tällä hetkellä lausuntokierroksella.

Ammatillisen koulutuksen kehittäminen 

Mielenkiintoista oli tutustua myös Ammatillisen koulutuksen alueellisen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2013-2016. Suunnitelman tavoitteena on auttaa koulutuksen järjestäjiä sitomaan valtakunnalliset tavoitteet vahvemmin yhteen paikallisista tarpeista nousevien kehittämiskohteiden kanssa yhteistyössä työelämän ja paikallis- ja aluehallinnon kanssa. Tämä kuulostaa erittäin järkevältä. 

Marraskuun lähipäivillä opittua

Kolmannet opeopintojen tärskyt eli lähipäivät on takana. Mitä jäi käteen?

Lähipäivien agendalla oli pienryhmässä tehtyjen verkostotehtävien purku "verkostobasaareissa" ja yhteiskehittelyn työpajat. Päivä oli siis käytännössä opetusharjoittelua ja opetusharjoittelun seurantaa opeopiskelijoiden kesken.

Verkostobasaareissa opittua

Pienryhmämme verkostobasaarin vahvuus oli hyvä käsikirjoitus. Lämmittelimme osallistujat aiheeseen hauskalla pallopelillä, missä "verkostoja"oli lopulta hankala hallita pallojen sinkoillessa pitkin poikin. Työryhmämme verkostotyön aiheen "Mitä uutta näkökulmaa opimme toistemme verkostoista" ja työn tulokset esittelimme osallistujille osallistamalla heitä keskusteluun käsikirjoituksemme pohjalta, mikä oli minusta toimiva systeemi. Käsikirjoituksemme oli ehkä skidisti liian tuhti eli vähempikin sisältö olisi riittänyt. Asioiden yhteen vetämisen ja tiivistämisen osalta olisimme siis voineet tehdä verkostobasaarin hieman paremmin.

                                           Verkostobasaarissa Millan kanssa yhteistyö toimi. 

Omalla kierroksellani yhdessä Millan kanssa onnistuimme hyvin pitämään ajan hallinnassa ja asian ytimessä. Teimme myös Millan kanssa hyvää tiimityötä pitäen keskustelua yllä tasapuolisesti. Tiimityössä tärkeintä on mielestäni kuunteluntaito eli pysyä kartalla, miten työpari vetää keskusteluja ja ottaa punaista lankaa käsiin sen pohjalta. Punaisen langan hallitseminen oli mielestäni työssä vaikeinta, kun aikaa oli vain 15 minuuttia ja juttua riitti osallistujien puolelta. Mutta onnistuimme mielestäni erittäin hyvin tässä kaikin puolin.

MItä opin pienryhmämme verkostobasaarityössä? Helpointa olisi vetää lyhyt 15 minuutin työpaja itsenäisesti, sillä silloin voisi vetää työpajan omalla tyylillä ja pitää langat vain omissa käsissä.  Tästä näkökulmasta katsottuna opinkin verkostobasaarityössä vahvistamaan tiimityöskentelytaitoja.

Osa ryhmistä oli panostanut verkoston esittelyyn hienoilla esittelymateriaaleilla. Huomaa kypäräpäinen henkilö, verkostotyö voi olla vaarallista!?

Tässä verkostobasaarissa nalle liikkui osallistujien sylistä toiseen ja nallea sylissä pidellyt sai valita mereltä tai maalta simpukoiden alta paljastuvan kysymyksen, mikä käsitteli verkostotyön aihetta. 

Mitä muiden pienryhmien verkostobasaareihin tulee, osallistuin kolmeen muuhun verkostobasaariin, joista yksi oli toteutettu meidän tavoin osallistamalla osallistujia keskusteluun työryhmän esittämästä aiheesta. Kaksi muuta verkostobasaaria oli esitysteknisesti kökköja vetäjän luennoidessa aiheesta yksin 15 minuuttia. Opeopintopäivillä oli ymmärtääkseni yhtenä tavoitteena oppia ja opettaa osallistujille erilaisia tapoja vetää opetussettejä.

Yhteiskehittelyn työpajoissa opittua

Vedimme Henriikan kanssa tunnin mittaiset tuumatalkoot aiheesta opiskelijoiden motivointi. Parina  toimimme Henriikan kanssa hyvin ja olimme sopineet etukäteen karkeat työjaot vetovastuista. Olimme suunnitteleet turhankin tarkasti, missä aikataulussa osallistujat siirtyvät ideapisteiltä toiselle ja ajatelleet, että ryhmäkeskustelut ovat vasta talkoiden loppuvaiheilla. Porukat alkoivat keskustelemaan välittömästi tuumatalkoiden alkaessa ja suunnitelmamme meni uusiksi. Opin, että menetelmänä tuumatalkoot kannattaa vetää joustavalla mallilla. Tilannetaju on tärkeää.

                                                                   Tuumatalkoot. 

Toisen ryhmän yhteiskehittelytyöpajassa käytettiin vastaavaa menetelmää kuin tuumatalkoot eli learning cafeeta. Sikäli minun olisi tullut olla skarpimpi ja osallistua toiseen työpajaan, missä menetelmänä käytettiin tulevaisuuden muistelua. No, täytyy olla skarppina seuraavilla lähipäivillä.

Olen tyytyväinen kaikin puolin oman pienryhmämme aikaansaannoksiin. Olimme suunnitelleet molemmat työt ennalta hyvin ja tästä syystä molemmat työt oli kiva vetää. Varmaan sama fiilis on opehommien kanssa, kun on suunnitellut hyvin kurssitoteutukset, niitä on myös ilo vetää. 

Kevään herkkupalaa eli opetusharjoittelua koskeva tapaaminen

Tänään tapasin lehtori Anne Koppatzin, joka toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Porvoon yksikössä ja vastaa siellä mm. matkailuaineiden opetuskokonaisuuksista. Anne on myös kevään opetusharjoitteluni sparraaja eli suoritan opetusharjoittelun Annen ”alaisuudessa” tai siipien suojissa, kuten koulutusohjelmajohtaja Kaija Lindroth asian kuvasi.

Anne esitteli kevään lukukauden opetusohjelmaa ja nyt tehtäväni olisi valita minulle sopivimmat osuudet, joissa haluaisin suorittaa kevään opetusharjoittelun.

Valittavanani on kaksi erityyppistä kurssitoteutusta. Toisessa painottuu yhteistoiminnallinen oppiminen ja toisessa enemmän perinteisiä luentoja sisältävä toteutus. Yhteistoiminnallisen oppimisen kohteena on mobiilisovellukset matkailualalla ja perinteisemmässä toteutuksessa työyhteisön kehittämiseen ja johtamiseen, työhyvinvointiin ja motivointiin liittyviä teemoja.

Herkkupalojen valinta

Kahden erityyppisen kurssitoteutuksen osalta valintaani helpottaa se, että voin halutessani haukata palasia opetusharjoitteluni kohteeksi molemmista kurssitoteutuksista, mikä tuntuukin nyt kiehtovimmalta vaihtoehdolta. Ai miksikö? No koska minulla ei ole aiempaa opetuskokemusta, henkilökohtainen tavoitteeni on saada mahdollisimman paljon irti opetuskokemuksesta.

Pallo on nyt minulla ja seuraava steppi on tarkentaa Annelle toiveeni opetusharjoittelua koskien viimeistään tammikuun alkupuolella. Sitä ennen tavoitteenani on mennä seuraamaan Annen opetusta Porvooseen.

Kärpäsenä seinällä ensimmäistä kertaa

Tänään pääsin seuraamaan Marja Haapa-Ahon opetusta Metropolian ammattikorkeakoulun tiloihin Kätilöopiston kylkeen. Samassa ohjaajamme Anun operyhmässämme opiskeleva Haapa-ahon kurssi ”Sosiaalialan yrittäjyys hyvinvointiyhteiskunnassa” oli suunnattu aikuisopiskelijoille, mutta porukkaan oli otettu mukaan pari nuorisoasteenkin opiskelijaa.

Valitsin Haapa-Ahon seurannan kohteeksi kolmesta syystä:

1. Sosiaaliala on tarpeeksi kaukana ja vieras minulle teemana. On erittäin antoisaa ja rikastuttavaa päästä seuraamaan mahdollisimman monta eri opetusalaa mahdollisimman monessa eri oppilaitoksessa
   
2. Hyvä markkinointi. Haapa-aho markkinoi kurssin hyvin syyskuun lähipäivillä. Tunsin heti markkinointitempauksen jälkeen olevani lämpimästi tervetullut seuraamaan opetusta ja kiinnostukseni Haapa-Ahon opetusareenaa kohtaan heräsi. 
3. Syksy. Halusin käynnistää seurannan syksyn aikana ja Haapa-Ahon aikataulu sopi omaani. 

Opetuksen seuranta osana opeopintoja on äärimmäisen mielenkiintoista ja tiedän, ettei tällaisia mahdollisuuksia tule jatkossa vastaan joka päivä. Se, että saan olla alusta asti kärpäsenä seinällä seuraamassa, miten opetustilanne otetaan haltuun, millainen tunnelma luodaan, miten opiskelijoita motivoidaan, miten tilaa käytetään, miten aikaa johdetaan, miten opetussuunnitelmaa muutetaan vai muutetaanko tilanteeseen sopivaksi jne. jne. jne. on opettavaista. On tasan niin monta tyyliä kuin on opettajaakin eli aina voi ottaa opiksi tai saada uusia ajatuksia omaan tyyliin.

Valitettavasti jouduin keskeyttämään opetuksen seurannan herra Yrjötaudin yllättäessä (ajatelkaa!), mutta jotain ehti jäädä kuitenkin käteen opetuksesta. Käymmekin Marjan kanssa palautekeskustelun läpi sovitun mukaisesti lähipäivinä. 

Kehitystyön toinen askel otettu

Oppimisen ja opettajan työn tutkimista ja kehittämistä käsittelevän kehittämistyön ensimmäinen askel tapahtui lokakuussa, kun löysimme esimieheni kanssa työnantajaani kiinnostavan aiheen kehitystyöni kohteeksi. Aihe liittyy asiakkuuksien kehittämiseen. 

Työn tavoitteeena on osallistua työelämätarpeita vastaavan koulutustarjonnan ideointiin ja suunnitteluun ja soveltaa koulutuksen suunnittelussa uudenlaisia, ajan hengen mukaisia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä. Tavoite on alustava eli muutokset ovat mahdollisia, mutta tästä on hyvä lähteä.  

Kehitystyön toinen askel tapahtui tänään, kun täsmensimme esimieheni kanssa työn painopisteitä ja tavoitteita tämän päivän tapaamisessamme.

Kehittämistyö on siis hyvällä mallilla; tavoite määritelty, työvaiheet kuvattu ja aikataulutettu.

Joulukuusta huhtikuulle 2014 jää just sopivat viisi kokonaista kuukautta aikaa tehdä välissä jos toisessakin töitä itse kehittämistyön eteen ja saattaa se loppuun tavoiteaikataulussa eli 15.4.2014 mennessä. Juhuu! 

Ohjauksellisuus opettajan työssä

Osallistuin tänään Päivi-Katriina Juutilaisen verkkoluennolle "Ohjauksellisuus opettajan työssä".  Luennon tavoitteena oli jäsentää käsitteellisesti opetuksen ja ohjauksen välistä suhdetta, tunnistaa ohjausprosessin merkitys opiskelijan opintopolun tukena ja oppia reflektoimaan omia ohjaustaitoja ja innostua kehittämään omaa ohjaajuutttani.

Ohjaustyötä osana opettajan työtä on tullut ajateltua todella vähän. Siitä puhutaan kyllä paljon suurpiirteisesti "opettajana ohjaat sitä ja tätä...", mutta säpsähdin ymmärrettyäni opetuksen ja ohjauksen välisestä erosta toisiinsa. Lähinnä ajatus siitä, että opettajan ohjatessa oppilasta, oppilaan elämänpolku tulee tutuksi kun taas opettaminen sellaisenaan ei ”pakota” välttämättä lähestymään oppilaan elämää sen enempää. Yritän tässä toisin sanoen sanoa, että opettajan ja ohjaajan työ on paljon vastuullisempaa kuin mitä olen sen ”helppona sisätyönä” ajatellut olevan. Ohjaajan on osattava pitää myös viime kädessä vastuu oppijalla itsellään, mikä on mahdollista hallitsemalla ohjaamisen työn periaatteet ja työvälineet, joista Juutilainen luennolla kertoi. 



Opettajan työssä korostuu moniammatillisuus ja verkostot


Juutilainen esitti kolme muutosta opettajuudessa, joista ensimmäisenä elämänhallintaan ja psykososiaaliseen työhön liittyvät kysymykset ovat lisääntyneet osana ohjaustyötä. Toisekseen opettajan työssä korostuu tänä päivänä moniammatillinen ja konsultoiva yhteistyö ja kolmannekseen verkostoissa toimiminen. Psykososiaaliseen työhön liittyvät huolenpito ja kasvatuskysymykset toivat mieleeni viime viikolla opeopintojen pienryhmäni kanssa käydyn keskustelun tähän liittyen. Tanssikoulun rehtori Milla kertoi, että osa heidän koulunsa oppilaista osallistuu tunneille kunnan "lähetteellä" eli tämä esimerkkinä oppilaiden erilaisista taustoista ja tarpeista. Opettajan työn moniammatillisuus ja opettajatiimeissä toiminen sekä verkostoitumisen tärkeys nousi jälleen tälläkin luennolla esille, kuten on noussut jo useammassa muussa yhteydessä opeopintoihin liittyen.

Elämänlaajuisen ja elämänpituisen ohjaustyön ero

Ohjaus voidaan jäsentää elämänlaajuiseksi ja elämänpituiseksi ohjaukseksi. Elämänlaajuisessa ohjauksessa otetaan huomioidaan opiskelijan koko elämä ja se nähdään kasvun ja kehityksen tukemisena, oppimisen ja opiskelun ohjaamisena ja koulutus- ja urasuunnitteluna.  Elämänpituisessa ohjauksessa huomioidaan opiskelijan elämänkulku pitäen sisällään enemmän ohjausta elämänkulun eri vaiheissa. 

Olen pohtinut omaa elämänkulkuani elämäni ensimmäisen kerran kesällä osana kasvatustieteen perusopintoja.

Tähän aihepiiriin liittyen luennoitsija Juutilainen kysyi luennolle osallistuvilta, josko moni on tutustunut oppilaitoksensa pedagogiseen strategiaan ja onko omassa oppilaitoksessa laadittu kirjallista ohjaussuunnitelmaa. Tapaan ensi viikolla opetusharjoittelupaikan ohjaajani, joten lisäänpä agendaan kysyä häneltä Haaga-Helia Porvoon osalta tätä asiaa!


Milloin ohjaan? Milloin neuvon? Ja mikä niiden ero?

Juutilainen nosti esiin vuorovaikutuksen ja viestinnän tavoitteiden eron puhuttaessa ohjaamisesta ja tiedottamisesta. Ero piilee siinä, että ohjaamistyön tavoitteena ei ole antaa valmiita vastauksia vaan ennemminkin kysellä ja auttaa oppilasta löytämään itse vastaukset ottamatta vastuuta opiskelijan omaa elämää koskevista isoista ratkaisuista.  

Tämä oli ehkä luennon paras nosto! En ole tullut ajatelleeksi asiaa, mutta koska ohjaustyö on olennainen osa opettajan työtä, asia on erittäin merkityksellinen. 


Ohjaajan työvälineistä lempparini on...


Juutilainen läpikävi ohjaajan työvälineitä yksilö- ja ryhmäohjaustilanteissa.

Juutilaisen listaamista ohjaamisen työvälineistä oma lempparini oli ”yhteenvetäminen” eli pyytää ohjattavaa tekemään yhteenveto käsittellyistä asioista tai käsitellystä aihealueesta. Olen käyttänyt työkalua leijasurfffausopettajan työssäni, mutta hyvä idea käyttää työkalua myös perinteisemmässä opettajan työssä jatkossa. 


Kaikinpuolin antoisa luento. Luennoitsija keskittyi ehkä ajallisesti osittain liikaa odottamaan chatti-keskusteluiden kirjoituksia, jolloin luennolle osallistujana ja varsinkin luentoa ei live-tilanteessa seuratessani meinasin pitkästyä. Otan tästä itselleni opikseni jos ja kun joskus pääsen itse verkkoluennoimaan.