Pohdintaa verkossa toteutetusta yhteistoiminnallisesta työpajasta

Osallistuin joulukuun alussa verkossa toteutettuun yhteistoiminnalliseen työpajaan, minkä teemana oli opintojen keskeyttäminen.

Toteutustekniikasta
Työpaja toteutettiin wikispacessa, mikä sopi mainiosti alustaksi osallistujan näkökulmasta. Keskusteluosioiden rakenne oli luotu selkeäksi wikiin ja keskusteluihin liittyvä taustatieto oli tuotu hyvin esiin aktivoimaan keskustelua.

Keskusteluihin osallistumisesta ja caseista
Keskusteluosiot oli jaettu yhdeksään eri caseen. Osallistuin itse kahteen osioon keskustellen ja muihin lähinnä tutustuin ja koitin ponnistella itseäni keskusteluun onnistumatta osioiden teemojen ollessa minulle joko liian vieraita tai mielenkiinnottomia esimerkkinä päihdeongelmaiset opiskelijat ja rikosrekisterin omaavat opiskelijat. En halua siis mitenkään vähätellä caseja vaan koin, että minulta puuttui kosketuspinta niihin. Minua lähinnä olevissa keskusteluosioissa pohdittiin keinoja ehkäistä opintojen keskeytyminen, kun opiskelija kokee ettei kuulu joukkoon ja kun opiskelija hakeutuu opiskelemaan väliaikaisesti oppilaitokseen odottaessaan pääsyä toiseen kouluun.

Miten odotuksiini vastattiin
Työpajassa käytiin odotusteni mukaisesti keskustelua, mutta olisin kaivannut ehkä vähän enemmän vetäjiltä aktiivisempaa keskustelun herättelyä. Tai no, osassa keskusteluteemoissa vetäjä oli aktiivisempi kuin toisissa. Ilmeisesti vetäjät olivat jakaneet vastuualueet etukäteen.

Mitä jäi käteen verkkotyöpajasta
Sain uutta tietoa ja ajateltavaa verkkotyöpajasta, mikä on minusta äärimmäisen hieno homma! Antoisinta oli työpajaan osallistuneiden käytännön kokemukset ja erilaiset käytännön caset opintojen keskeyttämiseen liittyen.

Hyvä!
Annan työpajalle arvosanaksi "hyvä" työpajan vetäjien tarjoamalla asteikolla erinomainen, hyvä, keskinkertainen, tyydyttävä, huono.

Odotan mielenkiinnolla seuraavaa tammikuun työpajaa, sillä tämä työpaja oli ensimmäinen laatuaan minulle. 

Mihin asioihin sinä kiinnität huomiota opetusta seuratessasi?

Kävin tekemässä ensimmäiset opetusseurannat marraskuussa Metropolian ammattikorkeakoulussa. Jatkan opetuksen seurantaa alkuvuodesta ja nyt haluaisinkin varmistua, että mitä osa-alueita voisin lisätä seuranta-arviointiini.

Kävimme juuri seurattavani kanssa Hangoutissa palautekeskustelun, mikä meni hyvin. Seurattavana ollut koki, ettei seurannan alla olleista osa-alueista puuttunut mitään toimittamassani  palauteraportissa, mutta mitä mieltä sinä olet? Mihin asioihin kiinnittäisit ja kiinnität itse huomiota opetuksen seurannassa?

Alla nyt seurannan alla olevat osa-alueet ja niihin kirjattuna plussat ja kehitettävät asiat: 

Kokonaisuus: 
tavoitteet opintojaksolle ja lähiopetustunnille, pedagogiset työskentelytavat

Osa-alueet: 

Alkubriiffaus
Päivän opetuksen tavoitteen esittely
Opiskelijoiden motivointi
Tilan käyttö
Ajan käyttö
Opetussuunnitelman muutosvalmius
Tunnelma
Opiskelijoiden aktivointi
Rytmitys
Opiskelijoiden palautteeseen reagointi
Erilaisten oppijoiden huomioiminen

Luento: Ammatillinen opettaja kohtaamisten koukeroissa

Kuuntelin juuri Leena Nuutilan 28.11.2013 pitämän verkkoluennon "Ammatillinen opettaja kohtaamisten koukeroissa - Kimppaverstaassa näkökulmia ja vinkkejä opettajan arkeen."

Oppilaan ja oppilaitoksen kohtaamisen puheeksi ottaminen osana luentoa oli kiinnostavaa. On totta, että  opettaja vaikuttaa monella tapaa sekä persoonana että oppilaitoksen arvojen ja asenteiden edustajana. Erityisesti koulutuksen nivelvaiheissa kuten koulun aloittamisen ja lopettamisen yhteydessä kohtaamiset ovat mieleenjääviä. Mutta yhtä lailla opettajalla on oppilaitoksen edustajana vastuullinen rooli sitouttaa opiskelijoita opintoihin, auttaa opiskelumotivaation ylläpitämisessä ja kannustaa oppimisen taitojen ja työelämäntaitojen kehittämisessä. Kohtaamiset ovat myös oppilaan ohjausta.

Kun opettaja ei halua kohdata..
Omassa mielessäni on edelleen useamman vuoden takaa Lapin yliopiston yhden markkinoinnin opettajan tapa kohdata oppilaansa luennolla. Hän vältti kaikin keinoin kohtaamista. Luennot olivat opettajan yksinpuhelua opettajan istuessa tuolilla piirtoheittimen vieressä, missä hän luki kalvoilta tekstiä odottaen opiskelijoita kirjoittamaan asiat ylös. Katsekontaktia oli vaikea saada puhumattakaan vuoropuhelusta. Huh!

Nuutila kertoi, että oppilaitoksissa olisi äärimmäisen tärkeä puhua auki opettajien näkemyksistä erityisohjausta kohtaan ja hakea yhteistä näkemystä. Tässä kohden jäin miettimään, miten paljon oppilaitoksissa ylipäätään pyritään hakemaan käytännössä yhteistä näkemystä ohjausta kohtaan, puhumattakaan erityisohjauksesta?

Mikä SORA?
Ammatillista erityisopetusta koskevasta lainsäädännöstä mieleeni jäi SORA, mihin törmäsin muutama päivä takaperin opeopintoihin liittyvässä ryhmä j.tatti@into.fi:n järjestämässä yhteiskehittelyn työpajassa. Työpajassa ei selitetty SORAA vaan oletettiin, että kaikki tietävät, mistä on kyse. No nyt mäkin tiedän. SORA-laki astui voimaan 1.1.2012 ja lakimuutoksilla pyritään lisäämään korkeakoulujen ja koulutuksen järjestäjien mahdollisuutta puuttua tilanteisiin, jotka liittyvät opiskelijoita koskeviin soveltumattomuus- ja turvallisuuskysymyksiin. Erityisesti pyritään parantamaan potilas- ja asiakasturvallisuutta, liikenteen turvallisuutta, alaikäisten turvallisuutta, opiskelu- ja työyhteisön turvallisuutta sekä yksittäisen opiskelijan oikeusturvaa.

Mikä HOJKS?

Ennen luentoa HOPS oli tuttu käsite, mutta HOJSK ei. HOPS siis kuvaa, mitä opiskelija opiskelee. Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, HOJKS, sen sijaan kuvaa, miten opetus järjestetään ja miten opintoja tuetaan. Opettajana mun on kyettävä sovittamaan HOJKS osaksi HOPSia eikä unohtaa toista. 

 

Erityisopetuksen kehittämishaasteita, tulevaisuuden näkymiä ja visioita 

Luennoitsijalla oli taustallaan vahva ammattiosaaminen ja monipuolinen opettajakokemus erityisopettamisen osalta. Olisin kaivannut luennolle enemmän arjen esimerkkejä erityisesti erityisopetuksen lainsäädäntöön ja opetuksen yksilöllistämiseen liittyen. Millaisia erilaisia oppimisympäristöjä on käytetty erityisopetukseen? Luennoitsija mainitsi Second Lifen käytön, mistä oppilaat tykkäävät. Mutta millaisia kokemuksia niistä on? Millaisilla erilaisilla tavoilla työn kautta oppimista voi edistää? Luennoitsijan mukaan tapoja on ihan varmasti monia ja tästä tulisi keskustella. 

Loppukeskustelu olikin antoisa mm. erityisoppilaitoksessa opena työskentelevän Peten jakaessa kokemuksiaan arjesta.

Peten kokemuksia kuunneltuani tuntuu entistä tärkeämmältä, että sekä erityisopetuksen ja ns. ”normaali”opetuksen tavoitteet tulisi olla entistä enemmän yksilöityjä. Tärkeää on myös tutustua oppilaiden taustoihin ja tavoitteisiin entistä paremmin.

Opettajina meidän tulee kysyä seuraava kysymys itseltämme ja koittaa yrittää myös vastata siihen: Kun opiskelija ei opi, osaanko kokeilla uutta tapaa?

Kolme rautaa tulessa

Olen saattanut kolme rautaa liekkeihin marraskuun lopulla ja niiden on tarkoitus roihuta koko joulukuun tammikuun puolelle asti. Kolme liekeissä olevaa rautaa ovat kehittämistyöhön liittyvä kirjallisuus, yhteistoiminnallinen verkkotyöpaja ja opetusharjoitteluun liittyvä kirjallisuus. Tekeminen sivuaa neljää eri opeopintoihin kuuluuvaa kurssikokonaisuutta, hauskaa!

Kehittämistyöhön liittyvään kirjallisuuteen tutustuminen
Oppimisen ja opettajan työn tutkimista ja kehittämistä käsittelevä kehittämistyöni aihe liittyy asiakkuuksien kehittämiseen ja asiakaskokemusten johtamiseen. Olen löytänyt käsiini muutamia hyvältä vaikuttavia ja suht uusia aihepiiriä käsitteleviä kirjoja, joita työstän parhaillani.  Tässä luvun alla olevat opukset:  Asiakkaan matkassa, tuotekeskeisyydestä symbioosistrategiaan 2013,  Asiakaskokemus - palvelubisneksestä kokemusbisnekseen 2011,  CRM ja muutoksen tuska - asiakkuudet haltuun 2010, Johdata asiakkaasi verkkoon - opas koukuttavan sisältöstrategian luomiseen 2013.

Mitä sinä suosittelet lisättäväksi lukulistalle?

Yhteistoiminnalliseen verkkotyöpajaan osallistuminen
Osana opeopintoja osallistun vähintään kahteen verkossa toteuttavaan työpajaan. Ensimmäinen työpaja on käynnistynyt ja aiheena on opintojen keskeyttäminen. Työpaja kestää joulukuun puoleen väliin.

Opetusharjoitteluun liittyvään kirjallisuuteen tutustuminen 
Tammikuussa on tarkoitus aloittaa opetusharjoittelu. Joulukuussa työmaalleni kuuluukiin tutustua opetusharjoittelua tukevaan kirjallisuuteen.

Joulukuussa työmaallani roihuaa siis erityisesti kirjojen lukeminen ja mikäpä sen ihanampaa puuhaa!

Arviointi osana opetusta

Osallistuin juuri Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa lehtorina toimivan Nina Heiskasen 45 minuutin mittaiselle verkkoluennolle, missä läpikäytiin arvioinnin roolia ja tärkeyttä osana  opetustoimintaa.

Gaussin käyrän uhri

Heiskasen kannustamana jouduin palaamaan muistoissani peruskoulun penkille ja kaivaamaan mieleni syövereistä kamalimman arviointiin liittyvän muiston siltä ajalta. Koenumerot. Hyi, vieläkin puistatttaa. Olen päässyt sikäli helpolla, että olen sijoittunut Gaussin käyrällä kutakuinkin aina keskelle, koulu on siis mennyt keskimäärin ihan ok, siellä keskiviivalla, mitä nyt yläasteella ruotsin kielen opiskelu lähti lapasesta ja sain kiitettäviä ja yhden diplomin. Muut luokalla olijat olivat varmaan keskimääräistä vähemmän motivoituneita ruotsin kielen opiskeluun.

Koenumeroihin liittyy kaikesta huolimatta inhottavia muistoja. Aina joku luokassa oli muita huonompi nelosen tyyppi ja aina joku oli luokassa muita parempi kympin tyyppi. Sit oli joukko meitä keskikäyrällä olijoita, jotka välttyivät huomiolta omaksi onnekseen. Gaussin käyrän käytön lisäksi inhottava muisto peruskouluajasta on totuus, että 80- ja 90-luvulla peruskoulussa arviointi oli opettajakeskeistä, missä opettaja päätti itse, miten arvioi. Aivan kamalaa. Mieheni on käynyt Steinerkoulun ja välttynyt tältä ensimmäiset kahdeksen luokkaa. Steinerissä on arvioitu oppilaita jo 20 vuotta sitten antamalla kirjallista tai suullista palautetta ilman numeroarviointia. Ketään ei ole voinut koenumeron perusteella leimata huonoksi tai hyväksi. *kade* Väitän, että kouluarvosanat leimaavat yksilöitä ihan liian pitkälle elämässään ja tämä vain jonkun mielivaltaisen opettajan arvioinnin takia. Puistattaa!

Olikin helpottavaa kuulla Heiskaselta, että nykyisin on siirrytty enemmän oppilaskeskeiseen arviointiin, missä opettaja ja oppilas tekevät yhdessä arviointia. Mutta siltikin vanhoja käytäntöjä on käytössä vielä runsaasti Suomessa ja Gaussin käyrää on käytetty tähän syksyyn asti ylioppilaskokeiden arvioinnissa. Onneksi käytäntö ilmeisesti muutttuu keväästä 2014 alkaen.

Miksi minä ajattelen niin kuin ajattelen? 

Heiskasen luennon yksi antoisammista pätkistä oli havaita, että osana opetustyötä tulisi osata irrottautua omista oppimiskäsityksistä, ihmiskäsityksistä ja tietokäsityksistä. Olisi siis tärkeää tunnistaa omat käsityksensä, sillä silloin voi parhaiten irrottautua omista käsityksistä opettajana ja ymmärtää, että oppilaat eivät välttämättä jaa samoja käsityksiä. Ymmärrän tämän niin, että ei ole yhtä totuutta, yhtä oikeaa tapaa nähdä maailma ja jos en opettajana tunnista omia käsityksiäni oppimista ja tietokäsitystä kohtaan, saatan julistaa tietynlaista näkemystä ainoana ja oikeana tapana.

Miksi minä ajattelen niin kuin ajattelen? Kysymys vaatii minulta kysymysten esittämistä itselleni ja niihin vastaamista. Lupaan tehdä tämän ennen kevään opetusharjoitteluani.

Peukku Heiskasen luennolle!

Heiskasen luento oli sisällöllisesti yksi parhaimmista tähän mennessä tarjolla olleista opeopiskeluluennoista. Arviointi on aiheena vähän käsitelty ja puhuttu (vai onko?) ja Heiskanen osasi kiteyttää (omasta näkökulmastaan) tärkeimmät arviointia koskevat asiat 45 minuuttiin. Loistavaa! Mutta kuten hän itsekin useaan otteeseen totesi, arviointi on laaja aihe. Heiskasen käyttämä verkkoluentotyökalu Knovio vaikutti myös mielenkiintoiselta, mistä kovasti tykkäsin luennolle osallistujana. Miksiköhän muut luennoitsijat ovat tähän asti käyttäneet toista työkalua?

Koska arvioinnin rooli on erittäin tärkeä osa opetusta suunnittelutyö ja opetustyön rinnalla, suosittelen jokaista oppimisen ja osaamisen arviointiosaamista työssään tarvitseville kuuntelemaan luennon.

Kokoava arviointi: Työelämä- ja verkostoyhteistyö

Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkostoissa -opintokokonaisuudessa keskityttiin opettajan työelämä- ja verkostoyhteistyön kehittämiseen.

Pyrin kokoavassa arvioinnissa kuvaamaan,  miten työelämäyhteistyö ja verkostoyhteistyö -osaamiseni on kehittynyt suoritettuani opintokokonaisuuden.

Henkilökohtaisena tavoitteenani oli oppia hyviä käytäntöjä opettajan ja kouluttajan työhön työelämäverkostoitumisen suhteen. 

Alla keinot, joilla pyrin pääsemään oppimistavoitteeseeni ja arvioni onnistumisesta:

Pienryhmätyön tavoitteena oli löytää uutta näkökulmaa verkostoihin 
Pienryhmässä tehdyn yhteisö- ja verkostotyön tavoitteena oli löytää uutta näkökulmaa verkostoihin. Päädyimme ryhmämme kanssa etsimään uutta näkökulmaa tutustumalla toistemme verkostoihin ja tapaan tehdä verkostotyötä osana omaa työtämme. Olimme varmoja, että jokaisella meillä on annettavaa ja opittavaa toistemme verkostoista. Lopputulema oli, että saimme aikaan erittäin hyvää keskustelua toistemme verkostoista, mutta henkilökohtaisesti koen, etten varsinaisesti oppinut uusia hyviä käytäntöjä tutustumiskierroksella. Saimme kuitenkin aikaan uusia näkökulmia verkostoihin ryhmäkeskustelun kautta, mitkä esittelimme verkostobasaarissa muille opeopiskelijoille.

Pienryhmätyössä oppimani hyvä työelämäverkostoistumis-käytäntö: 
Erilaisia näkökulmia tulisi oppia sietämään, sillä ristiriitaiset näkemykset auttavat hahmottamaan kehittämisen kohteita verkostotyössä.

Verkkoluennoilla vaikutuin opettajaheimoista

Opintojaksoon kuului kaksi verkkoluentoa, joista toisella Kari Kekkonen luennoi ammatillisen koulutuksen dilemmoista ja toisella Kimmo Mäki Opettajaheimoista ja työn tulkinnoista.

Kekkosen luennoista jäi päällimäisenä mieleen opettajan roolin muuttuminen "perinteisestä yksipuolisesta oikean tiedon tarjoajasta" enemmän henkiseksi sparraaksi, valmentajaksi. 
Opin myös enemmän opettajatiimeistä ja tiedon vaihdosta. Opettaja on toimessaan eri rooleissa ja työ on siksi äärimmäisen kuluttavaakin.

Mäki puhui opettajaheimoista ja omaksuin luennolta ajatuksen, että opettajana minun olisi syytä olla aina vaan entistä avarakatseisempi ja hyväksyä erilaiset mieliteet ja ihmiset.

Verkkoluennoilla oppimani hyvä työelämäverkostoistumis-käytäntö: 



Verkostoitumisessa, opettajatiimeissä toimimisessa ja opettajan työssä vie eteenpäin avara asenne ja erilaisuuden hyväksyminen. Sietämällä erilaisuutta saa enemmän kavereita! 

Laki- ja säädöstehtävä auttoi hahmottamaan oppimisen tärkeyttä osana yhteiskuntakehitystä

Laki- ja säädöstehtävä heitti minut ylös taivaalle katsomaan opetuksen ja koulutuksen isoa kuvaa osana yhteiskuntaa. Oli hienoa päästä peilaamaan käytäntöjä omalla työpaikallani ja todeta, miten oma työnantaja kannustaa ja tukee käytännössä ammatillista kehittymistäni. Opettajan juridisiin vastuisiin ja velvotteisiin, mutta myös oikeuksiin tutustuminen ei ollut sinällään uutta tietoa, mutta oli hyvä muistuttaa,  että myös ammatillisten aineiden opettajan tulee tunnistaa ja noudattaa sekä juridisia seikkoja että myös eettisiä seikkoja osana opettajan työtä. 

Laki- ja säädöstehtävän opettama hyvä työelämäverkostoistumis-käytäntö: 

Mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän tiedän. Lukeminen, tutkimuksiin tutustuminen ja valtion ja kuntien koulutusta ja oppimista koskevat kehittämissuunnitelmat ja sun muut tavoiteohjelmat auttavat hahmottamaan maailmaa entistä paremmin. Työelämäverkostoitumisessa on valttia olla varustautunut erilaisella tiedolla ja ymmärryksellä. 

Yhteenveto oppimastani
Opettajan työssä on elinehto ylläpitää ja kehittää omia verkostojaan sekä omassa oppilaitoksessaan että sen ulkopuolella. Ennen opintojaksoa en tiennyt, että sillä on todellisuudessa niinkin suuri merkitys ja painoarvo osana opettajan työtä.

Omaksuin opintojakson opit niin, että on enemmän kuin hyvästä hakeutua opettajana erilaisiin yhteisöihin verkostoitumaan ja ennen kaikkea on tärkeää verkostoitua yli "toimiala"rajojen ja olla pelkäämättä erilaisia näkemyksiä ja koulukuntia. Erilaiset näkökulmat ja niiden sietäminen rikastaa elämää ja työtä opettajana.

Koulutus ja opettajana toimiminen lain ja säädösten valossa

Tämän blogisisällön tavoitteena on käsitellä säädöstöä ja ohjausmekanismeja itseäni kiinnostavan oppilaitoksen eli Haaga-Helian ja omien opettajaopintojeni näkökulmasta. 

KOULUTUKSEN KEHITTÄMISEN KESKEISET TAVOITTEET

Koulutus ja yliopistoissa tehtävä tutkimus - tavoitteena nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi! 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa tehtävän tutkimuksen kehittämisen erityisenä painopisteenä ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Taustalla on hallituksen tavoite nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä niin, että Suomi loistaa erityisesti nuorten ja aikuisten osaamisvertailuissa, koulupudokkaiden vähyydessä ja nuorten ja työikäisten korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden väestöosuudessa. Suomi on osana strategiaa asettanut konkreettisiksi tavoitteikseen mm. sen, että vähintään 42 prosenttia 30–34-vuotiaista on suorittanut korkeakoulututkinnon ja 20–24-vuotiaista yli 90 prosentilla on perusasteen jälkeinen tutkinto. Vuonna 2009 suomalaiset 25–34-vuotiaat olivat koulutustasolla mitattuna OECD-maiden kesken vasta sijalla 18. Kärkipaikka oli Korealla. 

Julkisen talouden kestävyyden kannalta on välttämätöntä, että mahdollisimman moni työikäinen on työssä. Työikäisen väestön vähetessä ja nuorisoikäluokkien pienetessä haasteena on turvata korkea osaamistaso ja työvoiman riittävyys aloittain ja alueittain. Taustalla on myös tavoite varmistaa koulutuksellinen tasa-arvo myös maahanmuuttajien osalta, varmistaa osaavan työvoiman saatavuus ja tietoyhteiskunnan kehitys, tarjota työelämätarpeita vastaavaa koulutusta, kannustaa elinikäiseen oppimiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen ja vahvistaa koulutuksen ja työelämän yhteyksiä.
Koulutukselliseen tasa-arvoon lukeutuu eri syistä tukea tarvitsevia ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tukeminen. 

Ammatillinen koulutus - tavoitteena kehittää työelämävastaavuutta

Ammatillinen koulutus on tarkoitettu sekä työelämään siirtyville nuorille että työelämässä oleville aikuisille. Ammatillisen koulutuksen yleisenä tavoitteena on kohottaa ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeista, edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista.

Ammatillisen koulutuksen arvostus ja vetovoima ovat lisääntyneet Suomessa koko 2000-luvun. Tämä näkyy muun muassa yhteishakutilastoissa lisääntyneinä hakijamäärinä sekä opetus- ja kulttuuriministeriön teettämissä ammatillisen koulutuksen mielikuvatutkimuksissa tyytyväisyytenä ammatilliseen koulutukseen ja sen tuottamaan osaamiseen.

Vuosia 2011 - 2016 koskevassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa ammatillisen koulutuksen painopisteisiin kuuluu koulutuksen laadun, työelämävastaavuuden ja vaikuttavuuden kehittäminen, ammatillisen osaamisen vahvistaminen, ammatillisen koulutuksen tehokkuuden lisääminen koulutustakuu ja tasa-arvo ja elinikäinen oppiminen. 

MITEN KOULUTUKSEN KEHITTÄMISEN KESKEISET TAVOITTEET NÄKYVÄT OMAN OPPILAITOKSENI TOIMINNASSA JA OMASSA TYÖSSÄNI?

Koulutuksen kehittämisen keskeiset tavoitteet, kuten korkean osaamistason turvaaminen, näkyvät omassa työssäni asiakkuuspäällikkönä SOK:lla työnantajan asenteessa jatkokouluttautumista kohtaan. Ammatillisen osaamisen kehittämiseen kannustetaan ja sitä tuetaan. Jollas-säätiön stipendejä jaetaan hakijoille vuosittain tavoitteena tukea S-ryhmäläisten osaamisen kehittämistä.

LAINSÄÄDÄNNÖN MÄÄRITELMIÄ OPETUKSESTA JA OPETTAJISTA 

Yhdenvertaisuuslain (21/2004) mukaan kaikilla ihmisillä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua. Perusopetuslain (628/1998) mukaan opetuksen tavoitteena on edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.

Vuonna 1999 päivitetyn asetuksen opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998) mukaan opettajan tulee olla kelpoinen tehtäväänsä tai siihen aineeseen tai opintoihin mitä opettaa.  Kelpoisuuden saavuttaminen edellyttää sitä, että opettaja on suorittanut kaikkien opettamiensa aineiden opinnot.

Ammattikorkeakoulun opettajan kelpoisuudesta on säädetty ammattikorkeakouluasetuksessa (352/2003). Lehtorilta/ tuntiopettajalta vaaditaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto eli  joko yliopistossa suoritettua ylempi tutkinto tai ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Yliopettajalta/ lehtorilta/ tuntiopettajalta, jonka opetustehtävään kuuluu pääosin ammattiopintojen järjestäminen, vaaditaan lisäksi vähintään kolmen vuoden työkokemus tutkintoa vastaavissa tehtävissä. Yliopettajan/lehtorin/ tuntiopettajan tulee lisäksi kolmen vuoden kuluessa virkaan tai toimeen nimittämisestä suorittaa vähintään 60 opintopisteen laajuinen opettajankoulutus, jollei hänellä sellaista ole virkaan tai toimeen nimitettäessä.

Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opettajat ja opettajaksi aikovilta edellytetään opettajan pedagogisia opintoja (60op).

MITEN KOULUTUSORGANISAATIONI TOIMINTAA OHJATAAN? 

Olisin valinnut tähän S-ryhmän oman koulutuskeskuksen, Jollas-koulutusinstituutin, mutta ilmeisesti Jollaksen toiminnan ohjauksesta on enemmän tietoa Sintrassa, minne en nyt opintovapaalla ollessanne helposti pääse, niin päädyin tarkastelemaan toiminnan ohjausta kevään opetusharjoittelupaikassanni Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.

Haaga-Helian strategia määrittelee koulun mission, vision, arvot ja taloustavoitteen. Osa-strategiassa kuvataan pedagoginen strategia, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan strategia, palvelu-, myynti- ja yrittäjyysstrategia, kansaimvälisyysstrategia ja henkilöstön osaamisstrategia. Tosin osa-strategiat on kuvattu laihanlaisesti ainakin nettisivuilla. 

Haaga-Helian toimintaa vihreämpään, kestävämpään ja vastuullisempaan suuntaan ohjaa Responsible HAAGA-HELIA hanketoiminta, minkä tavoitteena on lisätä HAAGA-HELIAn vastuullisuutta ammattikorkeakoulutoimijana eri yksiköissä, ja yksiköiden erilaiset ammatilliset tarpeet huomioiden.

Haaga-Helian toiminnan laatua ohjataan laatujärjestelmän avulla, mikä on johtamisen ja toiminnanohjauksen osajärjestelmä. Laatujärjestelmäpalveluita johtava laatupäällikkö vastaa laatusivustosta ja palautejärjestelmien koordinoinnista sekä auditointi- ja akkreditointiprojekteista. Laatupäällikkö vastaa tällä hetkellä myös opintojaksopalautteen analysoinnista ja raportoinnista, muista arviointi- ja palautejärjestelmistä vastaavat eri yksiköiden toimijat.

Haaga-Helian kehittämisestä tehdään pääsääntöisesti normaalien kehittämis- ja toimintasuunnitelmien kautta, joissa palautetieto ja tulevaisuuden visiot yhdistetään innovatiiviseksi vastuullisen liiketoiminnan menestystä palvelevaksi toiminnaksi.

Haaga-Helian johtosäännöstä, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista, tavoitesopimuksista, toiminta- ja taloussuunnitelmista enkä tutkintosäännöstä löytänyt tietoa nettisivujen kautta.

EETTISTEN JA YHDENVERTAISUUTEEN LIITTYVIEN KYSYMYSTEN NÄKYMINEN ARJEN TASOLLA

Eettisistä ja yhdenvertaisuuteen liittyvistä kysymyksistä pinnalla on koulukiusaaminen erityisesti perusopetuksen parissa.

Oikeudenmukaisuuteen tähtäävien opintosuoritusarviointien yhteydessä uskon löytyvän lukemattomia esimerkkejä syrjinnästä syystä, että oppilaitosten arviointitavat ovat osittain mielipuolisia ja käytännöt vaihtelevat eikä yhteistä arviointimallia ole olemassa. Vain sisäistynyt eettisyys estää opettajaa käyttämäänsä asemaansa väärin.

Uskon myös, että Suomessa löytyy parannettavaa vammaisten henkilöiden koulutukseen pääsyn, opiskelua helpottavien apuvälineiden ja koulutuksessa selviämisen osalta. 
 

MILLAISIA OPETTAJAN TOIMINTAAN JA OPETUKSEN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVIÄ JURIDISIA SEIKKOJA AMMATILLISET OPETTAJAT VOIVAT JOUTUA KOHTAAMAAN? 

Ammatillisia opettajia koskevat tietääkseni samat oikeudet ja vastuut kuin muitakin opettajia. Opettajan oikeuksiin kuuluu oikeus psyykkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen ja juridisesti opettajien psyykkistä tai fyysistä koskemattomuutta voidaan loukata. Opettaja voi siis kohdata kunnianloukkauksia, mistä käytännön esimerkkejä ovat solvaaminen, haistattelu ja loukkaava kielenkäyttö. Yhtä lailla opettaja voi syyllistyä samaan käytökseen oppilasta kohtaan. Fyysisesti opettaja kuin myös oppilas opettajan toimesta voi joutua fyysisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi.

Opettajan vastuuseen kuuluu salassapitovelvollisuus ja toisaalta myös oppilaiden turvallisuudesta huolehtiminen ja lastensuojelulaissa säädetty ilmoitusvelvollisuus.

Sekä oppilaalla että opettajalla on vahingonkorvausvastuu, mikäli oppilas tai opettaja tulee juridisesti kaltoin kohdelluksi tai jos opettaja ei noudata velvollisuuksiaan.

MILLAISIA AJATUKSIA AINEISTOON PEREHTYMINEN MINUSSA HERÄTTI? 

Aineisto herätti minussa kolme ajatusta pistäen minut pohtimaan omaa rooliani ammatillisten aineiden opettajana, ammattikorkeakoulujen uutta roolia tulevaisuudessa ja ammatillisen koulutuksen tavoitteiden suunnan muutosta.

Roolini ammattillisten aineiden opettajana 

Koulutustarjonnan suuntaamisesta työelämätarpeita vastaavaksi oli kiinnostavaa tutustua tarkemmin koulutusaloja koskeviin vähennys- ja lisäyssuunnitelmiin. Olen valmistumassa yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalle ammatillisten matkailu-, myynti- ja markkinointiaineiden opettajaksi ja tähän liittyen uhkana on, että matkailuaineiden opettajille ei ole ainakaan lisääntyvässä määrin töitä tarjolla, sillä koulutusaloista suurimmat vähennyspaineet ovat kulttuurialalla ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla tarve on 1 300 aloittajaa nykyistä pienempi; vähennys kohdentuu pääasiassa ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen matkailualaan ja ammatillisen peruskoulutuksen majoitus- ja ravitsemisalaan. Suurimmat lisäystarpeet ovat ammatillisen peruskoulutuksen ajoneuvo- ja kuljetustekniikassa ja sosiaali- ja terveysalalla.

Ammattikorkeakoulujen muutos

Mielenkiintoista oli tutustua myös ammattikorkeakouluja koskevaan uudistussuunnitelmaan. Tosin tällä hetkellä uudistusta koskevat käytännöt ovat ainakin Opetus- ja kulttuuriministeriön sivujen viestinnän mukaan enemmän uudistuksia lainsäädäntöön:

”Ensimmäisessä vaiheessa ammattikorkeakouluja koskevaan lainsäädäntöön tehdään muutoksia, joilla vauhditetaan ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistamista sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamista.”

Toisessa vaiheessa on tarkoitus siirtää vastuu ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta kokonaan valtiolle ja tehdä ammattikorkeakouluista itsenäisiä oikeushenkilöitä. Toisen vaiheen lainsäädäntö on tällä hetkellä lausuntokierroksella.

Ammatillisen koulutuksen kehittäminen 

Mielenkiintoista oli tutustua myös Ammatillisen koulutuksen alueellisen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2013-2016. Suunnitelman tavoitteena on auttaa koulutuksen järjestäjiä sitomaan valtakunnalliset tavoitteet vahvemmin yhteen paikallisista tarpeista nousevien kehittämiskohteiden kanssa yhteistyössä työelämän ja paikallis- ja aluehallinnon kanssa. Tämä kuulostaa erittäin järkevältä. 

Marraskuun lähipäivillä opittua

Kolmannet opeopintojen tärskyt eli lähipäivät on takana. Mitä jäi käteen?

Lähipäivien agendalla oli pienryhmässä tehtyjen verkostotehtävien purku "verkostobasaareissa" ja yhteiskehittelyn työpajat. Päivä oli siis käytännössä opetusharjoittelua ja opetusharjoittelun seurantaa opeopiskelijoiden kesken.

Verkostobasaareissa opittua

Pienryhmämme verkostobasaarin vahvuus oli hyvä käsikirjoitus. Lämmittelimme osallistujat aiheeseen hauskalla pallopelillä, missä "verkostoja"oli lopulta hankala hallita pallojen sinkoillessa pitkin poikin. Työryhmämme verkostotyön aiheen "Mitä uutta näkökulmaa opimme toistemme verkostoista" ja työn tulokset esittelimme osallistujille osallistamalla heitä keskusteluun käsikirjoituksemme pohjalta, mikä oli minusta toimiva systeemi. Käsikirjoituksemme oli ehkä skidisti liian tuhti eli vähempikin sisältö olisi riittänyt. Asioiden yhteen vetämisen ja tiivistämisen osalta olisimme siis voineet tehdä verkostobasaarin hieman paremmin.

                                           Verkostobasaarissa Millan kanssa yhteistyö toimi. 

Omalla kierroksellani yhdessä Millan kanssa onnistuimme hyvin pitämään ajan hallinnassa ja asian ytimessä. Teimme myös Millan kanssa hyvää tiimityötä pitäen keskustelua yllä tasapuolisesti. Tiimityössä tärkeintä on mielestäni kuunteluntaito eli pysyä kartalla, miten työpari vetää keskusteluja ja ottaa punaista lankaa käsiin sen pohjalta. Punaisen langan hallitseminen oli mielestäni työssä vaikeinta, kun aikaa oli vain 15 minuuttia ja juttua riitti osallistujien puolelta. Mutta onnistuimme mielestäni erittäin hyvin tässä kaikin puolin.

MItä opin pienryhmämme verkostobasaarityössä? Helpointa olisi vetää lyhyt 15 minuutin työpaja itsenäisesti, sillä silloin voisi vetää työpajan omalla tyylillä ja pitää langat vain omissa käsissä.  Tästä näkökulmasta katsottuna opinkin verkostobasaarityössä vahvistamaan tiimityöskentelytaitoja.

Osa ryhmistä oli panostanut verkoston esittelyyn hienoilla esittelymateriaaleilla. Huomaa kypäräpäinen henkilö, verkostotyö voi olla vaarallista!?

Tässä verkostobasaarissa nalle liikkui osallistujien sylistä toiseen ja nallea sylissä pidellyt sai valita mereltä tai maalta simpukoiden alta paljastuvan kysymyksen, mikä käsitteli verkostotyön aihetta. 

Mitä muiden pienryhmien verkostobasaareihin tulee, osallistuin kolmeen muuhun verkostobasaariin, joista yksi oli toteutettu meidän tavoin osallistamalla osallistujia keskusteluun työryhmän esittämästä aiheesta. Kaksi muuta verkostobasaaria oli esitysteknisesti kökköja vetäjän luennoidessa aiheesta yksin 15 minuuttia. Opeopintopäivillä oli ymmärtääkseni yhtenä tavoitteena oppia ja opettaa osallistujille erilaisia tapoja vetää opetussettejä.

Yhteiskehittelyn työpajoissa opittua

Vedimme Henriikan kanssa tunnin mittaiset tuumatalkoot aiheesta opiskelijoiden motivointi. Parina  toimimme Henriikan kanssa hyvin ja olimme sopineet etukäteen karkeat työjaot vetovastuista. Olimme suunnitteleet turhankin tarkasti, missä aikataulussa osallistujat siirtyvät ideapisteiltä toiselle ja ajatelleet, että ryhmäkeskustelut ovat vasta talkoiden loppuvaiheilla. Porukat alkoivat keskustelemaan välittömästi tuumatalkoiden alkaessa ja suunnitelmamme meni uusiksi. Opin, että menetelmänä tuumatalkoot kannattaa vetää joustavalla mallilla. Tilannetaju on tärkeää.

                                                                   Tuumatalkoot. 

Toisen ryhmän yhteiskehittelytyöpajassa käytettiin vastaavaa menetelmää kuin tuumatalkoot eli learning cafeeta. Sikäli minun olisi tullut olla skarpimpi ja osallistua toiseen työpajaan, missä menetelmänä käytettiin tulevaisuuden muistelua. No, täytyy olla skarppina seuraavilla lähipäivillä.

Olen tyytyväinen kaikin puolin oman pienryhmämme aikaansaannoksiin. Olimme suunnitelleet molemmat työt ennalta hyvin ja tästä syystä molemmat työt oli kiva vetää. Varmaan sama fiilis on opehommien kanssa, kun on suunnitellut hyvin kurssitoteutukset, niitä on myös ilo vetää. 

Kevään herkkupalaa eli opetusharjoittelua koskeva tapaaminen

Tänään tapasin lehtori Anne Koppatzin, joka toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Porvoon yksikössä ja vastaa siellä mm. matkailuaineiden opetuskokonaisuuksista. Anne on myös kevään opetusharjoitteluni sparraaja eli suoritan opetusharjoittelun Annen ”alaisuudessa” tai siipien suojissa, kuten koulutusohjelmajohtaja Kaija Lindroth asian kuvasi.

Anne esitteli kevään lukukauden opetusohjelmaa ja nyt tehtäväni olisi valita minulle sopivimmat osuudet, joissa haluaisin suorittaa kevään opetusharjoittelun.

Valittavanani on kaksi erityyppistä kurssitoteutusta. Toisessa painottuu yhteistoiminnallinen oppiminen ja toisessa enemmän perinteisiä luentoja sisältävä toteutus. Yhteistoiminnallisen oppimisen kohteena on mobiilisovellukset matkailualalla ja perinteisemmässä toteutuksessa työyhteisön kehittämiseen ja johtamiseen, työhyvinvointiin ja motivointiin liittyviä teemoja.

Herkkupalojen valinta

Kahden erityyppisen kurssitoteutuksen osalta valintaani helpottaa se, että voin halutessani haukata palasia opetusharjoitteluni kohteeksi molemmista kurssitoteutuksista, mikä tuntuukin nyt kiehtovimmalta vaihtoehdolta. Ai miksikö? No koska minulla ei ole aiempaa opetuskokemusta, henkilökohtainen tavoitteeni on saada mahdollisimman paljon irti opetuskokemuksesta.

Pallo on nyt minulla ja seuraava steppi on tarkentaa Annelle toiveeni opetusharjoittelua koskien viimeistään tammikuun alkupuolella. Sitä ennen tavoitteenani on mennä seuraamaan Annen opetusta Porvooseen.

Kärpäsenä seinällä ensimmäistä kertaa

Tänään pääsin seuraamaan Marja Haapa-Ahon opetusta Metropolian ammattikorkeakoulun tiloihin Kätilöopiston kylkeen. Samassa ohjaajamme Anun operyhmässämme opiskeleva Haapa-ahon kurssi ”Sosiaalialan yrittäjyys hyvinvointiyhteiskunnassa” oli suunnattu aikuisopiskelijoille, mutta porukkaan oli otettu mukaan pari nuorisoasteenkin opiskelijaa.

Valitsin Haapa-Ahon seurannan kohteeksi kolmesta syystä:

1. Sosiaaliala on tarpeeksi kaukana ja vieras minulle teemana. On erittäin antoisaa ja rikastuttavaa päästä seuraamaan mahdollisimman monta eri opetusalaa mahdollisimman monessa eri oppilaitoksessa
   
2. Hyvä markkinointi. Haapa-aho markkinoi kurssin hyvin syyskuun lähipäivillä. Tunsin heti markkinointitempauksen jälkeen olevani lämpimästi tervetullut seuraamaan opetusta ja kiinnostukseni Haapa-Ahon opetusareenaa kohtaan heräsi. 
3. Syksy. Halusin käynnistää seurannan syksyn aikana ja Haapa-Ahon aikataulu sopi omaani. 

Opetuksen seuranta osana opeopintoja on äärimmäisen mielenkiintoista ja tiedän, ettei tällaisia mahdollisuuksia tule jatkossa vastaan joka päivä. Se, että saan olla alusta asti kärpäsenä seinällä seuraamassa, miten opetustilanne otetaan haltuun, millainen tunnelma luodaan, miten opiskelijoita motivoidaan, miten tilaa käytetään, miten aikaa johdetaan, miten opetussuunnitelmaa muutetaan vai muutetaanko tilanteeseen sopivaksi jne. jne. jne. on opettavaista. On tasan niin monta tyyliä kuin on opettajaakin eli aina voi ottaa opiksi tai saada uusia ajatuksia omaan tyyliin.

Valitettavasti jouduin keskeyttämään opetuksen seurannan herra Yrjötaudin yllättäessä (ajatelkaa!), mutta jotain ehti jäädä kuitenkin käteen opetuksesta. Käymmekin Marjan kanssa palautekeskustelun läpi sovitun mukaisesti lähipäivinä. 

Kehitystyön toinen askel otettu

Oppimisen ja opettajan työn tutkimista ja kehittämistä käsittelevän kehittämistyön ensimmäinen askel tapahtui lokakuussa, kun löysimme esimieheni kanssa työnantajaani kiinnostavan aiheen kehitystyöni kohteeksi. Aihe liittyy asiakkuuksien kehittämiseen. 

Työn tavoitteeena on osallistua työelämätarpeita vastaavan koulutustarjonnan ideointiin ja suunnitteluun ja soveltaa koulutuksen suunnittelussa uudenlaisia, ajan hengen mukaisia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä. Tavoite on alustava eli muutokset ovat mahdollisia, mutta tästä on hyvä lähteä.  

Kehitystyön toinen askel tapahtui tänään, kun täsmensimme esimieheni kanssa työn painopisteitä ja tavoitteita tämän päivän tapaamisessamme.

Kehittämistyö on siis hyvällä mallilla; tavoite määritelty, työvaiheet kuvattu ja aikataulutettu.

Joulukuusta huhtikuulle 2014 jää just sopivat viisi kokonaista kuukautta aikaa tehdä välissä jos toisessakin töitä itse kehittämistyön eteen ja saattaa se loppuun tavoiteaikataulussa eli 15.4.2014 mennessä. Juhuu! 

Ohjauksellisuus opettajan työssä

Osallistuin tänään Päivi-Katriina Juutilaisen verkkoluennolle "Ohjauksellisuus opettajan työssä".  Luennon tavoitteena oli jäsentää käsitteellisesti opetuksen ja ohjauksen välistä suhdetta, tunnistaa ohjausprosessin merkitys opiskelijan opintopolun tukena ja oppia reflektoimaan omia ohjaustaitoja ja innostua kehittämään omaa ohjaajuutttani.

Ohjaustyötä osana opettajan työtä on tullut ajateltua todella vähän. Siitä puhutaan kyllä paljon suurpiirteisesti "opettajana ohjaat sitä ja tätä...", mutta säpsähdin ymmärrettyäni opetuksen ja ohjauksen välisestä erosta toisiinsa. Lähinnä ajatus siitä, että opettajan ohjatessa oppilasta, oppilaan elämänpolku tulee tutuksi kun taas opettaminen sellaisenaan ei ”pakota” välttämättä lähestymään oppilaan elämää sen enempää. Yritän tässä toisin sanoen sanoa, että opettajan ja ohjaajan työ on paljon vastuullisempaa kuin mitä olen sen ”helppona sisätyönä” ajatellut olevan. Ohjaajan on osattava pitää myös viime kädessä vastuu oppijalla itsellään, mikä on mahdollista hallitsemalla ohjaamisen työn periaatteet ja työvälineet, joista Juutilainen luennolla kertoi. 



Opettajan työssä korostuu moniammatillisuus ja verkostot


Juutilainen esitti kolme muutosta opettajuudessa, joista ensimmäisenä elämänhallintaan ja psykososiaaliseen työhön liittyvät kysymykset ovat lisääntyneet osana ohjaustyötä. Toisekseen opettajan työssä korostuu tänä päivänä moniammatillinen ja konsultoiva yhteistyö ja kolmannekseen verkostoissa toimiminen. Psykososiaaliseen työhön liittyvät huolenpito ja kasvatuskysymykset toivat mieleeni viime viikolla opeopintojen pienryhmäni kanssa käydyn keskustelun tähän liittyen. Tanssikoulun rehtori Milla kertoi, että osa heidän koulunsa oppilaista osallistuu tunneille kunnan "lähetteellä" eli tämä esimerkkinä oppilaiden erilaisista taustoista ja tarpeista. Opettajan työn moniammatillisuus ja opettajatiimeissä toiminen sekä verkostoitumisen tärkeys nousi jälleen tälläkin luennolla esille, kuten on noussut jo useammassa muussa yhteydessä opeopintoihin liittyen.

Elämänlaajuisen ja elämänpituisen ohjaustyön ero

Ohjaus voidaan jäsentää elämänlaajuiseksi ja elämänpituiseksi ohjaukseksi. Elämänlaajuisessa ohjauksessa otetaan huomioidaan opiskelijan koko elämä ja se nähdään kasvun ja kehityksen tukemisena, oppimisen ja opiskelun ohjaamisena ja koulutus- ja urasuunnitteluna.  Elämänpituisessa ohjauksessa huomioidaan opiskelijan elämänkulku pitäen sisällään enemmän ohjausta elämänkulun eri vaiheissa. 

Olen pohtinut omaa elämänkulkuani elämäni ensimmäisen kerran kesällä osana kasvatustieteen perusopintoja.

Tähän aihepiiriin liittyen luennoitsija Juutilainen kysyi luennolle osallistuvilta, josko moni on tutustunut oppilaitoksensa pedagogiseen strategiaan ja onko omassa oppilaitoksessa laadittu kirjallista ohjaussuunnitelmaa. Tapaan ensi viikolla opetusharjoittelupaikan ohjaajani, joten lisäänpä agendaan kysyä häneltä Haaga-Helia Porvoon osalta tätä asiaa!


Milloin ohjaan? Milloin neuvon? Ja mikä niiden ero?

Juutilainen nosti esiin vuorovaikutuksen ja viestinnän tavoitteiden eron puhuttaessa ohjaamisesta ja tiedottamisesta. Ero piilee siinä, että ohjaamistyön tavoitteena ei ole antaa valmiita vastauksia vaan ennemminkin kysellä ja auttaa oppilasta löytämään itse vastaukset ottamatta vastuuta opiskelijan omaa elämää koskevista isoista ratkaisuista.  

Tämä oli ehkä luennon paras nosto! En ole tullut ajatelleeksi asiaa, mutta koska ohjaustyö on olennainen osa opettajan työtä, asia on erittäin merkityksellinen. 


Ohjaajan työvälineistä lempparini on...


Juutilainen läpikävi ohjaajan työvälineitä yksilö- ja ryhmäohjaustilanteissa.

Juutilaisen listaamista ohjaamisen työvälineistä oma lempparini oli ”yhteenvetäminen” eli pyytää ohjattavaa tekemään yhteenveto käsittellyistä asioista tai käsitellystä aihealueesta. Olen käyttänyt työkalua leijasurfffausopettajan työssäni, mutta hyvä idea käyttää työkalua myös perinteisemmässä opettajan työssä jatkossa. 


Kaikinpuolin antoisa luento. Luennoitsija keskittyi ehkä ajallisesti osittain liikaa odottamaan chatti-keskusteluiden kirjoituksia, jolloin luennolle osallistujana ja varsinkin luentoa ei live-tilanteessa seuratessani meinasin pitkästyä. Otan tästä itselleni opikseni jos ja kun joskus pääsen itse verkkoluennoimaan.

Voimaannuttavat ja lamauttavat verkostot

Bloggaukseni liittyy pienryhmämme verkostotyöhön. Tavoitteenani on kuvata omia verkostojani, miten hoidan niitä, mistä ja miten löydän uusia kumppaneita ja miten hyödynnän verkostoja työssäni. Rajaan verkostokuvaukseni koskemaan työtäni asiakkuuspäällikkönä SOK:lla rajaten pois leijasurffausopettajan työhöni kuuluvat verkostot.

Millainen on tämän hetkinen verkostoni? 
Spontaanisti ryhmiteltynä verkostoni muodostuu neljästä ryhmästä: yhteistyökumppaneista, työkavereista, sosiaalisen median tuttavista ja käynnissä olevien opeopintojen opiskelukavereista. Soveltaessani lukupiiriin valitsemieni kirjojen oppeja verkostoteorioista, verkostoni ryhmittely näyttää tältä:

KEHITYSVERKOSTOT 
Verkoston tavoitteena on kehittää palveluita ja tuotteita vastaamaan nopeasti muuttuviin asiakastarpeisiin.

Yhteistyökumppanit, joihin kuuluu  
* nimetyt vastuualueeni kuuluvat matkailualan partnerasiakkuudet
* tiimimme vastuualueeseen kuuluvat eri toimialoja edustavat partnerasiakkuudet
* SOK:n ulkopuoliset yhteistyökumppanit (tutkimustoimistot, konsultit yms)

KÄYTÄNTÖYHTEISÖT 
Käytäntöyhteisöt ovat suhteellisen pieniä asiantuntijaryhmiä, jotka toimivat muodollisesti tai epämuodollisesti ja ne toimivat, koska yhteisön jäsenillä on yhteinen tavoite. 

Työkaverit, joihin kuuluu 
* partnertoiminnan tiimiin kuuluvat työkaverit
* SOK:n eri liiketoimintayksiköitä ja osuuskauppoja edustavat työkaverit
* entiset matkailualan työkaverit

Opiskelukaverit, joihin kuuluu 
* Opettajakorkeakoulun opiskelukaverit, erityisesti viiden hengen pienryhmämme

Sosiaalisen median tuttavat, joiden kanssa jaan tai haluan jakaa yhteisiä työkokemuksia ja asiantuntijatietoa
* Linkedin - tuttavat
* Facebook-tuttavat
* Twitter-piirini
* Foursquare-piirini
* seuraamani lempibloggarini  

OPPIMISYHTEISÖT 

Oppimisyhteisöjen tavoitteena on tavoitteellinen ja organisoitu oppiminen. 

Opiskelukaverit, joihin kuuluu 

* Opettajakorkeakoulun opiskelukaverit, erityisesti viiden hengen pienryhmämme

Mistä ja miten löydän uusia kumppaneita?
Uusien kumppanien löytäminen tapahtuu oikeastaan kahdella tavalla: "yllättävä" tai sanoisiko "suunnittelematon" yhteydenotto, missä minut/tiimini kutsutaan yhteistyötapaamiseen ja oman aktiivisen toiminnan kautta. Aktiivisella toiminnalla viittaan tässä kohden sekä muodollisiin että epämuodollisiin tapaamisiin livenä ja verkossa. Näihin lukeutuu lounas- ja kahvihetket, leijasurffausharrastuskaverin ja lapsen muskarituttavuuksien kautta käydyt small talk - keskustelut työstä, oman alan seminaarit ja koulutuspäivät ja uutta näkökulmaa tarjoavat ja ei oman alan seminaarit ja koulutuspäivät, joista tämä viimeiseksi mainittu on kyllä ehdottomasti oma lempparini!

Henkilökohtainen ja oma suosikkini uusien kumppanien hakuun ja verkostoitumiseen on lähteä lounaalle yksin ja hakeutua itselle tuntemattomien ihmisten pöytään lounastamaan ja jutustelemaan! Uusien tuttavuuksien lisäksi käteen jää ihan mieletömän määrä hiljaista tietoa. 

Miten hyödynnän verkostoja työssäni ja miten paljon aikaa käytän verkostotyöhön?
Itse olen pyrkinyt hyödyntämään verkostoja työssäni järjestämällä tapaamisia, joissa on mukana partnereita ja työkavereita yli toimiala(matkailu)rajojen. Eli esimerkiksi matkailun verkkokaupan konseptivastaavana olen pyrkinyt miettimään, miten matkailun verkkokaupassa voitaisiin myydä myös matkakirjoja ja kosmetiikkatuotteita (aurinkorasvat yms.). Tätä kautta on ollut mahdollista hyödyntää verkostoja tässä tapauksessa tuote- ja palvelukehitysnäkökulmasta.

Arvioisin, että käytän verkostotyöhön aikaa kuukaudessa keskimäärin 1-2 päivää.

Verkostoja tulisi hyödyntää paljon enemmän. Niistä löytyy ihan mieletön taito- ja tietomäärä, mutta jokaisen elämä tuntuu olevan niin kiireistä, ettei "verkostotyöhön"ole aikaa paneutua ideatason keskustelua pidemmälle.

p.s verkostoista puheenollen, yhteistyön kautta Linkedin kaverikseni päätynyt verkkopalveluiden kehittäjä Janne Gylling bloggasi juuri tänään verkostojen voimasta! Check it out!

Luentoreflektio: Opettajaheimot ja työn tulkinnat

Kuuntelin juuri yliopettaja Kimmo Mäen 8.10.2013 nauhoitetun luennon opettajaheimoista ja työn tulkinnoista osana Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkoistoissa -kurssia. 



Mäki oli punonut luennon punaisen langan loistavasti tammikuussa 2012 julkaistun väitöskirjansa ympärille. Luennon tavoitteena oli selkeästi ravistella meitä keväällä 2014 opettajiksi valmistuvia ymmärtämään, ettei pelkkä substanssiosaaminen ja pedagoginen osaaminen tee opettajasta hyvää opettajaa. 



Opettajan työhön suhtautuminen vaihtelee riippuen siitä, mihin heimoon kuuluu 



Mäki herätteli luennon teemaan kysymyksillä, millainen yhteisö opettajayhteisö on, mitä haasteita ja mitä mahdollisuuksia se asettaa?



Mäen mukaan koulujen työkulttuurista ja opettajayhteisöistä ei saa kokonaiskuvaa tutustumalla koulujen esittelyihin kotisivujen kautta tai kuuntelemalla koulujen juhlapuheita, sillä työkulttuurin merkittävin jäsentäjä on kunkin opettajan käsitys opettajan työstä. Tässä kohden voisi ajatella, että eikö koulujen kotisivuilla määritellä pitkälti viestinnän avulla, minkälaisia opettajia koulu haalii huomiinsa tutustumalla koulun toimintapolitiikkaan ja viestintään yleensä.



Tutustuin lyhyesti Haaga-Helian ammattikorkeakoulun esitteeseen netissä ja bongasin sieltä kolme koulun ilmapiiriä kuvaavaa sanaa ”edelläkävijä, asiantuntemus, innovatiivisuus”. Voiko siis olettaa, että kaikki Haaga-Helian opettajat ovat hengeltään edelläkävijöitä, asiantuntijoita ja innovatiivisia? Ymmärsin Mäen väitöskirjan tarjoaman totuuden niin, ettei näin voi olla, koska kouluissa on hyvin erityyppisiä opettajia, jotka näkevät opettajuuden hyvin eri tavoin. 



Väitöskirjassaan Mäki on jakanut opettajat kahteen heimoon; substanssikeskeiseen työkulttuuriheimoon ja kohtaamattomien tulkintojen työkulttuuriheimoon. Nämä kaksi heimoa näkevät opettajuuden hyvin eri tavoin ja suhtautuvat opettajan työhön ja työn tavoitteisiin erittäin vaihtelevasti. Ja niin pitkään kuin kouluun mahtuu molempien heimojen edustajia, niin pitkään koulun työkulttuuri ja opettajayhteisö on moninainen eikä siksi koulun esitteen tai juhlapuheen perusteella saa todellista kuvaa koulujen työkulttuurista. 


Mihin heimoon kuulun? Mihin mun pitäisi kuulua ja miksi? 



Jos tekisin nyt opettajan töitä ilman ammatillista opettajanpätevyyttä, veikkaan, et mut löytäisi substanssikeskeisestä työkulttuuriheimosta. Siellä opettaja näkee itsensä keskeisenä tiedon jakajana ja uskoo vahvasti, että opettajan työ on pitkälti opettamista, ei muuta. 



Ammatillisen opettajakoulutuksen jälkeen näen itseni kohtaamattomien tulkintojen työkulttuuriheimosta. Siellä opettajat toimivat useissa yhteisöissä yli omien subtanssiosaamisrajojen ja jäsentävät itsensä useiden työroolien kautta. Miksi näin? Koska substanssiosaaminen ei saa tämän ajan hengen mukaisesti olla ykkösjuttu eikä ainoa juttua tämän päivän opettajuudessa. Tämän päivän opettajuus on parhaimmillaan Mäen esimerkin mukaista ”roolikameleontin” työtä: opettajan työyhteisö muodostuu useista yhteisöstä. Roolikameleontilla on useita työrooleja ja päivään mahtuu useita erilaisia työtehtäviä koordinoinnista, opetukseen, ohjaamiseen, kehittämiseen ja tutkimiseen. Työskentelyote on yhteisöllinen ja uutta kehittävä. Se, miten pitkään roolikameleontit jaksavat tehdä töitä, jää nähtäväksi. Työn moninaisuus antaa paljon, mutta myös kuluttaa. Ehkä työn tekeminen olisi henkistä kulutusta kestävää osapäiväisessä pestissä? Toisen puolen päivästä voisi tehdä jotain aivan muuta työtä? Mitäs sanotte? 



Jengin on opittava sietämään erilaisuutta



Mäki kyseenalaisti tavan puhua työyhteisön jäsenistä esimerkiksi "Haaga-Helialaisina". Koska me ihmiset olemme kaikki niin kovin erilaisia ja kuulumme mielipiteinemme ja kokemuksinemme kovin moniin erilaisiin yhteisöihin ja heimoihin, meitä ei voida kategorisoida työnantajan puolesta tietynlaiseen, tarkoin määriteltyyn työkulttuuriin. Mutta porukat pitäisi tavalla tai toisella saada puhaltamaan yhteiseen hiileen. Öh, mikä avuksi, jos ei -lainen -tyyliä voi käyttää?

Mielestäni tämä vaatii kaikilta meiltä työntekijöiltä asemaan tai titteliin katsomatta avarampaa asennetta ja erilaisten ihmisten ja mielipiteiden hyväksymistä. Ei ole oikeaa eikä väärää, on vain erilaisia tapoja nähdä asiat. Kuten Mäki luennon loppupuolella totesikin, työnantajilta ja työntekijöiltä vaaditaan erilaisuuden johtamistaitoa ja erilaisuuden sietämistä. Se on yksi keino saada jengi puhaltamaan yhteen hiileen ja kokemaan me-henkeä.



Jengin on opittava sietämään erilaisuuttta.

Kirjareferaatti tulevaisuuden liiketoimintaverkoista

Tulevaisuutena liiketoimintaverkot: johtaminen ja arvonluonti


Möller, A., Rajala, S., Svahn, S. 2006. Tulevaisuutena liiketoimintaverkot: johtaminen ja arvonluonti. Teknologiainfo Teknova Oy. Arvontuottaminen murroksessa - liiketoimintaverkkojen peruspiirteet ja verkkotyypit, s. 15-35, Perusliiketoimintaverkot ja niiden johtaminen, s. 41-78, Verkostojohtaminen yrityksen ydinkyvykkyytenä - synteesi, s. 193-213. 



Kirjan taustat ja referaatin lähtökohdat

Kirjan tekijöillä on vahva usko siihen, että erilaisilla verkoilla on vahva rooli yritysten tulevaisuuden rakentamisessa ja että tulevaisuus on verkonkutojien. Kirjan tavoitteena on tuottaa erityisesti liikkeenjohdolle selkeä näkemys strategisten verkkojen päätyypeistä ja niiden avulla saavutettavista hyödyistä sekä verkkojen rakentamisesta ja johtamisesta.

Keskityn referaatissa tarkastelemaan erityisesti kirjan kolmen luvun sisältöjä. Ensisijaisena tavoitteena on tarjota referaatin avulla kokonaiskuva erityyppisistä liiketoimintaverkoista ja niiden peruspiirteistä ja toissijaisena, mutta sitäkin herkullisempana tavoitteena kurkistaa, minkälaisilla yrityksillä on erityisen hyvät mahdollisuudet kehittää verkostoja. Valitsin kirjasta nimenomaan nämä kolme lukua silmällä pitäen pienryhmätyömme verkostotehtävän tavoitetta löytää uutta näkökulmaa erilaisiin verkostoihin. Toivottavasti siis referaatti tarjoaa mahdollisimman monelle ryhmäläisellemme uutta tietoa ja näkökulmaa! 



Liiketoimintaverkon määritelmästä

Suomalaisen maidon liiketoimintaverkosto, matkailun liiketoimintaverkosto, PK-yritysten liiketoimintaverkosto....verkostoja on moneksi jo pelkästään Google-pikahaun perusteella, joten syytä lienee tähän alkuun määritellä kirjassa esitelty tapa kuvata liiketoimintaverkosto. Kirjan kirjoittajien mukaan liiketoimintaverkosto nähdään toimialat ylittävänä, rajattomana verkostokudoksena, mitä voidaan kutsua tarkemmasta asiayhteydestä riippuen esimerkiksi yritysverkostoksi, verkostoympäristöksi tai makroverkostoksi. Omasta mielestäni liiketoimintaverkoston ei aina tarvitse olla rajaton, sillä jos verkosto halutaan rajata ja määritellä tarkemmin sen tavoitteista riippuen, voihan olla, että verkostolla on tietyt rajapinnat. 


Liiketoimintaverkkojen perustyypit



Liiketoimintaverkot jaotellaan kirjassa kolmeen eri ryhmään niiden arvojärjestelmien ominaisuuksien perusteella. Perusliiketoimintaverkot ovat tyypillisiä tietyn lopputuotteen tai palvelun tuottamiseen ja ne ovat laajalti tunnettuja esimerkkeinä Benettonin toimittaja- ja jakelukanavaverkko. Liiketoimintaa uudistaville verkoille on tyypillistä, että niissä pyritään kehittämään askelittaisten parannusten avulla nykyliiketoimintaa ja ovat luonteeltaan määräaikaisia esimerkkeinä Tunturi, joka hoitaa tutkimus- ja kehittämistoimintansa luomansa kehitysverkon avulla. Uutta liiketoimintaa kehittävät verkot tavoittelevat uusia liiketoimintakonsepteja esimerkkinä langaton lähiverkko Bluetooth. 



Näkisin, että liiketoimintojen perustyypeistä opettajan ja koulutusmaailman edustajien työkalupakkiin voisi soveltaa parhaiten liiketoimintaa uudistavaa verkkoa, kun tavoitteena olisi esimerkiksi uudistaa opetuskokonaisuuksia tai peräti koululaitoksen toimintatapoja. 



Viisi strategista liiketoimintaverkkoa

Kirjassa esitellään viisi strategisia liiketoimintaverkkoa esimerkkiyritysten kera.

Tuotantopainotteisesta toimittajaverkoista esimerkkinä toimii autoalan edustaja Toyota, mikä koordinoi keskeisiä järjestelmätoimittajia ja monikerroksia toimittajaverkkoja tavoitteena toiminnallisen tehokkuuden parantaminen ja lopputuotteiden laadun varmistaminen. Tämä verkkomalli on hyvin tunnettu ja pitkään ollut käytössä.



Kysyntä-toimitus - painotteisista verkoista esimerkkeinä toimii Cisco, DELL ja IKEA, mitkä pyrkivät liittämään asiakaskanavia hallitsevia yrityksiä ja pääasiakkaita mukaan arvoverkkoon tavoitteena koko alan arvojärjestelmän koordinointi.



Kun tavoitteena on jakaa uusille markkinoille pääsyn kustannuksia erilaisten jakelukanavayritysten kanssa, puhutaan asiakas- ja markkinointipainottuneesta verkottumisesta. Metson Future Care -toimintamalli takaa etädiagnostiikan avulla paikallisen läsnäolon asiakkaiden paperikoneiden toimintavalmiuden takaamisessa. Uusille markkinoille pääsy vaatii myös verkottumista rahoittajien, viranomaisten, valtion organisaatioiden, ammattiyhdistysten ja paikallisten kauppakamarien kanssa. 



Kehitysverkoista voidaan puhua, kun verkottumisen tavoitteena on kehittää tuotesuunnittelua ja muita liiketoimintaprosesseja parhaimmassa tapauksessa myös kilpailijoiden kanssa. Näistä esimerkillisiä yrityksiä löytyy Tunturi Oy:stä ja lentoyhtiöiden kilpailualliansseista kuten myös vähittäiskaupan ryhmien ja hotelliketjujen asiakassuhdeohjelmista tavoitteena kysynnän lisäys, asiakasuskollisuus ja parempi brändinäkyvyys.

Moniulotteiset strategiset verkostot tavoittelevat radikaaleja innovaatioita ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia.


Strategisista liiketoimintaverkoista itselleni tutuin oman työni kautta on kehitysverkostot, mistä tulen kirjoittamaan lisää osana pienryhmätyötämme omassa verkostokuvailussani.



Moniulotteinen stateginen verkosto kuulostaa omiin korviin hyvältä. Verkostoista ja niiden kautta syntyvistä innovaatioista erityisesti moniulotteisten strategisten verkostojen suhteen puhutaan paljon, mutta käytännössä niiden toteutuminen ja toteuttaminen ei varmasti ole helpoimmasta päästä. Liian moni yritys kokee kilpailukentän uhkana mahdollisuuksien sijaan ja pahimmillaan kuopataan oma liiketoimintaidea kuin lähdetään hakemaan kasvumahdollisuuksia verkostoitumalla parhaimmassa tapauksessa kilpailijoiden kanssa. 


Yrityksen kumppanuusvalmiudet



Millaisella yrityksellä on hyvät mahdollisuudet kehittää verkostoja? Mielenkiintoisinta antia oli kirjan loppuosassa käsitelty verkostojen kehittäminen ja johtaminen - aihekokonaisuus. Parhaiten upposi ajatelma kumppanuusvalmiuksista. 



Kirjan mukaan yrityksellä on hyvät kumppanuusvalmiudet ja varmasti samalla hyvät onnistumisen edellytykset luovaan verkostotoimintaan, kun yrityksellä on luova asenne protektiivisen asenteen sijaan, se innovoi ja kehittää mielellään uutta muilta kopioimisen sijaan, keskittyy ydinosaamiseen ydinliiketoimintaan keskittymisen sijaan, on tuotesuuntautuneisuuden sijaan osaamissuuntautunut, tavoitteet on enemmän haastavia kuin selkeitä, osaa ajatella yli asiakkaiden nykytarpeiden ja epäonnistuminen nähdään menetettyinä tuottoina eikä menetettyinä investointeina.



Helpommin sanottu kuin tehty? Kuten jo aiemmin kirjoitin yllä, väittäisin, että aika monen yrityksen tavoitteisiin on kirjattu toimia innovaatisesti ja kannustaa innovatiiviseen ajatteluun, mutta käytännössä yrityksillä ei ole innovaatiseen ajatteluun ja toimintaan toimintaedellytyksiä. Pahin innovoinnin este on paikalleen jämähtänyt organisaatio ja toimintatavat, joita yritetään uudistaa vuosittaisilla kehityspäivillä. Kilpailija-analyysien kautta nähdään, mitä muut tekevät ja toimintasuunnitelmiin kopioidaan kilpailijoiden jo vuosia sitten tekemiä uudistuksia. Kyky ajatella yli asiakkaiden nykytarpeiden on kyllä kova juttu! Uskon, että semmoiseen on kykenevä monikin yritys, jos lokeroiduista, työntekijöiden henkilökohtaisista vastuualueista siirrytään yli tiimi- ja osastorajojen toimiviin osaamisyhteisöihin. 











Kirjareferaatti työn ja oppimisen verkostoista

Poikela Esa 2005. Oppiminen ja sosiaalinen pääaoma. Tampere: Tampere University Press. Artikkeli: Korhonen, V. Työn ja oppimisen verkostot, s. 201-222. 



Kirjan taustat ja referaatin lähtökohdat



Oppiminen ja sosiaalinen pääoma - kirja on avaus oppimisen, kasvatuksen ja aineettoman pääoman sosiaalisten yhteyksien tutkimiseen. Kirja on siis ensimmäinen suomalainen kirja, missä tarkastellaan sosiaalisen pääoman muodostumista oppimisen ja kasvatustieteellisen tiedon näkökulmasta. 



Keskityn referaatissani tarkastelemaan kirjan artikkelia työn ja oppimisen verkostoista ja erityisesti neljää erilaista näkökulmaa työn ja oppimisen verkostoihin. 

Johdattelu neljään eri näkökulmaan kulkee referaatissani avaamalla ensin lyhyesti käsitettä sosiaalinen pääoma ja kuvaamalla suht luettelomaisesti, mistä aineksista verkosto muodostuu. Omaa pohdiskelua löytyy erityisesti kunkin neljän  näkökulman esittelyn lopussa.

Mitä on sosiaalinen pääoma? 



Artikkelissa sosiaalinen pääoma nähdään yksilön ja yhteisön osaamisena ja asiantuntijuutena, joka määrääytyy sosiaalisesta suhdeverkostosta ja verkoston toimintaympäristöstä.



Sosiaalinen pääoma voidaan nähdä mikrotasolla yksilöiden, yritysten ja organisaatioiden sosiaalisina, avoimina tai suljettuina suhdeverkostoina. Sosiaalinen pääoman kautta saadut pääomahyödyt liittyvät yhteistoiminnan helpottumiseen, toimintojen koordinointiin, liiketoimintakustannusten alenemiseen ja sosiaaliseen tukeen. 


Sosiaalinen pääoma voi olla muodoltaan monentyyppistä kuten verkostoon sidottua tietoa, asiantuntijuutta, osaamista ja synenergiaa. Sosiaalisen pääoman kehittymisen kannalta tärkeää ovat verkostoitumisen rakenteelliset, kognitiviiset ja yhteistyösuhdetta korostavat ulottuvuudet. 


Millä aineksilla sosiaalinen pääoma rakennetaan?



Verkoston toiminnan ydin rakentuu osaamisen ja asiantuntijuuden ja niiden yhdistämisen ympärille, mitä kautta syntyy tietämystä ja oppimista. Nämä tuottavat sosiaalista pääomaa verkostossa eli yleisesti sanoen lisäarvoa nykyiselle osaamiselle ja asiantuntijuudelle.



Verkoston toiminnan ytimestä on erotettavissa rakenteellinen ulottuvuus, kognitiviinen ulottuvuus ja henkilö- ja yhteistyösuhdeulottuvuus. Käytännössä nämä viittaavat siihen, miten vahva yrityksen pyrkimys ja halu on yhteisön luomiseen ja yhteiseen visioon ja miten hyvin luottamus syntyy eri osapuolten välille. 



Neljä erilaista näkökulmaa työn ja oppimisen verkostoihin


Seuraavat neljä erilaista näkökulmaa työn ja oppimisen verkostoihin ovat olleet viime aikoina esillä tutkimuskirjallisuudessa:  käytäntöyhteisö, tiedon luomisen ympäristö ja projektimainen yhteiskehittelyn ympäristö ja työyhteisössä luodun organisoidun oppimisverkosto. 
Paljastan tässä vaiheessa jo oman suosikkini ja se on yhteiskehittely-yhteisöt!

Käytäntöyhteisöt ovat useimmiten suhteellisen pieniä asiantuntijaryhmiä, jotka toimivat muodollisesti tai epämuodollisesti. Näissä yhteisöissä rakentuu nimenomaan osaaminen ja asiantuntijuus. Yhteisöt toimivat, koska yhteisön jäsenillä on yhteinen tavoite, mikä vaikuttaa myös yhteisön identiteetin kehittymiseen. Yhteisö rakentaa myös epävirallista toimintakulttuuria itselleen, mikä on tärkeää, kun tavoitteena on kehittää koko yhteisön osaamista.

Kuulun itsekin tällä hetkellä ainakin yhteen käytäntöyhteisöön: opeopiskelijoiden pienryhmään. Ryhmämme jäsenillä on yhteisenä tavoitteena suoriutua opeopinnoista tavoiteaikataulussa keskimääräisillä suorituksilla. 



Käytäntöyhteisöissä oppimisen yhteisöllisyys tapahtuu verkko-opiskeluun osallistuvilla aikuisilla vertaisoppimisena ja ryhmätyöskentelynä ja tiedon ja kokemusten reflektointina. Pienryhmässämme on jo hieman kokemusta ryhmätyöskentelystä, mutta näytön paikka on loppuvuoden ryhmätöissä, kun näemme, miten paljon ryhmässämme tapahtuu oppimisen yhteisöllisyyttä.



Käytäntöyhteisöihin osallistuminen vaatii rajojen ylittämistä ja murtamista. Tällä viitataan siihen, että kaikki yhteisön jäsenet eivät ole vuorovaikutuksen ytimessä vaan reuna-alueilla, missä vuorovaikutus on rajoitetumpaa ja perustuu heikkoihin sidoksiin. Myös reuna-alueilla tapahtuu oppimista, jos käytäntöyhteisön ydintoimijoilta saa tukea ja ohjausta.



Pienryhmässämme on jo nyt näkyvissä jäsenten sijoittuminen eri puolelle yhteisön ”kehää” riippuen pitkälti omista mahdollisuuksista ja omasta panoksesta ryhmätyöskentelyyn. Niin pitkään kun ryhmässä koetaan yhteenkuuluvuutta, sitoudutaan yhteisiin käytäntöihin, toimijoilla on vahvat sidokset ja vuorovaikutus yhteisön sisällä toimii, ryhmässä tapahtuu oppimista ja luottamus yhteisön toimintavarmuutta kohtaan säilyy.



Tiedon luomisen yhteisöissä l. tietoyhteisöissä toimiminen on kontekstisidonnaista, aikaan, paikkaan ja yhteisöön sidottua tietoa. Tieto voi olla sekä kuvattua tai hiljaista tietoa. Useimmiten tietoyhteisöillä työelämässä tavoitellaan uusia innovaatioita, uusia tuotteita ja parempia palveluita. Verkostoissa uuden tiedon luominen tapahtuu tiedon yhdistelyn kautta ja verkosto tarjoaa mahdollisuuden käsitellä kokemuksia ja jakaa hiljaista tietoa. 



Tietoyhteisöissä toimisen ongelmakohdat kuvattiin artikkelissa suht kevyesti: ongelmana saattaa olla huono tiedonvaihdanta, mutta sitä parantaa verkostossa toimivien yhteinen tietoperusta ja yhteisön jaetut käytänteet. 


Yhteiskehittely-yhteisöissä tavoitteena on tietoyhteisöjen tavoin esimerkiksi parempien
tuotteiden ja palveluiden kehittäminen. Rakenteellisesti se eroaa käytäntöyhteisöistä ja tietoyhteisöistä, sillä verkosto muodostuu monimuotoisista yhteistyöryhmistä ja verkostossa esiintyykin erilaisia käytänteitä ja intressejä samanaikaisesti. Tämän luulisi johtavan konflikteihin, mitä se tekeekin. Mutta ajatus onkin, että ristiriitaiset näkemykset avaavat toimijoiden silmät näkemään kehittämisen kohteita ympärillään. Artikkelissa esimerkkinä nostettiin esiin metallialan alihankkijoiden yhteistyöryhmä, mihin kuului jäseniä lattiatason työntekijöistä alkaen.

En innostunut artikkelin tarjoamasta esimerkistä, mutta yhteisöstä ja sen toimintaperiaatteesta sitäkin enemmän. Hetken pohdittuani asiaa, yhteiskehittely-yhteisöstä mieleeni tuli Demos Helsinki. Muutama vuosi takaperin olin kuulemassa Aleksi Neuvosta Yhteiskuntatieteilijäpäivillä. Aleksi johtaa Demos Helsingissä tulevaisuusajattelua ja ennakointia. Oli muuten herättävä ja yksi mieleenpainuvimmista puheenvuoroista, mitä eteeni on koskaan sattunut. Kokemukseeni perustuen yhdistän Demos Helsingin spontaanisti heittäen ennakkoluulottomaan tapaan ajatella asioita. Kurkattuani heidän kotisivujen esittelytekstiin, omien sanojensa mukaan Demos Helsinki rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa yhdistämällä ihmisten toiminnan ja parhaan ymmärryksen yhteiskunnan muutoksesta. Yksi heidän kolmesta periaattesta onkin yhdistää ihmisiä, organisaatioita ja intressejä saavuttaakseen syvälle juurtuvan muutoksen - wau! Demos Helsinkihän on aivan napakymppi löytö edustamaan esimerkkiä yhteiskehittely-yhteisöstä!



Oppimisyhteisöissä tavoitteena on tavoitteellinen ja organisoitu oppiminen. Verkostoa määrittää toimijat, oppimisprosessit ja oppimisrakenteet. Yhteisöissä yhdistyy formaalin ja informaalin oppimisen aineksia ja oppimisen kohteet ovat työn ja työyhteisön kehittämisessä. Oppimisen verkostotyyppejä on neljä: itseohjautuva, vertikaalinen, horisontaalinen ja ulkoa ohjautuva. 


Opekoulutukseen liittyvässä kehitystyössäni tavoitteena on luoda uusi opetussuunnitema Jollas-koulutusinsituuttiin. Kehittämistyössäni korostuu vertikaalinen oppimisverkosto, sillä oppimista varten kehitellään toimintasuunnitelma, mikä pyritään viemään keskitetysti läpi ja tähän liittyy avainhenkilöiden ohjausta oppimistoimintojen keskitettyyn läpivientiin ja tavoitteena on työtehtävien ja toiminnan laadun parantaminen. 










Unielmieni opetusharjoittelupaikka löytynyt!

Poikkean tämän vuoden lähes kaikista opeopiskelijoista eritoten sillä, etten tee päätoimessani tällä hetkellä opetustyötä. Siitä syystä syksyn opiskelutehtävien lomassa yksi tehtäväni on ollut löytää sopiva ja kiinnostava opetusharjoittelupaikka keväälle 2014. Ja nyt olen sellaisen löytänyt - jiiihuuu!!!

Kiteope on nyt kovin kovin iloinen kuten ilmeestä näkyy. Katse on kohti kevään kivaa opetusharjoittelukeikkaa!

Aluksi työmaa tuntui melkeinpä liian isolle viidakolle; oppilaitoksia on pilvin pimein, mistä minun kannattaisi aloittaa etsintä ja miten? Pääsin viidakosta ulos juteltuani asiasta ohjaaja Anun kanssa ensimmäisessä henkilökohtaisessa kehityskeskustelussa. Kerrottuani, että yksi toivepaikkani voisi olla Haaga-Helian Porvoon toimipiste, Anu tarttui toiveeseeni ja antoi minulle kullanarvoisen yhteyshenkilön Porvoosta. Kullanarvoista oli myös into, millä Anu tsemppasi minut sisään opetusharjoittelupaikan hakuprosessin viimeistelyyn. Olin kuullut, että valmistumiseni jälkeen Haaga-Helian Porvoon toimipiste on muuttunut fyysisesti uusiksi tiloiksi, mutta Anu painotti innostuneena myös Haaga-Helian Porvoon uutta henkistä muutosta, sillä Haaga-Helia Porvoon Campuksella painottuu projektiluonteiset kurssit. Kuulostaa hyvälle!

Vaikka työmaa tuntui isolta, suhtauduin opetusharjoittelupaikan etsintään avoimen innostuneesti. Tämä on ollut mahtava tilaisuus etsiä kiehtova ja kiinnostava (harjoittelu)työpaikka, missä tulen oppimaan ihan älyttömästi vähäisen opetuskokemuksen takia. Olen äärimmäisen innoissani tulevasta kevään työkeikasta Haaga-Helia Porvoon Campuksella.

Miksi juuri Haaga-Helia Porvoo opetusharjoittelupaikkana on unelmieni täyttymys?

Koska taustani on vahvasti matkailu, myynti, markkinointi ja viestintäosaamisessa ja olen Haaga-Helian Porvoon kasvatteja, Haaga-Helia Porvoo on unelmapaikka suorittaa opeharjoittelu.
Lisäksi tutkivaan ja kehittävään oppimiseen perustuva matkailun koulutusohjelman opetussuunnitelma on äärimmäisen kiehtova.

Seuraava askel on sopia opetusharjoitteluun liittyvistä käytännöistä yhteyshenkilöni Anne Koppatzin kanssa.

Ja vielä kerran, jihuuu!!!

Kiteope tuulettaa fronttikolmosella. 

Verkostotehtävä aluille

Voimaannuttava ja lamaannuttavat verkostot 

MINKÄLAISTA UUTTA NÄKÖKULMAA VOIT LÖYTÄÄ ERILAISISTA VERKOSTOISTA?

Olen ihan fiiliksissä Opettajan toimintaan yhteisöissä ja verkoistoissa liittyvästä ryhmätyömme aiheesta yllä. Päätimme tehdä verkostotehtävän kuvaamalla omia verkostojamme tavoitteena tutustua ryhmätyön kautta kolmeen itselle uuteen verkostokäytäntöön. Mielenkiintoista!

Esittelemme työn seuraavilla lähipäivillä 14.11.2013, joten meillä on reilu kuukausi aikaa saada homma pakettiin! Seuraavan kolmen viikon aikana tapahtuukin paljon, sillä luemme jokainen kaksi aiheeseen liittyvää kirjaa, teemme niistä referaatit ja kuvailemme omat verkostomme omiin blogeihimme 25.10 mennessä. Tämän jälkeen tutustumme muiden referaatteihin ja verkostokuvauksiin, jotta olemme valmiit tekemään yhteenvedon työstämme marraskuun alun ryhmätapaamisessa.

Omassa blogissani tulen esittelemään Esa Poikelan kirjasta Oppiminen ja sosiaalinen pääoma (2005) erityisesti sisältöä artikkelista työn ja oppimisen verkostot ja Möllerin tuotantoa Tulevaisuuden liiketoimintaverkoista (2006). Tein muutoksen alunperin valitsemiini kirjoihin saatavuussyistä.

Ensitutustuminen Korhosen artikkeliin työn ja oppimisen verkostoista Poikelan kirjassa sai minut vakuuttuneeksi hyvästä valinnasta. Artikkelissa tuodaan esiin neljä erilaista näkökulmaa työn ja oppimisen verkostoihin, mitkä ovat olleet viime aikoina esillä tutkimuskirjallisuudessa.

Nyt takaisin artikkelin kimppuun.

Opetuksen vai oppimisen suunnittelua?

Voidaanko puhua opetuksen vai oppimisen suunnittelusta? Tästä aiheesta luennoi Katri Aaltonen 12.9.2013 opeopintojen lähipäivillä. Paljastetaan Katrin vastaus heti alkuun: sekä että.

Aaltonen johdatteli aiheeseen esittämällä nelikentän, minkä tarkoituksena oli kuvata asioita, mitkä takaavat johdonmukaisen ja ristiriidattoman toteutuksen; minkätyylisestä oppimisesta on kysymys, mikä on tavoite ja minkätyylinen opetusmenetelmä siihen sopii.

Aaltonen haastoi suunnittelemaan oppijalähtöisesti. Miten suunnitella opetus, jotta mahdollisimman moni opiskelijoista aktivoituu ajattelemaan ja sitä kautta oppimaan? On siis tärkeää valita menetelmät, mitkä tukevat ymmärtämisen lisäämistä. Tärkeää on hypätä opiskelijan saappaisiin ja miettiä suunnitelma opiskelijan näkökulmasta.

Oppimislähtöisessä oppimisympäristössä opiskelijalla tulisi olla oikeasti mahdollisuus kysellä, tutkia, ajatella ja suunnitella, jotta tapahtuu oppimista. Aaltonen puhui Asko Karjalaisen opettajan pedagogisesta ajasta, opiskelijan ajasta ja oppimisen ajasta.  Suunnittelussa tulisi huolehtia, että opetus sisältää aikaa, mikä johtaa oppimiseen. Millä keinoilla saavutetaan oppimistuloksia? Aaltosen mukaan vaikeinta oppimisen suunnittelussa on nimenomaan miettiä keinoja, mitkä johtavat oppimistuloksiin.


Tämän kurssin jälkeen osaat kaiken!

Itselleni antoisin ja opettavaisin osuus oli havaita, että opetuksen tavoitteita määriteltäessä tulisi varmistaa, että opetuksen tavoitteet ovat realistisia ja mitattavissa. Tavoitteet voi avata kolmeen osaan; ydinainekseen, täydentävään ainekseen ja erityisainekseen eli mitä pitää tietää, mitä pitäisi tietää ja mitä on hyvä tietää. Puhutaan ydinaineanalyysista, mikä on hyvä työkalu tavoitteiden rajaamiseen.

Uutta tietoa luennolla oli myös se, että ohjausprosessikin tulee suunnitella.

Tiedon lähteellä

Kävelen syyskuun Ope-opintojen lähipäiviltä kotia kohti. Kampin ostarin mainostaululta paistaa silmään Hesarin mainos: Brassaile tiedolla ja kokeile Hesarin digilehteä kaksi viikkoa ilmaiseksi. Tieto on pääomaa ja kyllä, tiedolla voi myös brassailla. Lukemiseen ja sitä kautta uuden tiedon, pääoman kerryttämiseen myös ryhmäohjaajamme Anu kannusti lähipäivien aamun avauksessa. Mitä enemmän lukee, sitä varmemmaksi tuntee itsensä myös opettajana, oli joku opiskelija kertonut Anulle lukemisen tuomasta ilosta itselleen.

Kaksi päivää lähipäivillä, uuden tiedon lähteellä teki hyvää. Uutta tietoa ja näkemystä sateli erityisesti Katri Aaltosen luennolla opetuksen ja oppimisen suunnittelusta ja luennon jatkoilla ryhmätyössä ja pienryhmäni kanssa käydyissä keskusteluissa.

Katrin luennon sisältö oli osittain tullut tutuksi Kasvatustieteen perusopintojen kirjallisuuden kautta, joista erityisesti Yliopisto-opettajan käsikirjassa käsitellään opetuksen ja oppimisen suunnittelua. Mutta Katrin setistä uutta oli mm. se, että ohjausprosessiakin tulee suunnitella.

Luennon jatkoilla ryhmätyön parissa oli antoisaa päästä jakamaan kokemuksia ja näkemyksiä käytännön opetuksen suunnittelusta ja käytännöistä. Omassa ryhmässäni oli värikäs porukka hoitoalan opetuksesta, rakennusalaan ja farmasiaan oman edustamani yhteiskunnallisen alan lisäksi.

Oman pienryhmämme kanssa käynnistimme verkostotehtävän valitsemalla kiinnostavan aiheen: mitä hyviä käytäntöjä opimme toisiltamme verkostoituminen suhteen. Alustavat näkemykset saivat kuolan valumaan suupielistä, sillä jokaisella meistä on paljon annettavaa omien erilaisten kokemustemme ja taustojemme kautta.

HEKS ver 0.2

Osaamisalue	Henkilökohtainen tavoitteeni	Keinot ja aikataulu	Arviointi
3.1 Osaamisen tunnistaminen, osoittaminen, kehittymisen suunnittelu ja arviointi	tämän hetkisen osaamiseni analysointi  oppimistavoitteiden kirkastaminen puuttuvien ammatillisen opettajaosaamisalueiden hankkimiseksi harjoittelupaikan löytäminen	oman osaamisen analysointi -> julkaistu blogissa 6.9.2013 HEKSin 1. versio > julkaistu blogissa 6.9.2013  HEKSin 2.versio > julkaistu blogissa 23.9	HEKSin ohjaajakeskustelut, 1. ohjaajakeskustelu käyty 23.9, seuraava tammikuussa 2014 (ajankohta auki)
3.2 Kasvatustieteelliset perusopinnot	kerrata jo aiemmin suorittamat perusopinnot hyödyntää kerrattua tietoa osana opintoja	- Opintojen suorittaminen kesän 2013 ja kesän 2014 aikana	- kurssipalaute
3.3 Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkostoissa	oppia hyviä käytäntöjä opettajan ja kouluttajan työhön työelämäverkostoitumisen suhteen	- pienryhmän jäsenten verkostoihin tutustuminen  tavoitteena oppia uusia käytäntöjä (pienryhmätyö) - koulutussuunnitteluun tutustuminen Jollaksessa keväällä 2014	- Jollaksen ja pienryhmän kanssa käytävät palautekeskustelut
3.4 Opetusharjoittelu	saada kokemusta tuntiopettajana toimisesta  ammatillisessa oppilaitoksessa	harjoittelupaikkojen kartoitus syksyn 2013 aikana  harjoittelu tammi-helmikuun aikana 2014 Yhteydenotto syys-lokakuun vaihteessa Haaga-Helian Porvoon toimipisteeseen / Kaija Lindroth	pienryhmän ja ohjaajan kanssa käytävät palautekeskustelut  palautekeskustelut oppilaiden kanssa
3.5 Oppimisen ja opettajan työn tutkiminen ja kehittäminen	- osallistua työelämätarpeita vastaavan koulutustarjonnan ideointiin ja suunnitteluun	-yhteistyö Jollaksen kanssa keväällä 2014	- Jollaksen, pienryhmän ja ohjaajan kanssa käytävät palautekeskustelut
3.6 Syventävä osuus	- oppia soveltamaan opetuksessa uudenlaisia, ajan hengen mukaisia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä	- yhteistyö Jollaksen kanssa keväällä 2014 - työn tarkempi suunnittelu yhdessä Jollaksen kanssa marraskuussa 2013	- pienryhmän, ohjaajan ja Jollaksen kanssa käytävät palautekeskustelut