Berliiniläiset aiheuttivat HEKSIIN tarttumisen!

Se on ollut mielessäni koko kesän; HEKS. No okei, myönnetään myönnetään, että tuulisina päivinä on ollut mielessä myös leijasurffaus ;).

Tämän päiväinen Helsingin Sanomien uutinen aikaansai minussa HEKSIIN tarttumisen käytännössä. Berliiniläisten kyllästyminen turistien tulvaan pisti minut haaveilemaan, miten siistiä olisi tallustella  opettajan roolissa matkailu-, markkinointi- ja viestintäammattia opiskelevien pariin ja käyttää uutista hyväksi osana matkailututkimuksen, markkinoinnin ja/tai viestinnän opintoja....ajatuskuplissani leijaa kysymyksiä kuten ....

Miten ja miksi matkailun alueellisessa kehittämisessä tulisi ottaa mukaan paikallinen väestö? Miten markkinoinnissa tulisi varautua markkinointisuunnitelman ulkopuolelta tuleviin viesteihin?

Kiitos Berliiniläisten turistiahdistuksen, henkilökohtaisen kehittämissuunnitelman työstö on alkanut perehtymällä tehtäväksi antoon ja kirjaamalla ylös ensiajatuksia siihen liittyen. Juhuu!

Mitä yläasteikäiset nuoret tuumaavat opetuksesta?

Uusi kurssi, uudet kujeet! Heinäkuussa sain työstettyä tavoitteeni mukaisesti Kasvatuksen perusopinnoista Opetuksen ja oppimisen perusteet - kurssin pakettiin ja elokuun urakkana on oppia ymmärtämään kasvatuksen ja koulutuksen merkitystä elämänkulun rakentajana.

Kurssin oppimateriaalista sain valita neljä teosta, joista tässä ja nyt liekitän yhden teoksen esiinnostamia tunteita, hyviä semmoisia.

Yläaste nostattaa meissä jokaisessa varmasti tunteita jos toisiakin. Omat muistoni liittyvät epävarmuuden tunteeseen; mitä uskallan tehdä ja sanoa ja mitä en luokassa etten joudu silmätikuksi. Luokallamme oli hyvä henki, ketään ei kiusattu, mutta muutamat luokan pojista pitivät showta ja kiusasivat opettajia. Näin ope-opiskelijana on merkille pantava muisto myös, kuinka monen opettajan persoona on mielessä edelleen, 20-vuoden jälkeen yläasteesta. Miten ne opettajat jäävät niin hyvin mieleen, mutta ei opiskeltavat aineet sisältöineen? Mitä voisin tehdä toisin opeksi valmistumisen jälkeen, jotta nuorisolle (jos heitä päädyn opettamaan) jää sisällöt myös mieleen?

Nuorison ajatuksiin opiskelusta, opetuksesta ja opettajista pääsee hienolla tapaa kiinni nettijulkaisussa Koulun arkea tutkimassa. Opetusviraston julkaisun lähtökohtana on tarkastella koulun mahdollisuuksia käsitellä oppilaiden välisiä eroja (sosiaalinen ja kulttuurinen tausta, sukupuoli) ja eroja valmiuksissa ja kiinnostuksen suuntautumisessa.

Julkaisusta jäi päällimäisenä mieleen nuorison ajatukset kehumistaan opettajista, jotka nuorten mielestä osasivat pitää kuria, mutta opettivat myös hyvin. Mäkin haluan olla semmoinen ope sitten joskus!

Suosittelen jokaiselle opeopiskelijalle tutustumista tähän julkaisuun.

Opiskelu on yhtä peliä vuonna 2030

Peräti 50% vuoden 2030 työmarkkinoilla olevasta työvoimasta edustaa niin sanottua Y-sukupolvea.  Yyt ovat syntyneet vuosina 1977-1997 ja he tekevät pesäeron muihin sukupolviin mm. seuraavilla tyypillisillä luonteenpiirteillään: vapaudenhalu, yksilöllisyys, mielihyvän etsintä, kärsimättömyys, vaativuus, arvoherkkyys, uuden- lainen digitaalisperustainen sosiaalisuus, yhteistyökykyisyys ja neuvottelevuus ja innovatiivisuus. He ovat myös kovia pelaamaan. 

No miksi ihmeessä ammattillista opettajapätevyyttä tähyilevä kiteope kelailee pelaajasukupolven elämää vuonna 2030? 

Kasvatus-, koulutus- ja kehitys elämänkulussa - kurssin tavoitteena on auttaa minua hahmottamaan kasvatuksen ja koulutuksen merkitys elämänkulun rakentajana. Työ- ja elinkeinoministeriön keväällä 2012 julkaisemassa Suomen työelämä vuonna 2030 - raportissa nostetaan esiin pelaamisen merkitys osana työ- ja koulutusmaailmaa. Raportin mukaan vuonna 2030 työelämässä ovat hallitsevassa asemassa sukupolvet, joiden ajattelussa on olennaisella sijalla pelin logiikka. Tämä näkyy pelaajajasukupolvien toiminnassa siten, että pelit ovat keino ratkaista ongelmia, olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja koostaa omaa identiteettiä. Pelaajat ovat työelämässä optimistisia ja ajattelevat aina löytävänsä tavan selviytyä vastoinkäymisistä huolimatta. Heitä kiinnostavat haasteet ja tuloksesta palkitseminen. 

Tylsästä opiskelumaailmasta kokemuksellinen pelimaailma 

Pelit ja pelaaminen ovat yhä yleistyvä osa ihmisten ajankäyttöä ja niillä on myös kulttuurista vaikutusta. Pelaajasukupolvi on huomioitava myös tulevaisuuden opetustyössä. 

Pelien merkitystä tulevaisuudessa nostetaan aika ajoin esiin erilaisista näkökulmista, mutta onko pelien merkityksestä osana opetusta keskusteltu vielä miten paljon? 

Aihe on kiinnostava ja tekemistä riittää. Siinä vaiheessa, kun nykyisestä "tylsästä" opiskelumaailmasta halutaan rakentamaa kokemuksellista pelimaailmaa, tarvitsee kasvatusalan osaajat rinnalleen pelimaailman osaajia. 

Olisi mukava olla mukana rakentamassa tulevaisuuden opiskelumaailmaa, millainen se sitten ikinä onkin vuonna 2030. Ehkä olenkin! Tai siis varmasti olenkin! ;)