Uusi kurssi, uudet kujeet! Heinäkuussa sain työstettyä tavoitteeni mukaisesti Kasvatuksen perusopinnoista Opetuksen ja oppimisen perusteet - kurssin pakettiin ja elokuun urakkana on oppia ymmärtämään kasvatuksen ja koulutuksen merkitystä elämänkulun rakentajana.
Kurssin oppimateriaalista sain valita neljä teosta, joista tässä ja nyt liekitän yhden teoksen esiinnostamia tunteita, hyviä semmoisia.
Yläaste nostattaa meissä jokaisessa varmasti tunteita jos toisiakin. Omat muistoni liittyvät epävarmuuden tunteeseen; mitä uskallan tehdä ja sanoa ja mitä en luokassa etten joudu silmätikuksi. Luokallamme oli hyvä henki, ketään ei kiusattu, mutta muutamat luokan pojista pitivät showta ja kiusasivat opettajia. Näin ope-opiskelijana on merkille pantava muisto myös, kuinka monen opettajan persoona on mielessä edelleen, 20-vuoden jälkeen yläasteesta. Miten ne opettajat jäävät niin hyvin mieleen, mutta ei opiskeltavat aineet sisältöineen? Mitä voisin tehdä toisin opeksi valmistumisen jälkeen, jotta nuorisolle (jos heitä päädyn opettamaan) jää sisällöt myös mieleen?
Nuorison ajatuksiin opiskelusta, opetuksesta ja opettajista pääsee hienolla tapaa kiinni nettijulkaisussa Koulun arkea tutkimassa. Opetusviraston julkaisun lähtökohtana on tarkastella koulun mahdollisuuksia käsitellä oppilaiden välisiä eroja (sosiaalinen ja kulttuurinen tausta, sukupuoli) ja eroja valmiuksissa ja kiinnostuksen suuntautumisessa.
Julkaisusta jäi päällimäisenä mieleen nuorison ajatukset kehumistaan opettajista, jotka nuorten mielestä osasivat pitää kuria, mutta opettivat myös hyvin. Mäkin haluan olla semmoinen ope sitten joskus!
Suosittelen jokaiselle opeopiskelijalle tutustumista tähän julkaisuun.
Kurssin oppimateriaalista sain valita neljä teosta, joista tässä ja nyt liekitän yhden teoksen esiinnostamia tunteita, hyviä semmoisia.
Yläaste nostattaa meissä jokaisessa varmasti tunteita jos toisiakin. Omat muistoni liittyvät epävarmuuden tunteeseen; mitä uskallan tehdä ja sanoa ja mitä en luokassa etten joudu silmätikuksi. Luokallamme oli hyvä henki, ketään ei kiusattu, mutta muutamat luokan pojista pitivät showta ja kiusasivat opettajia. Näin ope-opiskelijana on merkille pantava muisto myös, kuinka monen opettajan persoona on mielessä edelleen, 20-vuoden jälkeen yläasteesta. Miten ne opettajat jäävät niin hyvin mieleen, mutta ei opiskeltavat aineet sisältöineen? Mitä voisin tehdä toisin opeksi valmistumisen jälkeen, jotta nuorisolle (jos heitä päädyn opettamaan) jää sisällöt myös mieleen?
Nuorison ajatuksiin opiskelusta, opetuksesta ja opettajista pääsee hienolla tapaa kiinni nettijulkaisussa Koulun arkea tutkimassa. Opetusviraston julkaisun lähtökohtana on tarkastella koulun mahdollisuuksia käsitellä oppilaiden välisiä eroja (sosiaalinen ja kulttuurinen tausta, sukupuoli) ja eroja valmiuksissa ja kiinnostuksen suuntautumisessa.
Julkaisusta jäi päällimäisenä mieleen nuorison ajatukset kehumistaan opettajista, jotka nuorten mielestä osasivat pitää kuria, mutta opettivat myös hyvin. Mäkin haluan olla semmoinen ope sitten joskus!
Suosittelen jokaiselle opeopiskelijalle tutustumista tähän julkaisuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti