Kuuntelin juuri Leena Nuutilan 28.11.2013 pitämän verkkoluennon "Ammatillinen opettaja kohtaamisten koukeroissa - Kimppaverstaassa näkökulmia ja vinkkejä opettajan arkeen."
Oppilaan ja oppilaitoksen kohtaamisen puheeksi ottaminen osana luentoa oli kiinnostavaa. On totta, että opettaja vaikuttaa monella tapaa sekä persoonana että oppilaitoksen arvojen ja asenteiden edustajana. Erityisesti koulutuksen nivelvaiheissa kuten koulun aloittamisen ja lopettamisen yhteydessä kohtaamiset ovat mieleenjääviä. Mutta yhtä lailla opettajalla on oppilaitoksen edustajana vastuullinen rooli sitouttaa opiskelijoita opintoihin, auttaa opiskelumotivaation ylläpitämisessä ja kannustaa oppimisen taitojen ja työelämäntaitojen kehittämisessä. Kohtaamiset ovat myös oppilaan ohjausta.
Kun opettaja ei halua kohdata..
Omassa mielessäni on edelleen useamman vuoden takaa Lapin yliopiston yhden markkinoinnin opettajan tapa kohdata oppilaansa luennolla. Hän vältti kaikin keinoin kohtaamista. Luennot olivat opettajan yksinpuhelua opettajan istuessa tuolilla piirtoheittimen vieressä, missä hän luki kalvoilta tekstiä odottaen opiskelijoita kirjoittamaan asiat ylös. Katsekontaktia oli vaikea saada puhumattakaan vuoropuhelusta. Huh!
Nuutila kertoi, että oppilaitoksissa olisi äärimmäisen tärkeä puhua auki opettajien näkemyksistä erityisohjausta kohtaan ja hakea yhteistä näkemystä. Tässä kohden jäin miettimään, miten paljon oppilaitoksissa ylipäätään pyritään hakemaan käytännössä yhteistä näkemystä ohjausta kohtaan, puhumattakaan erityisohjauksesta?
Mikä SORA?
Ammatillista erityisopetusta koskevasta lainsäädännöstä mieleeni jäi SORA, mihin törmäsin muutama päivä takaperin opeopintoihin liittyvässä ryhmä j.tatti@into.fi:n järjestämässä yhteiskehittelyn työpajassa. Työpajassa ei selitetty SORAA vaan oletettiin, että kaikki tietävät, mistä on kyse. No nyt mäkin tiedän. SORA-laki astui voimaan 1.1.2012 ja lakimuutoksilla pyritään lisäämään korkeakoulujen ja koulutuksen järjestäjien mahdollisuutta puuttua tilanteisiin, jotka liittyvät opiskelijoita koskeviin soveltumattomuus- ja turvallisuuskysymyksiin. Erityisesti pyritään parantamaan potilas- ja asiakasturvallisuutta, liikenteen turvallisuutta, alaikäisten turvallisuutta, opiskelu- ja työyhteisön turvallisuutta sekä yksittäisen opiskelijan oikeusturvaa.
Mikä HOJKS?
Ennen luentoa HOPS oli tuttu käsite, mutta HOJSK ei. HOPS siis kuvaa, mitä opiskelija opiskelee. Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, HOJKS, sen sijaan kuvaa, miten opetus järjestetään ja miten opintoja tuetaan. Opettajana mun on kyettävä sovittamaan HOJKS osaksi HOPSia eikä unohtaa toista.
Erityisopetuksen kehittämishaasteita, tulevaisuuden näkymiä ja visioita
Luennoitsijalla oli taustallaan vahva ammattiosaaminen ja monipuolinen opettajakokemus erityisopettamisen osalta. Olisin kaivannut luennolle enemmän arjen esimerkkejä erityisesti erityisopetuksen lainsäädäntöön ja opetuksen yksilöllistämiseen liittyen. Millaisia erilaisia oppimisympäristöjä on käytetty erityisopetukseen? Luennoitsija mainitsi Second Lifen käytön, mistä oppilaat tykkäävät. Mutta millaisia kokemuksia niistä on? Millaisilla erilaisilla tavoilla työn kautta oppimista voi edistää? Luennoitsijan mukaan tapoja on ihan varmasti monia ja tästä tulisi keskustella. Loppukeskustelu olikin antoisa mm. erityisoppilaitoksessa opena työskentelevän Peten jakaessa kokemuksiaan arjesta.
Peten kokemuksia kuunneltuani tuntuu entistä tärkeämmältä, että sekä erityisopetuksen ja ns. ”normaali”opetuksen tavoitteet tulisi olla entistä enemmän yksilöityjä. Tärkeää on myös tutustua oppilaiden taustoihin ja tavoitteisiin entistä paremmin.
Opettajina meidän tulee kysyä seuraava kysymys itseltämme ja koittaa yrittää myös vastata siihen: Kun opiskelija ei opi, osaanko kokeilla uutta tapaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti