torstai 23. tammikuuta 2014

Eka päivä Porvoossa

O


Porvoo kutsuu Jollaksen tavoin kiteopea tammi-helmikuun ajan. Porvoon osalta suunnitelma on seurata Haaga-Helian Porvoon toimipisteessä matkailun koulutusohjelman opintoja ja suorittaa opetusharjoittelu useamman kurssitoteutuksen yhteydessä.

Eka seurantapäivä takana! Millaista oli? 

Rikastuttavaa.
Ensinnäkin vuonna 2011 valmistunut Porvoo Campus on ylihieno  
rakennus! Käytäväkävelyllä tuntuu kuin olisi kansainvälisen yrityksen toimitiloissa oppilaitoksen sijaan; avaraa, avotiloja, kekseliäitä luokkahuoneita, lasiseinillä vuorattuja neukkareita! 




Opettajanhuonekin edustaa nykyaikaista avotilaa:


Opetuksen seurantojen välissä pääsin jututtamaan muita opettajia ja koulutusohjelmajohtaja Kaija Lindrothia. Osa opettajista oli toiminut opettajanani Porvoossa opiskellessani 98-00 ja joukosta löytyi myös yksi entinen S-ryhmäläinen ja Jollaksen kouluttaja Marika Alhonen. 

Päivän oppimishavainto

Seurasin tänään kahta kurssitoteutusta, työyhteisöjen kehittämisen ja johtamisen kurssia ja matkailupalvelujen myynnin ja kehittämisen kurssia. 

Olipa kyseessä maksullinen valmennus asiantuntijoille tai pakollinen tai vapaaehtoinen kurssi oppilaitoksessa, valmentajalta ja opettajalta tarvitaan markkinointi- ja myyntitaitoja. Kun porukka on saatu koukutettua kurssille, on aika lunastaa markkinoinnin lupaukset ja pitää porukan mielenkiinto yllä läpi kurssin. 

Helposti lähestyttävät, ratkaisukeskeistä asennetta ammentavat opettajat toimivat tänään porukan mielenkiinnon ylläpitäjänä. Oli huikea nähdä, miten työyhteisön kehittämisen ja johtamisen kurssin vastuuopettaja markkinoi kurssin lähdekirjallisuutta kurssilaisille esitellen runsaan 10 eri kurssikirjan lyhyesti kaikille asenteella "tämä kirja on tutustumisen arvoinen, koska....ja tämä kirja, koska..." Jengi lämpeni kirjallisuudelle, nekin, jotka eivät lämpene kirjallisuudelle. 

Kaksi asiaa jäi mietityttämään oppilaitosmaailmassa, missä on pakollisia  kursseja ja arvosanoja. 

Mitä tulee pakollisiin kursseihin, "pakko suorittaa" ei ole paras tapa motivoida kurssilaisia oppimaan, toki se motivoi suoriutumaan kurssista. Mutta jos pakollisissa kursseissa on vielä läsnäolopakko, saattaa homma mennä väkipakoksi väkipaon sijaan. Toimisiko pakollisilla kursseilla oppimiskirjan pitäminen blogina? Sen sijaan, että kurssiesittelyssä todetaan läsnäolopakko, todettaisiinkin, että esim. yhteensä kuudesta lähiopetustapaamisesta tulee tuottaa kolme eri blogikirjoitusta opetuksen herättämistä ajatuksista?Toimintatapa vaatisi olemaan paikalla JA pohtimaan opetusteemoja. Mitä mieltä ovat pakollisia kursseja pitävät opettajat? 

Arvosanoihin liittyen seurasin, miten opettaja esitteli suoritusvaatimusten eroja eri arvosanojen kesken. Kuinka moni haluaa saada parhaan numeron? Numero ei ole sinällään itseisarvo eikä kurssiarvosanoja kysellä työelämässä. Työelämässä kysellään osaamisen tasoa. Kannattaisiko oppilaita kannustaa tavoittelemaan aina parasta arvosanaa vedotenkin siihen, että silloin oppilas kehittää parhaiten osaamistaan? Mene ja tiedä, onko ajatuksessa itua kun tavoitteena on saada oppi perille? 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti