Kokenut oivalluttaja?

Ideapakan Reetta otti yhteyttä syyskuussa ja kysyi minua haastateltavaksi Ideapakan kuukauden kokenut oivalluttaja -esittelyyn.

Meinasin aluksi, että odotellaan nyt, että valmistun opekoulusta, että mitä sitä nyt esittelyitä ennen sitä. Mutta sitten ymmärsin, että eihän ammatillinen opettajatutkinto tee musta valmista missään mielessä,  oppiminen ja kokemuksen kerääminen jatkuu koko loppuelämän.

Uskalsin siis lopulta vastata myöntävästi Reetan kutsuun, missä tuntuu hienolta olla kutsuttuna "kokeneeksi oivalluttajaksi". Wau. Kiitos Reetta kutsusta!

Haastattelu löytyy täältä.

Olen hyvällä matkalla siis kokeneeksi oivalluttajaksi, mutta matka ja kokemuksen keräämiset jatkuvat ja aikaa on loppuelämä.

Kesän yhteenveto

Keväällä sain valmiiksi kaikki muut opinnot, mutta jätin pieniä herkkupaloja pureskeltavaksi kesälle ja alkusyksylle eli suoritin kolme kasvatustieteen perusopintoihin liittyvää kurssia, joista kesäkuun kurssin tarkempia fiiliksiä löytyy täällä. 

Heinäkuussa toteutin muutoslaboration työyhteisööni kehityskohteena koulutuksen ja osaamisen kehittäminen liittyen asiakkuuksien ja asiakaskokemusten johtamiseen ja kehittämiseen. Tosi opettavainen ja käytännönläheinen harjoitustyö, mistä opin paljon! Pohdin myös expansiivista oppimista ja yhteiskehittelyä ja niiden tiimoilta sain valita kolme lempikäsitettä ja perustella, miksi tykkään niistä.  Lue lisää täältä!

Viimeinen opeopintoihin liittyvä kasvatustieteen perusopintojen kurssi "Kohti tutkivaa työtapaa" tuntui helpoimmalta, mutta toisaalta myös jännittävimmältä. Valitsin nimittäin kurssin suoritustavaksi "aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen" eli minun tuli perustella, miksi osaan jo pääpirteissään kurssin tarjoamat oppimistavoitteet, mutta myös kertoa, miten opintojakso täydentää ja haastaa aiempia tietojani.

Viimeinen opintojakso teki tosi hyvää aiempien tietojen freesaukselle, sillä.. Olen opiskellut tutkimusmenetelmiä osana ammattikorkeakouluopintojani vuosina 1998-2001 ja osana yliopisto-opintojani vuosina 2001-2006. Tutkintojen yhteydessä toteutettujen opinnäytetöiden tutkimusongelmissa painopiste on ollut taloustieteessä ja yhteiskuntatieteessä. Kohti tutkivaa työtapaa - opintojakso täydensi ja haastoi aiempia tutkimusmenetelmätieteiden opintoja tarjoamalla mahdollisuuden miettiä tutkitusongelmia kasvatustieteen tarjoamista lähtökohdista käsin. Kohti tutkivaa työtapaa - opintojakso täydensi myös aiempia tutkimusmenetelmätieteiden opintoja tarjoamalla mahdollisuuden kerrata tutkimusmenetelmien perusajatusta, sillä aiemmista opinnoistani on jo kymmenisen vuotta aikaa.



Kuhinaa! Orkestroitumista! Resentraatiota! Huraa!

Kesähelteiden keskellä imen itseeni tokavikaa opeopintoihin liittyvää kurssia "Oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa."

Osana kurssia tehtävänäni on pureskella expansiivista oppimista käsitteenä ja etsiä Engeströmin teoksesta kolme kohtaa, joista vaikutuin.

No ne ovat kuhina, orkestroituminen ja resentraatio, koska...

Vasta keski-ikäistymisen kynnyksellä olen huomannut, miten helppoa on käpertyä ajattelemaan ja toimimaan niin kuin olen aina toiminut. Aamulla on parasta syödä omena ennen aamulenkkiä, töihin on mukavinta polkea pyörällä. Oikeaksi ja vääräksi todetut asiat elämän varrella ovat juurtuneet mieliin ja tapanani on ajatella, että muuta totuutta ei ole. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, että on vähintään tylsää viettää loppuelämä samojen ajatusten ja toiminnan parissa, mihin olen aina tottunut. Väriä elämään tuo kuulla muiden ajatuksia ja toimintaa ja antaa niiden ravistaa omaa ajattelua. Voisiko omenan syöminen tuoda enemmän iloa vasta aamulenkin jälkeen? Onko laiskuus todellinen syy valita auto työmatkalle pyörän sijaan? Yllä listaamistani syistä johtuen vaikutuin äärimmäisen paljon teoksen tarjoamasta käsitemallista ”kuhina”. Ei tarvitse mennä omaa kotiovea pidemmälle Helsingissä, kun kadulla on mahdollista huomata kuhinaa, eri suuntiin liikkuvia ihmisiä erilaisine mielipiteineen, ajatuksineen ja harrastuksineen. Siinä missä skeittauksessa kehittyy kuhinan omaisesti eri tyylisuuntiin, myös omaa ajattelua on mahdollista kehittää ja ennen kaikkea avartaa kuhinan omaisesti eri suuntiin katselemalla, kuuntelemalla, väittelemällä ja kurkkien, mitä nurkan takaa löytyy. Yritykset eivät palkkaa enää ”valmiita” ammattilaisia työtehtäviin vaan jatkuvasti uutta oppivia ja uusia toimintamalleja omaksuvia ihmisiä, jotka nauttivat kuhinasta ympärillään. 


Toinen teoksesta löytynyt lempikäsite on orkestroituminen. Engeström kuvaa orkestroitumista prosessina, jossa ihmiset liittävät yhteen erilaisuuksia aikaansaadakseen jotakin uutta. Suomalainen ajatushautomo Demos Helsinki rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa yhdistämällä muutoksesta kiinnostuneita ihmisiä, tuomalla heidät yhteen ja saaden heidät toimimaan yhdessä uutta luoden. Demos Helsingin toiminnassa on kyse orkestroitumisesta eli kun organisaatioita, ihmisryhmiä ja intressejä yhdistetään, syntyy muutos, joka juurtuu syvälle. Olen päässyt pureskelemaan teemaa erilaisuuden sietäminen useassa eri yhteydessä osana opettajaopintoja sekä henkilökohtaisissa kirjoituksissani että osana ryhmäkeskusteluita ja tuntuu, että aiheesta puhutaan suhteellisen vähän esimerkiksi työyhteisöissä yrityksistä oppilaitoksiin suhteessa sen aikaansaamaan hyötyyn eli tapaan viedä muutokset läpi yhteisymmärryksessä. Osittain henkilökohtaisesta kiinnostuksesta teemaan ja osittain teeman tärkeydestä osana opettajuutta oli tavattoman hienoa löytää teemalle oma käsite ”orkestroituminen”! 


Kolmas teoksen ja tehtäväksiannon kautta oppimani uusi lempikäsitteeni on resentraatio. Pidän siitä, sillä sen ymmärtäminen ja hyödyntäminen osana erilaisia kehittämis- ja suunnitteluhankkeita niin työelämässä kuin oppilaitoksissa on olennaista, kun halutaan syventää oppimisen mahdollisuuksia. Yksilökeskeinen ajattelu on helppoa, mutta yhteistoiminnallinen tekeminen ja me-ajattelu on vaativaa. Yhteistoiminnallisissa tekemisessä mielipiteitä esiintyy laidasta laitaan, mikä aiheuttaa keskustelua, väittelyä ja kinaakin. Mutta yhteiskuntaa ei voi rakentaa yksittäisten yksilöiden toiveista käsin vaan siihen tarvitaan metakognitiivisia kysymyksiä resentraation alueelta.

Sinusta tulee isona sirkuskoulun johtaja

Terveiset kasvatustieteiden perusopintojen parista! Meneillään on Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri -kurssi, minkä tiimoilta kertaan jo aiemmin oppimaani liittyen kasvatussosiologiaan, sosialisaatioprosessiin ja erilaisiin kohtaamisiin kasvatuksen ja koulutuksen kentillä.

Tässä yksi essee teoksen Kohtaamisia kasvatuksen ja koulutuksen kentillä. Erontekoja ja yhdessä tekemistä artikkeliin "Mitä lapsemme osaa? Vanhemmat arvioivat ensimmäisiä kouluvuosia."

Esikoiseni ollessa puolivuotias, kerroimme lapsemme isoisälle, että toivomme lapsesta tulevan sirkuskoulun johtaja. Sirkuskoulun ideologiassa meitä viehättää tekniikka, taito ja voima yhdistettynä taiteellisesti viritettyyn humoristiseen näytelmään. Lapsemme insinööri-isoisä kimmastui ajatuksesta jakaen oman toiveensa, hänen mielestään viisampaa olisi ohjata lapsi matemaattisten opintojen pariin.

Teoksen artikkelissa tarkastelukohteena on vanhempien lapsestaan tekemät päätelmät kykyjen ja osaamisen suhteen koulun aloittamisen jälkeen, kuinka lapsen vanhemman koulutus ja lapsen sukupuoli vaikuttavat päätelmiin ja mitä lapsesta tehdyt arvioinnit merkitsevät käsitykselle, joka vanhemmille syntyy lapsen koulunkäynnistä. 

Vanhempien ja isoisän päätelmät puolivuotiaan kykyjä kohtaan ovat rajattomat, samoin toiveiden arkku.
 Äitinä minulla on lukuisa määrä toiveita esikoiseni tulevaisuuden valintojen eteen niin harrastuksiin, koulutukseen kuin ystäväpiirinkin liittyen. Toivoisin hänen tekevän valintoja toisin kuin mitä itse olen tehnyt itsenäisesti tai vanhempien ohjaamana. Harrastuksista telinevoimistelu tekisi lapsestani minua notkeamman ja opiskelut sosiaalityön parissa antaisivat eväät tehdä merkityksellistä työtä vaikkapa nuorisotyön parissa. Toiveitani tukee sataprosenttinen usko hänen kykyihinsä toteuttaa toiveeni, mutta kasvun vuodet vauvasta kouluikäiseksi opettaa meille vanhemmille lisää lapsemme temperamentista ja mielenkiinnon kohteista ja samalla vahvistaa käsityksiämme hänen kyvykkyydestään sirkuskoulun johtajaksi. Entä jos hänellä ei pysy sirkuspallot kädessä alkuunkaan? Tai jos häntä ei vain kiinnosta sirkustemppuilut? Eroaako ammatillisen koulutuksen saaneen isän päätelmät korkeakoulutuksen saaneen äidin päätelmistä lapsen kykyjä kohtaan? 

Kasvattajana minulla on valtavat mahdollisuudet ja voimat vaikuttaa lapseni omiin itseään koskeviin arvioihin itsestään sirkuskoulun johtajana, sillä jos itse uskon niihin, lapsenikin uskoo. Mutta artikkelista löytyy kiinnostava näkökulma liittyen lapsen tapaan käsitellä koulussa kohtaamiaan epäonnistumisia liittyen koulun yksinoikeuteen määrittää, mikä on arvokasta kyvykkyyttä. Voiko asian tulkita niin, että jos vanhemmat ja lapsi uskoo lapsen omiin kykyihin sirkuskoulun johtajana, mutta koulu arvioi sirkustemppujen sijaan lapsen matemaattisia taitoja, koulu päättelee helposti lapsen olevan lahjaton matemaattisissa ongelmanratkaisutaidoissa, kun kotikasvatuksesta puuttuu (isoisää lukuunottamatta) usko tai erityinen halu uskoa lapsen matemaattisia kykyjä kohtaan? 



Sisimmässäni toivon, etteivät toiveeni lapsen tekemiin valintoihin harrastuksistaan ja opiskeluistaan näkyisi eikä kuuluisi osana kasvatustani. Sisimmässäni toivoisin lapseni löytyvän vanhempien sijaan itselleen mieleisiä sisältöjä elämään. Mutta onko mahdollista, ettei toiveeni vaikuta lapsen valintoihin?



Artikkelin esittämän tiedon pohjalta voi todeta, että lapsen kykyihin uskomisen kannalta on rikastavaa, että vanhemmilla on eritasoiset koulutukset. Korkeakoulutettuna minun uskotaan liittävän lapseemme enemmän tiedollis-kielellistä kyvykkyyttä kun taas ammattikoulutuksen omaavana lapsemme isän uskotaan liittävän lapseemme enemmän käytännöllisiä taitoja. Kasvattajina päättelemme lapsellamme olevan kykyjä sekä matemaattiseen ongelmanratkaisutaitoon että sirkuskoulun johtajalta vaadittaviin tieto-taitoihin. Tosin lapsemme ollessa tyttö, vanhempina päättelemme molemmat hänellä olevan poikia heikommat matemaattiset ongelmanratkaisutaidot.



Lapsemme kouluun menoon on vielä viisi vuotta aikaa. Meillä on siis vanhempina vielä viisi kokonaista vuotta aikaa kasvattaa lasta luottamaan omiin kykyihinsä ennen koulun puuttumista asiaan. Koulun rooli kasvattajana ja lapsen itsetunnon muokkaajana pelottaa. Vasta nyt aikuisena, kiitos osittain kasvatustieteellisten opintojen, olen ymmärtänyt, miten paljon koulu on määrittänyt kykyjäni ja uskoani itseeni oppijana. Vasta aikuisopiskelijana olen löytänyt itsestäni kehityskelpoisen oppijan, joka luottaa taitoihinsa ja on niistä ylpeä. Koulun arvosanakulttuuri osana oppilaiden kyvykkyysarviointeja on mielestäni murskaava niiden oppilaiden osalta, jotka eivät syystä tai toisesta kiri keskitasoa ylemmäs. Alemmat arvosanat ja keskitason arvosanat ovat viesti oppilaille heidän kyvyistään alhaiseen tai maksimissaan vaatimattomiin suorituksiin elämässään.

Toivoisinkin koulujen ottavan enemmän vastuuta ylläpitää ja kehittää lasten uskoa omiin kykyihinsä ja löytää uusia kykyjä, joita vanhemmat eivät ole ehkä älynneet tehdä.




KOKOAVA ARVIOINTI OSA2: Kiteope on kelaillut blogissaan 59 kertaa!

Opiskeluiden aikana toukokuusta huhtikuulle olen kirjoittanut blogiini yhteensä 59 kokoavaa mietettä ammatillisen opettajan työhön liittyen eli keskimäärin vähän reilu kuusi kirjoitusta kuukaudessa. 

Valitsin kirjoituksistani kolme, joissa käsitelty teema on ravistellut eniten omaa ajatteluani ammatillisen opettajan työhön liittyen ja tuonut siihen uutta näkökulmaa. 

TOP1 - Opiskelu on yhtä peliä vuonna 2030
Kasvatus-, koulutus- ja kehitys elämänkulussa - kurssin tavoitteena oli auttaa minua hahmottamaan kasvatuksen ja koulutuksen merkitys elämänkulun rakentajana. Kurssin johdosta sain mahdollisuuden tutustua Työ- ja elinkeinoministeriön keväällä 2012 julkaisemaan Suomen työelämä vuonna 2030 - raporttiin, missä nostetaan esiin pelaamisen merkitys osana työ- ja koulutusmaailmaa. Täydellisen mielenkiintoista ja silmiä avaavaa settiä! Pelaaminen on tullut jäädäkseen nuorten maailmaan ja siihen on osattava tarttua myös koulutuksen suunnittelun osalta.

TOP2 - Oppijalähtöinen opetuksen ja oppimisen suunnittelu 
Katri Aaltosen luento 12.9.2013 opeopintojen lähipäivillä avasi silmäni ajattelemaan suunnittelua oppijalähtöisesti. Miten suunnitella opetus, jotta mahdollisimman moni opiskelijoista aktivoituu ajattelemaan ja sitä kautta oppimaan? On siis tärkeää valita menetelmät, mitkä tukevat ymmärtämisen lisäämistä. Tärkeää on siis hypätä opiskelijan saappaisiin ja miettiä suunnitelma opiskelijan näkökulmasta. Aaltosen setti auttoi ymmärtämään myös opetuksen tavoitteiden asetannan tärkeyden ja toisaalta myös eväitä asettaa erilaisia tavoitteita (mitä pitää tietää, mitä pitäisi tietää ja mitä olisi hyvä tietää...).

TOP3 - Erilaisuuden sietäminen
Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkostoissa -opintokokonaisuudessa keskityttiin opettajan työelämä- ja verkostoyhteistyön kehittämiseen. Sekä pienryhmätyömme tuloksena että Opettajaheimoista kertovalla verkkoluennolta saatuna uutena ajatuksena jäi käteen tärkeä työelämätaito "erilaisuuden sietäminen". Erilaisuuden sietäminenhän ei ole millään lailla helppoa ja sitä tulisikin tietoisesti harjoittaa. Mutta miksi? Verkostoitumisessa, opettajatiimeissä toimimisessa ja opettajan työssä vie eteenpäin avara asenne ja erilaisuuden hyväksyminen. Ilman sitä taitoa on hankala toimia yhteisen hyvän eteen. Ilman sitä taitoa ei synny uutta.

Kiteopen kelailut eivät lopu tähän kevääseen, sillä kiteope kelailee vielä kesän yli kasvatustieteen perusopintojen parissa.

Stay tuned! 

KOKOAVA ARVIOINTI OSA1: osaamisen kehittyminen opintojen aikana

Miten osaamiseni tunnistaminen, osoittaminen, kehittymisen suunnittelu ja arviointi on toteutunut opintojeni aikana? 

Tavoitteet, mitkä kirjasin henkilökohtaiseen kehittymissuunnitelmaani HEKSIIN ovat pitkälti toteutuneet.

Opintojen alussa kirjasin ylös odottavani opiskelulta uutta tietoa ja taitoa erityisesti ammatillisen opettajan työn käytäntöihin liittyen ja odotin sen tapahtuvan kovan työnteon kautta. Asetin tavoitteeksi  muodostaa useampia työelämäyhteyksiä ammatillisiin oppilaitoksiin.  

Onnistuin muodostamaan kevään aikana kahteen eri oppilaitokseen hyvät työelämäyhteydet, joista toiseen tein samalla opettajaharjoitteluni. Kevään aikana tutustuin opetusharjoitteluni kautta Haaga-Helian Porvoon Campukseen ja opetusharjoittelun lisäksi kävin seuraamassa useampaa koulutusta ja sparrauskeskusteluita koulutussuunnitteluun liittyen Jollas Instituutissa. Olen erittäin iloinen saamastani mahdollisuudesta tutustua kahteen erityyppiseen oppilaitokseen yhden sijaan. Opin molemmissa oppilaitoksissa paljon, erityisesti opetusten ja koulutusten käytäntöihin liittyviä asioita. 

Opintojen alussa kirjasin myös halustani oppia soveltamaan erityisesti uudenlaisia, ajan hengen mukaisia opetusmenetelmiä ja tutustumaan erityisesti nuorisoasteen opiskelijoiden ajattelumaailmaan tänä päivänä; Mikä heitä motivoi? Millaisia tavoitteita heillä on ammatillisen kouluttautumisen suhteen? Entä uravalintojen suhteen? Millainen opettaminen ja oppiminen heitä motivoi? 

Opintojen aikana opin hyödyntämään erilaisia opetusmenetelmiä, mutta mitään kokonaiskuvaa käteen ei jäänyt. Kannustinkin ystävääni Reettaa Ideakoskelta miettimään Ideapakalle verkkosovellusta, sille voisi olla kysyntää niin opekorkean puolelta kuin muissa oppilaitoksissa ja koulutuskeskuksissa.

Yhteistoiminnalliset työpajat eivät antaneet niin paljon kuin odotin niiden antavan, ehkä niihin kului liikaa aikaa suhteessa odotuksiin uuden oppimisesta. Muiden opetusten seuranta sen sijaan antoi paljon uutta ajateltavaa ja mahdollisuuden peilata omaa opettamisen tapaa uudella tavalla. 

Tutustuin myös nuorisoasteen opiskeluiden ajattelumaailmaan tavoitteideni mukaisesti Porvoo Campuksella toteutetun opetusharjoittelun yhteydessä. Oli hyvä, että sain opetusharjoitteluni kohteeksi useampia eri ryhmiä. Koska opetusharjoittelun kohteena oli useampi eri ryhmä, opiskelijoihin ja heidän ajatteluunsa tutustuminen jäi pinnallisemmaksi kuin mitä olin ajatellut, mutta toisaalta sain tutustua määrällisesti isompaan joukkoon opiskelijoita ja testata eri vuosikurssia käyvillä omaa opetustekniikkaani. Parasta oli opiskelijapalaute, minkä keräämisen panostin joka ryhmän kohdalla.

Opintojen alussa kirjasin halustani oppia myös koulutuskokonaisuuden suunnittelutyötä ja tietää lisää tutkivan kehittämisen toimintatavasta. 

Koulutuskokonaisuuden suunnittelutyö-osaamista kehitin parhaiten osana kehittämistyötäni, minkä tuloksena syntyi koulutussuunnitelmaluonnos. Olen erittäin tyytyväinen kehittämistyöni toteutukseen ja teemaan kaikin puolin.

Kerroin opintojen alussa, että haluan paneutua erityisesti ammattipedagogiseen osaamiseen ja erityisesti ohjaamiseen, opettamiseen ja arvioimiseen.

Tavoitteeni toteutuivat, mutta arviointiosaamisen kehittäminen jäi laihaksi, sillä en päässyt osana opetusharjoittelua enkä kehittämistyötä sen teeman kimppuun. Kaikkea ei voi saada kai sitten. Tai sanotaanko paremminkin, että aina on kehittymisen varaa ja tarvetta :)

Kehittämistyön arviointi

Ammatillisen opettajakoulutuksen näkökulmasta kehittämistyön tavoitteenani oli kehittää ja syventää osaamista opettajan työnkuvaan kuuluvaa tutkivaa kehittämistä kohtaan. Henkilökohtaisena oppimistavoitteena oli osallistua työelämätarpeita vastaavan koulutustarjonnan ideointiin ja suunnitteluun. 


Yhdistin kehittämistyöhöni kaksi opintokokonaisuutta: Oppimisen ja opettajan työn tutkimisen ja kehittämisen (6 op) ja syventävän osuuden (5 op). Yhden opintopisteen vastatessa keskimäärin 27 tunnin työpanosta, sanoisin, että ylitöitä tuli tehtyä, mutta se kannatti!  


Työni ja toimeni Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) Asiakkuudet ja viestintä - yksikössä innosti kytkemään kehittämistyön teemaan asiakkuuksien kehittämisen ja asiakaskokemusten johtamisen. Henkilökohtaisen kiinnostuksen lisäksi aihe koettiin tärkeäksi ja kehittämisen arvoiseksi myös työnantajani toimesta, mikä on tuonut valtavan määrän intoa ja energiaa työn tavoitteiden määrittämiseen ja työn eteenpäin viemiseen yhteistyössä oman esimieheni ja hänen tiimiläisten ja S-ryhmän Jollas Insituutin yhteyshenkilöiden kanssa. Työn onnistumisen kannalta on ollut myös huomattavan tärkeä ja mainittava seikka, että osuuskauppojen asiakkuuksien kehittämisestä vastaavat osallistuivat kehittämistyön yhteydessä toteutettuun kyselyyn vastausprosentin ollessa tilastollisesti merkittävä (26). 


Kehittämistyölle asetut tavoitteet toteutuivat - seuraava vaihe? 

Kehittämistyö valmistui tavoiteajassa 15.4.2014. Kehittämistyölle asetut ja samalla henkilökohtaiset oppimistavoitteet toteutuivat. 



Kehittämistyön tuloksena syntynyt luonnos koulutussuunitelmasta on tehty osittain työn yhteydessä toteutetun kyselyn vastauksiin perustuen, mutta luonnoksen eteenpäin vieminen edellyttää tarkempien tarpeiden kartoittamista, mitä työn sallimassa aikataulussa ei ollut mahdollista toteuttaa. 



Koulutussuunnitelman luonnos on tehty mukaillen kognitiiviseen oppimiskäsityksen tarjoamia näkemyksiä koulutussuunnitteluun. Siltä osin koulutussuunnitelma on tietyllä formaatilla toteutettu, mutta mikään ei estä luonnoksen eteenpäin viemisvaiheessa kyseenalaistamaan käytettyä oppimiskäsitystä ja miettimään tilalle mahdollisesti vielä paremmin aikuiskoulutukseen sopivia oppimiskäsityksiä. 

Työn tekijänä ja samalla oppijana olen kuitenkin tyytyväinen tapaani soveltaa oppimiskäsitystä osana koulutussuunnitelmaa, mutta miettisin sen soveltuvuutta ja vaihtoehtoisia malleja itsekin, jos vastaisin luonnoksen eteenpäin viemisestä. Nyt siihen ei ollut työn sallimassa aikataulussa mahdollisuutta. 



Puolivuotinen työtaival takana onnistuneesti - kiitokset!

Kehittämistyön tekoon kului aikaa sen suunittelusta julkaisuun yhteensä puoli vuotta. Kehittämistyön tekijänä haluan kiittää kehittämistyön tekemiseen osallistuneita ja sen onnistumiseen vaikuttaneita ihmisiä: SOK:n asiantuntijoita, joista tärkeimpänä työn aiheen alulle panijaa ja ideoijaa, asiakkuuksien kehittämisen erityisasiantuntijaa ja työn kokonaisvaltaista koordinoijaa Marjaana Saarikoskea, omien kokemusten ja näkemysten esittelijöitä Anne Uddia, Petra Tallbergia ja Tea Valjakkaa, Jollas Instituutin Kaisu Erosta ja Heidi Maisosta osallistumisesta koulutustarpeita kartoittavan kyselyn suunnitteluun ja kommentointiin sekä kehittämistyön kokonaisvaltaista ohjaajaa Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun puolelta, Anu Moisiota. 




Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin - jos tarve vaatii.