Kuhinaa! Orkestroitumista! Resentraatiota! Huraa!

Kesähelteiden keskellä imen itseeni tokavikaa opeopintoihin liittyvää kurssia "Oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa."

Osana kurssia tehtävänäni on pureskella expansiivista oppimista käsitteenä ja etsiä Engeströmin teoksesta kolme kohtaa, joista vaikutuin.

No ne ovat kuhina, orkestroituminen ja resentraatio, koska...

Vasta keski-ikäistymisen kynnyksellä olen huomannut, miten helppoa on käpertyä ajattelemaan ja toimimaan niin kuin olen aina toiminut. Aamulla on parasta syödä omena ennen aamulenkkiä, töihin on mukavinta polkea pyörällä. Oikeaksi ja vääräksi todetut asiat elämän varrella ovat juurtuneet mieliin ja tapanani on ajatella, että muuta totuutta ei ole. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, että on vähintään tylsää viettää loppuelämä samojen ajatusten ja toiminnan parissa, mihin olen aina tottunut. Väriä elämään tuo kuulla muiden ajatuksia ja toimintaa ja antaa niiden ravistaa omaa ajattelua. Voisiko omenan syöminen tuoda enemmän iloa vasta aamulenkin jälkeen? Onko laiskuus todellinen syy valita auto työmatkalle pyörän sijaan? Yllä listaamistani syistä johtuen vaikutuin äärimmäisen paljon teoksen tarjoamasta käsitemallista ”kuhina”. Ei tarvitse mennä omaa kotiovea pidemmälle Helsingissä, kun kadulla on mahdollista huomata kuhinaa, eri suuntiin liikkuvia ihmisiä erilaisine mielipiteineen, ajatuksineen ja harrastuksineen. Siinä missä skeittauksessa kehittyy kuhinan omaisesti eri tyylisuuntiin, myös omaa ajattelua on mahdollista kehittää ja ennen kaikkea avartaa kuhinan omaisesti eri suuntiin katselemalla, kuuntelemalla, väittelemällä ja kurkkien, mitä nurkan takaa löytyy. Yritykset eivät palkkaa enää ”valmiita” ammattilaisia työtehtäviin vaan jatkuvasti uutta oppivia ja uusia toimintamalleja omaksuvia ihmisiä, jotka nauttivat kuhinasta ympärillään. 


Toinen teoksesta löytynyt lempikäsite on orkestroituminen. Engeström kuvaa orkestroitumista prosessina, jossa ihmiset liittävät yhteen erilaisuuksia aikaansaadakseen jotakin uutta. Suomalainen ajatushautomo Demos Helsinki rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa yhdistämällä muutoksesta kiinnostuneita ihmisiä, tuomalla heidät yhteen ja saaden heidät toimimaan yhdessä uutta luoden. Demos Helsingin toiminnassa on kyse orkestroitumisesta eli kun organisaatioita, ihmisryhmiä ja intressejä yhdistetään, syntyy muutos, joka juurtuu syvälle. Olen päässyt pureskelemaan teemaa erilaisuuden sietäminen useassa eri yhteydessä osana opettajaopintoja sekä henkilökohtaisissa kirjoituksissani että osana ryhmäkeskusteluita ja tuntuu, että aiheesta puhutaan suhteellisen vähän esimerkiksi työyhteisöissä yrityksistä oppilaitoksiin suhteessa sen aikaansaamaan hyötyyn eli tapaan viedä muutokset läpi yhteisymmärryksessä. Osittain henkilökohtaisesta kiinnostuksesta teemaan ja osittain teeman tärkeydestä osana opettajuutta oli tavattoman hienoa löytää teemalle oma käsite ”orkestroituminen”! 


Kolmas teoksen ja tehtäväksiannon kautta oppimani uusi lempikäsitteeni on resentraatio. Pidän siitä, sillä sen ymmärtäminen ja hyödyntäminen osana erilaisia kehittämis- ja suunnitteluhankkeita niin työelämässä kuin oppilaitoksissa on olennaista, kun halutaan syventää oppimisen mahdollisuuksia. Yksilökeskeinen ajattelu on helppoa, mutta yhteistoiminnallinen tekeminen ja me-ajattelu on vaativaa. Yhteistoiminnallisissa tekemisessä mielipiteitä esiintyy laidasta laitaan, mikä aiheuttaa keskustelua, väittelyä ja kinaakin. Mutta yhteiskuntaa ei voi rakentaa yksittäisten yksilöiden toiveista käsin vaan siihen tarvitaan metakognitiivisia kysymyksiä resentraation alueelta.

Sinusta tulee isona sirkuskoulun johtaja

Terveiset kasvatustieteiden perusopintojen parista! Meneillään on Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri -kurssi, minkä tiimoilta kertaan jo aiemmin oppimaani liittyen kasvatussosiologiaan, sosialisaatioprosessiin ja erilaisiin kohtaamisiin kasvatuksen ja koulutuksen kentillä.

Tässä yksi essee teoksen Kohtaamisia kasvatuksen ja koulutuksen kentillä. Erontekoja ja yhdessä tekemistä artikkeliin "Mitä lapsemme osaa? Vanhemmat arvioivat ensimmäisiä kouluvuosia."

Esikoiseni ollessa puolivuotias, kerroimme lapsemme isoisälle, että toivomme lapsesta tulevan sirkuskoulun johtaja. Sirkuskoulun ideologiassa meitä viehättää tekniikka, taito ja voima yhdistettynä taiteellisesti viritettyyn humoristiseen näytelmään. Lapsemme insinööri-isoisä kimmastui ajatuksesta jakaen oman toiveensa, hänen mielestään viisampaa olisi ohjata lapsi matemaattisten opintojen pariin.

Teoksen artikkelissa tarkastelukohteena on vanhempien lapsestaan tekemät päätelmät kykyjen ja osaamisen suhteen koulun aloittamisen jälkeen, kuinka lapsen vanhemman koulutus ja lapsen sukupuoli vaikuttavat päätelmiin ja mitä lapsesta tehdyt arvioinnit merkitsevät käsitykselle, joka vanhemmille syntyy lapsen koulunkäynnistä. 

Vanhempien ja isoisän päätelmät puolivuotiaan kykyjä kohtaan ovat rajattomat, samoin toiveiden arkku.
 Äitinä minulla on lukuisa määrä toiveita esikoiseni tulevaisuuden valintojen eteen niin harrastuksiin, koulutukseen kuin ystäväpiirinkin liittyen. Toivoisin hänen tekevän valintoja toisin kuin mitä itse olen tehnyt itsenäisesti tai vanhempien ohjaamana. Harrastuksista telinevoimistelu tekisi lapsestani minua notkeamman ja opiskelut sosiaalityön parissa antaisivat eväät tehdä merkityksellistä työtä vaikkapa nuorisotyön parissa. Toiveitani tukee sataprosenttinen usko hänen kykyihinsä toteuttaa toiveeni, mutta kasvun vuodet vauvasta kouluikäiseksi opettaa meille vanhemmille lisää lapsemme temperamentista ja mielenkiinnon kohteista ja samalla vahvistaa käsityksiämme hänen kyvykkyydestään sirkuskoulun johtajaksi. Entä jos hänellä ei pysy sirkuspallot kädessä alkuunkaan? Tai jos häntä ei vain kiinnosta sirkustemppuilut? Eroaako ammatillisen koulutuksen saaneen isän päätelmät korkeakoulutuksen saaneen äidin päätelmistä lapsen kykyjä kohtaan? 

Kasvattajana minulla on valtavat mahdollisuudet ja voimat vaikuttaa lapseni omiin itseään koskeviin arvioihin itsestään sirkuskoulun johtajana, sillä jos itse uskon niihin, lapsenikin uskoo. Mutta artikkelista löytyy kiinnostava näkökulma liittyen lapsen tapaan käsitellä koulussa kohtaamiaan epäonnistumisia liittyen koulun yksinoikeuteen määrittää, mikä on arvokasta kyvykkyyttä. Voiko asian tulkita niin, että jos vanhemmat ja lapsi uskoo lapsen omiin kykyihin sirkuskoulun johtajana, mutta koulu arvioi sirkustemppujen sijaan lapsen matemaattisia taitoja, koulu päättelee helposti lapsen olevan lahjaton matemaattisissa ongelmanratkaisutaidoissa, kun kotikasvatuksesta puuttuu (isoisää lukuunottamatta) usko tai erityinen halu uskoa lapsen matemaattisia kykyjä kohtaan? 



Sisimmässäni toivon, etteivät toiveeni lapsen tekemiin valintoihin harrastuksistaan ja opiskeluistaan näkyisi eikä kuuluisi osana kasvatustani. Sisimmässäni toivoisin lapseni löytyvän vanhempien sijaan itselleen mieleisiä sisältöjä elämään. Mutta onko mahdollista, ettei toiveeni vaikuta lapsen valintoihin?



Artikkelin esittämän tiedon pohjalta voi todeta, että lapsen kykyihin uskomisen kannalta on rikastavaa, että vanhemmilla on eritasoiset koulutukset. Korkeakoulutettuna minun uskotaan liittävän lapseemme enemmän tiedollis-kielellistä kyvykkyyttä kun taas ammattikoulutuksen omaavana lapsemme isän uskotaan liittävän lapseemme enemmän käytännöllisiä taitoja. Kasvattajina päättelemme lapsellamme olevan kykyjä sekä matemaattiseen ongelmanratkaisutaitoon että sirkuskoulun johtajalta vaadittaviin tieto-taitoihin. Tosin lapsemme ollessa tyttö, vanhempina päättelemme molemmat hänellä olevan poikia heikommat matemaattiset ongelmanratkaisutaidot.



Lapsemme kouluun menoon on vielä viisi vuotta aikaa. Meillä on siis vanhempina vielä viisi kokonaista vuotta aikaa kasvattaa lasta luottamaan omiin kykyihinsä ennen koulun puuttumista asiaan. Koulun rooli kasvattajana ja lapsen itsetunnon muokkaajana pelottaa. Vasta nyt aikuisena, kiitos osittain kasvatustieteellisten opintojen, olen ymmärtänyt, miten paljon koulu on määrittänyt kykyjäni ja uskoani itseeni oppijana. Vasta aikuisopiskelijana olen löytänyt itsestäni kehityskelpoisen oppijan, joka luottaa taitoihinsa ja on niistä ylpeä. Koulun arvosanakulttuuri osana oppilaiden kyvykkyysarviointeja on mielestäni murskaava niiden oppilaiden osalta, jotka eivät syystä tai toisesta kiri keskitasoa ylemmäs. Alemmat arvosanat ja keskitason arvosanat ovat viesti oppilaille heidän kyvyistään alhaiseen tai maksimissaan vaatimattomiin suorituksiin elämässään.

Toivoisinkin koulujen ottavan enemmän vastuuta ylläpitää ja kehittää lasten uskoa omiin kykyihinsä ja löytää uusia kykyjä, joita vanhemmat eivät ole ehkä älynneet tehdä.




KOKOAVA ARVIOINTI OSA2: Kiteope on kelaillut blogissaan 59 kertaa!

Opiskeluiden aikana toukokuusta huhtikuulle olen kirjoittanut blogiini yhteensä 59 kokoavaa mietettä ammatillisen opettajan työhön liittyen eli keskimäärin vähän reilu kuusi kirjoitusta kuukaudessa. 

Valitsin kirjoituksistani kolme, joissa käsitelty teema on ravistellut eniten omaa ajatteluani ammatillisen opettajan työhön liittyen ja tuonut siihen uutta näkökulmaa. 

TOP1 - Opiskelu on yhtä peliä vuonna 2030
Kasvatus-, koulutus- ja kehitys elämänkulussa - kurssin tavoitteena oli auttaa minua hahmottamaan kasvatuksen ja koulutuksen merkitys elämänkulun rakentajana. Kurssin johdosta sain mahdollisuuden tutustua Työ- ja elinkeinoministeriön keväällä 2012 julkaisemaan Suomen työelämä vuonna 2030 - raporttiin, missä nostetaan esiin pelaamisen merkitys osana työ- ja koulutusmaailmaa. Täydellisen mielenkiintoista ja silmiä avaavaa settiä! Pelaaminen on tullut jäädäkseen nuorten maailmaan ja siihen on osattava tarttua myös koulutuksen suunnittelun osalta.

TOP2 - Oppijalähtöinen opetuksen ja oppimisen suunnittelu 
Katri Aaltosen luento 12.9.2013 opeopintojen lähipäivillä avasi silmäni ajattelemaan suunnittelua oppijalähtöisesti. Miten suunnitella opetus, jotta mahdollisimman moni opiskelijoista aktivoituu ajattelemaan ja sitä kautta oppimaan? On siis tärkeää valita menetelmät, mitkä tukevat ymmärtämisen lisäämistä. Tärkeää on siis hypätä opiskelijan saappaisiin ja miettiä suunnitelma opiskelijan näkökulmasta. Aaltosen setti auttoi ymmärtämään myös opetuksen tavoitteiden asetannan tärkeyden ja toisaalta myös eväitä asettaa erilaisia tavoitteita (mitä pitää tietää, mitä pitäisi tietää ja mitä olisi hyvä tietää...).

TOP3 - Erilaisuuden sietäminen
Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkostoissa -opintokokonaisuudessa keskityttiin opettajan työelämä- ja verkostoyhteistyön kehittämiseen. Sekä pienryhmätyömme tuloksena että Opettajaheimoista kertovalla verkkoluennolta saatuna uutena ajatuksena jäi käteen tärkeä työelämätaito "erilaisuuden sietäminen". Erilaisuuden sietäminenhän ei ole millään lailla helppoa ja sitä tulisikin tietoisesti harjoittaa. Mutta miksi? Verkostoitumisessa, opettajatiimeissä toimimisessa ja opettajan työssä vie eteenpäin avara asenne ja erilaisuuden hyväksyminen. Ilman sitä taitoa on hankala toimia yhteisen hyvän eteen. Ilman sitä taitoa ei synny uutta.

Kiteopen kelailut eivät lopu tähän kevääseen, sillä kiteope kelailee vielä kesän yli kasvatustieteen perusopintojen parissa.

Stay tuned! 

KOKOAVA ARVIOINTI OSA1: osaamisen kehittyminen opintojen aikana

Miten osaamiseni tunnistaminen, osoittaminen, kehittymisen suunnittelu ja arviointi on toteutunut opintojeni aikana? 

Tavoitteet, mitkä kirjasin henkilökohtaiseen kehittymissuunnitelmaani HEKSIIN ovat pitkälti toteutuneet.

Opintojen alussa kirjasin ylös odottavani opiskelulta uutta tietoa ja taitoa erityisesti ammatillisen opettajan työn käytäntöihin liittyen ja odotin sen tapahtuvan kovan työnteon kautta. Asetin tavoitteeksi  muodostaa useampia työelämäyhteyksiä ammatillisiin oppilaitoksiin.  

Onnistuin muodostamaan kevään aikana kahteen eri oppilaitokseen hyvät työelämäyhteydet, joista toiseen tein samalla opettajaharjoitteluni. Kevään aikana tutustuin opetusharjoitteluni kautta Haaga-Helian Porvoon Campukseen ja opetusharjoittelun lisäksi kävin seuraamassa useampaa koulutusta ja sparrauskeskusteluita koulutussuunnitteluun liittyen Jollas Instituutissa. Olen erittäin iloinen saamastani mahdollisuudesta tutustua kahteen erityyppiseen oppilaitokseen yhden sijaan. Opin molemmissa oppilaitoksissa paljon, erityisesti opetusten ja koulutusten käytäntöihin liittyviä asioita. 

Opintojen alussa kirjasin myös halustani oppia soveltamaan erityisesti uudenlaisia, ajan hengen mukaisia opetusmenetelmiä ja tutustumaan erityisesti nuorisoasteen opiskelijoiden ajattelumaailmaan tänä päivänä; Mikä heitä motivoi? Millaisia tavoitteita heillä on ammatillisen kouluttautumisen suhteen? Entä uravalintojen suhteen? Millainen opettaminen ja oppiminen heitä motivoi? 

Opintojen aikana opin hyödyntämään erilaisia opetusmenetelmiä, mutta mitään kokonaiskuvaa käteen ei jäänyt. Kannustinkin ystävääni Reettaa Ideakoskelta miettimään Ideapakalle verkkosovellusta, sille voisi olla kysyntää niin opekorkean puolelta kuin muissa oppilaitoksissa ja koulutuskeskuksissa.

Yhteistoiminnalliset työpajat eivät antaneet niin paljon kuin odotin niiden antavan, ehkä niihin kului liikaa aikaa suhteessa odotuksiin uuden oppimisesta. Muiden opetusten seuranta sen sijaan antoi paljon uutta ajateltavaa ja mahdollisuuden peilata omaa opettamisen tapaa uudella tavalla. 

Tutustuin myös nuorisoasteen opiskeluiden ajattelumaailmaan tavoitteideni mukaisesti Porvoo Campuksella toteutetun opetusharjoittelun yhteydessä. Oli hyvä, että sain opetusharjoitteluni kohteeksi useampia eri ryhmiä. Koska opetusharjoittelun kohteena oli useampi eri ryhmä, opiskelijoihin ja heidän ajatteluunsa tutustuminen jäi pinnallisemmaksi kuin mitä olin ajatellut, mutta toisaalta sain tutustua määrällisesti isompaan joukkoon opiskelijoita ja testata eri vuosikurssia käyvillä omaa opetustekniikkaani. Parasta oli opiskelijapalaute, minkä keräämisen panostin joka ryhmän kohdalla.

Opintojen alussa kirjasin halustani oppia myös koulutuskokonaisuuden suunnittelutyötä ja tietää lisää tutkivan kehittämisen toimintatavasta. 

Koulutuskokonaisuuden suunnittelutyö-osaamista kehitin parhaiten osana kehittämistyötäni, minkä tuloksena syntyi koulutussuunnitelmaluonnos. Olen erittäin tyytyväinen kehittämistyöni toteutukseen ja teemaan kaikin puolin.

Kerroin opintojen alussa, että haluan paneutua erityisesti ammattipedagogiseen osaamiseen ja erityisesti ohjaamiseen, opettamiseen ja arvioimiseen.

Tavoitteeni toteutuivat, mutta arviointiosaamisen kehittäminen jäi laihaksi, sillä en päässyt osana opetusharjoittelua enkä kehittämistyötä sen teeman kimppuun. Kaikkea ei voi saada kai sitten. Tai sanotaanko paremminkin, että aina on kehittymisen varaa ja tarvetta :)

Kehittämistyön arviointi

Ammatillisen opettajakoulutuksen näkökulmasta kehittämistyön tavoitteenani oli kehittää ja syventää osaamista opettajan työnkuvaan kuuluvaa tutkivaa kehittämistä kohtaan. Henkilökohtaisena oppimistavoitteena oli osallistua työelämätarpeita vastaavan koulutustarjonnan ideointiin ja suunnitteluun. 


Yhdistin kehittämistyöhöni kaksi opintokokonaisuutta: Oppimisen ja opettajan työn tutkimisen ja kehittämisen (6 op) ja syventävän osuuden (5 op). Yhden opintopisteen vastatessa keskimäärin 27 tunnin työpanosta, sanoisin, että ylitöitä tuli tehtyä, mutta se kannatti!  


Työni ja toimeni Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) Asiakkuudet ja viestintä - yksikössä innosti kytkemään kehittämistyön teemaan asiakkuuksien kehittämisen ja asiakaskokemusten johtamisen. Henkilökohtaisen kiinnostuksen lisäksi aihe koettiin tärkeäksi ja kehittämisen arvoiseksi myös työnantajani toimesta, mikä on tuonut valtavan määrän intoa ja energiaa työn tavoitteiden määrittämiseen ja työn eteenpäin viemiseen yhteistyössä oman esimieheni ja hänen tiimiläisten ja S-ryhmän Jollas Insituutin yhteyshenkilöiden kanssa. Työn onnistumisen kannalta on ollut myös huomattavan tärkeä ja mainittava seikka, että osuuskauppojen asiakkuuksien kehittämisestä vastaavat osallistuivat kehittämistyön yhteydessä toteutettuun kyselyyn vastausprosentin ollessa tilastollisesti merkittävä (26). 


Kehittämistyölle asetut tavoitteet toteutuivat - seuraava vaihe? 

Kehittämistyö valmistui tavoiteajassa 15.4.2014. Kehittämistyölle asetut ja samalla henkilökohtaiset oppimistavoitteet toteutuivat. 



Kehittämistyön tuloksena syntynyt luonnos koulutussuunitelmasta on tehty osittain työn yhteydessä toteutetun kyselyn vastauksiin perustuen, mutta luonnoksen eteenpäin vieminen edellyttää tarkempien tarpeiden kartoittamista, mitä työn sallimassa aikataulussa ei ollut mahdollista toteuttaa. 



Koulutussuunnitelman luonnos on tehty mukaillen kognitiiviseen oppimiskäsityksen tarjoamia näkemyksiä koulutussuunnitteluun. Siltä osin koulutussuunnitelma on tietyllä formaatilla toteutettu, mutta mikään ei estä luonnoksen eteenpäin viemisvaiheessa kyseenalaistamaan käytettyä oppimiskäsitystä ja miettimään tilalle mahdollisesti vielä paremmin aikuiskoulutukseen sopivia oppimiskäsityksiä. 

Työn tekijänä ja samalla oppijana olen kuitenkin tyytyväinen tapaani soveltaa oppimiskäsitystä osana koulutussuunnitelmaa, mutta miettisin sen soveltuvuutta ja vaihtoehtoisia malleja itsekin, jos vastaisin luonnoksen eteenpäin viemisestä. Nyt siihen ei ollut työn sallimassa aikataulussa mahdollisuutta. 



Puolivuotinen työtaival takana onnistuneesti - kiitokset!

Kehittämistyön tekoon kului aikaa sen suunittelusta julkaisuun yhteensä puoli vuotta. Kehittämistyön tekijänä haluan kiittää kehittämistyön tekemiseen osallistuneita ja sen onnistumiseen vaikuttaneita ihmisiä: SOK:n asiantuntijoita, joista tärkeimpänä työn aiheen alulle panijaa ja ideoijaa, asiakkuuksien kehittämisen erityisasiantuntijaa ja työn kokonaisvaltaista koordinoijaa Marjaana Saarikoskea, omien kokemusten ja näkemysten esittelijöitä Anne Uddia, Petra Tallbergia ja Tea Valjakkaa, Jollas Instituutin Kaisu Erosta ja Heidi Maisosta osallistumisesta koulutustarpeita kartoittavan kyselyn suunnitteluun ja kommentointiin sekä kehittämistyön kokonaisvaltaista ohjaajaa Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun puolelta, Anu Moisiota. 




Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin - jos tarve vaatii. 


Pohdintaa osaamisen ja kriittisen ajattelun verkkotyöpajasta

Opeopinnoissa tulee osallistua vähintään kahteen verkossa toteutettavaan yhteistoiminnalliseen verkkotyöpajaan. Ensimmäiseen osallistuin joulukuussa.  Toiseen osallistuin tammikuussa, mutta vähän heikoilla antimilla, joten teen tämän toisen virallisen työpajaraportoinnin tästä kolmannesta kokemuksesta.

Maaliskuussa toteutetun yhteistoiminnalllisen työpajan teemana oli osaamisen ja kriittisen ajattelun ilmenemismuotoja opetuksessa.

Verkkotyöpaja rakentui kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa pohdittiin yhdessä osaamisen ja kriittisen ajattelun ilmenemismuotoja opetuksessa ja toisessa osassa esiteltiin kriittiseen ajatteluun pohjautuvan Yhden sivun menetelmä, jonka toiminnallisuutta arvioitiin yhdessä. Menetelmä oli työpajan toteuttajan kehittelemä.

Työpajan aihe oli mielenkiintoinen, mutta vaativa. Työpajan vetäjä oli koonnut lyhyitä  omilla ajatuksilla varustettuja "tietoiskuja" aiheesta osallistujien käyttöön, mikä helpotti aiheeseen perehtymistä. Sen lisäksi työpajan vetäjä oli koonnut aiheeseen liittyvää taustakirjallisuutta käyttöön.

Koska koin aiheen käsittelyn vaativana, päädyin avaamaan verkkotyöpajaa kahdessa eri blogautuksessa. Ensimmäisessä blogautuksessa avasin itselleni että lukijoille tapaa nähdä ja tarkastella kriittistä ajattelumallia työpajan vetäjän, Jukka Kaislan tarjoamien linkkien ja omien ajatustensa pohjalta.

Tässä toisessa blogautuksessa pohdin, mitä oppeja verkkotyöpaja tarjosi.

Työpajan toteutustekniikasta
Työpaja toteutettiin Google sitellä, missä teema ja tehtävät oli esitetty selkeästi ja aiheeseen oli helppo tutustua. Osallistuminen tapahtui kommentoimalla aihetta ja muiden kommentteja ja sekin oli periaatteessa helppoa, tosin jostain syystä selaimista vain Google Chrome mahdollisti kommentoinnin.

Keskusteluihin osallistumisesta
Keskusteluosiot oli jaettu kahteen eri teemaan, joihin jokaista kannustettiin osallistumaan. Työpajan vetäjä oli aktiivisesti, mutta samalla valikoivasti mukana ylläpitämässä keskustelua vastakommentoimalla kommentteja ja vastailemalla kommentoijien kysymyksiin. Keskustelu eteni kommentoijien varassa eikä keskustelun haluttua suuntaa ehkä oltu mietitty tai haluttu edes tavoitella.

Ensimmäisessä keskustelussa pyydettiin tarkastelemaan osaamisperustaisuutta ja kriittistä ajattelua omalla alalla ja kuinka ne mahdollisesti palvelevat osaamisen kehittymistä. Todella hankalasti tartuttava teema! Palasinkin tässä vaiheessa kommentoinnin sijaan takaisin tutustumaan lähdekirjallisuuteen ennen kuin rohkenin osallistua keskusteluun.

Keskusteluissa pohdittiin yleisellä tasolla muun muassa, pitääkö työpajan vetäjän Jukka Kaislan väittämä lasten ja nuorten heikentyvistä ongelmanratkaisutaidoista paikkansa, mitä merkitsee ihmisten erilaiset osaamistasot ja niiden kehittäminen ja miten suomalaiset suhtautuvat kriittiseen ajatteluun esimerkiksi työpaikoilla. Oman alan kokemuksista nousi esiin mm. tieteellisen osaamisen määrittelyn hankaluus yliopistomaailmassa, ongelmanratkaisutaito-osaamisen määrittely henkilöstökoulutuksen parissa,  kriittisen ajattelun hyödyntäminen Metsäntutkimuslaitoksella ja tapa tarkastella lavastajan osaamisaluekokonaisuutta.

Itse toin mukaan keskusteluun sosiaalisen pääoman merkityksen oppimisessa ja yhteiskehittely-verkoston toiminta-ajatuksen, minkä ideana on synnyttää uusia ajatuksia ristiriitaisten näkemysten ja kriittisen ajattelun avulla.

Toisessa keskustelussa pyydettiin kommentoimaan, millaisia ajatuksia yhden sivun menetelmä herättää. 

Menetelmä koettiin yleisellä tasolla hyväksi, sillä siinä vältetään tiedon kopiointi ja siirto valmiina internetistä paperille.  Ylipäätään tiivistämisen taito on arvostettu taito työelämässä. Itse tartuin kommentoimaan ja kyselemään lisää tavasta arvioida lopputuotoksia.

Miten odotuksiini vastattiin

Yhteistoiminnallisen verkkotyöpajan tavoitteena osana opeopintoja on työstää moniäänisesti yhteisiä kehittämiskohteita ja kokeilla erilaisia yhteistoiminnallisia työskentelytapoja ja opetusmenetelmiä.

Osaamisen ja kriittisen ajattelun työpajan tavoitteita ei oltu erikseen määritelty osallistujille, mutta oletan niiden olleen oivaltaa yhteisen keskustelun kautta osaamisen ja kriittisen ajattelun ilmenemismuotoja opetuksessa ja oppia uusi menetelmä arvioimalla sitä yhteisen keskustelun kautta.

Yhteisiin keskusteluihin osallistui useita henkilöitä hyvin erilaisine taustoineen, jotka kommentoivat omista taustoistaan käsin ajatuksiaan kriittiseen ajatteluun ja osaamisen kehittämiseen yleisesti työelämämässä, samoin kuin itsekin tein. Jos ja kun tavoitteena oli oivaltaa kriittisen ajattelun ilmenemismuotoja opetuksessa, sitä ei juurikaan tapahtunut. Mutta keskustelun seuraaminen ja ajatusten vaihto yleisesti kriittistä ajattelua kohtaan oli ihan kiinnostavaa. Toinen tavoite sen sijaan toteutui hyvinkin eli opin uuden meneteltelmän! Menetelmä oli varsin mielenkiintoinen erityisesti sen ollessa yhden meistä opeopiskelijoista itsensä kehittelemä ja arvostan myös työpajan rohkeaa ja avointa tapaa tuoda menetelmä muiden arvioitavaksi.

Työpajassa käytiin odotusteni mukaisesti keskustelua, mutta olisin kaivannut ehkä vähän enemmän vetäjältä aktiivisempaa keskustelun herättelyä. Kommentoin itse muutamien ajatuksia, työpajan vetäjä kommentoi muutamia. Yksi osallistuja kommentoi omia ajatuksiani, mutta useamman osallistujan ajatuksiin ei kukaan vastannut. Koen tärkeänä, että erityisesti verkossa tapahtuvassa yhteistoiminnallisessa työpajassa viime kädessä työpajan vastuuhenkilöt motivoivat osallistujia jatkamaan keskustelua huomioimalla osallistujien kommentteja edes lyhyillä kannustus/kommentointi - palautteella.

Mitä jäi käteen verkkotyöpajasta

Verkkotyöpajasta jäi päällimmäisinä uusina ajatuksina mieleen nähdä kriittinen ajattelu entistä laajemmin. Kriittinen ajattelu ei ole vain tapa suhtautua asioihin vaan se on inhimillinen, jatkuvasti kehitettävä taito, mikä auttaa ihmistä tasapainoisemmin tarkastelemaan mitä tahansa vastaan tulevaa ongelmatilannetta.

Uusi menetelmä muistutti miettimään opiskelijoille annettavien tehtävien tavoitteita ja keinoja arvioida tavoitteiden toteutumista ja varmistamaan, ettei tehtävää tehdä tehtävän teon takia vaan jotta opiskelija sen myötä oppisi uutta.

Kehittämistyötä koskevan taustakirjallisuuden pohdinta

Oppimisen ja opettajan työn tutkimista ja kehittämistä käsittelevän kehittämistyöni tavoitteena on
kartoittaa osaamisen ja koulutuksen kehitystarpeita S-ryhmässä liittyen asiakkuuksien kehittämiseen ja johtamiseen ja tarpeiden pohjalta luonnostella asiakkuuksien ja asiakaskokemusten johtamisen ja kehittämisen koulutussuunnitelma.

Työtä tukeva taustakirjallisuus jakautuu kahteen teemaan:

1. asiakkuuksien kehittämistä käsittelevään kirjallisuuteen
2. koulutussuunnittelua ja opettamista käsittelevään teokseen

Asiakkuuksien kehittäminen 

Asiakkuuksien kehittämistä ja johtamista tukevan ajattelun ymmärtämiseen ilmestyy kirjoja jopa suomeksi kuin tehtaan liukuhihnalta konsanaan. Aihe on ollut framilla yrityksissä jo useamman vuoden, mutta ainakaan asiakaskokemustasolla asiakkaana olemisen ilosta ei voi puhua kovinkaan monen yrityksen kanssa kansainvälisellä, saatika Suomen tasolla. Asiakaskokemusten luominen ei ole monenkaan yrityksen kilpailustrategian ytimessä. Yksittäiset esimerkit ovat onnistuneet tuottamaan asiakkaalle iloa ja kokemaan asiakkaana olemisen hyödylliseksi ja iloa tuottavaksi kuten Apple helppokäyttöisillä, jatkuvasti iloa tuottamillaan älypuhelimillaan. Mutta esimerkiksi jokapäiväisen leivän ostamiseeen ei onnistuta synnyttämään kuin jokapäiväisen ostopakon tunne.

Yritykset eivät syystä tai toisesta kiinnitä riittävästi huomiota asiakkuuksien kehittämiseen  johtamalla asiakaskohtaamisia eli siihen, millainen kokemus asiakkaalle halutaan järjestää hänen asioidessaan ruokakaupassa, lomamatkalla tai vaikkapa pankissa.

Taustakirjallisuuden avulla olen nostanut kehittämistyössä esille asiakkuuksien kehittämisen ja asiakaskokemusten johtamisen hyötyjä liiketoiminnalle ja asiakkaalle. Perustelut ovat tärkeitä, kun työn tavoitteena on auttaa osaamisen kehittämisessä koulutussuunnitelman avulla.

Erityisesti nämä neljä kirjaa ovat auttaneet muodostamaan käsityksen ajankohtaisista asiakkuuden kehittämistä ja asiakaskokemusten johtamista käsittelevästä problematiikasta liike-elämässä:

Lipiäinen & Keskinen 2013, Asiakkaan matkassa - Tuotekeskeisyydestä symbioosistrategiaan, 

 Keronen & Tanni 2013, Johdata asiakkaasi verkkoon - Opas koukuttavan sisältöstrategian luomiseen, Oksanen 2010, CRM ja muutoksen tuska - Asiakkuudet haltuun, Kortesuo & Löytänä 2011, Asiakaskokemus - Palvelubisneksestä kokemusbisnekseen. 

Koulutussuunnittelu ja opettaminen

Kehittämistyöni yhtenä tavoitteena on luonnostella koulutussuunnitelma tukemaan osaamisen kehittymistä asiakkuusajattelun saralla. Kehittämistyöni koulutussuunnittelu-osion rakenne muodostuu pitkälti Yrjö Engeströmin teoksesta Perustietoa opetuksesta imettyjen oppien ja näkemysten pohjalta. Valitsin tämän teoksen ohjaamaan koulutussuunnitteluosion rakentamista syystä, että teos on tarkoitettu henkilöille, jotka joutuvat suunnittelemaan koulutusta tai itse opettamaan ja joilla ei välttämättä ole kasvatustieteellistä perustietoa. Vaikka itseltäni perustietoa löytyykin jo, teos tuntui hyvältä ja selkeältä vaihtoehdolta, koska en omaa koulutussuunnittelukokemusta juurikaan. Teos on helppo työpari suunnitella opetusta, sillä siinä annetaan paljon esimerkkejä ja viitteitä käytännön sovellutuksista.

Kirjan käsitteet ja näkemykset perustuvat kognitiiviseen oppimiskäsitykseen ja psykologiseen toiminnan teoriaan, joiden mukaan oppiminen on mielekästä, tavoitteista tiedollisten rakenteiden ja mallien muodostamista sekä niiden luovaa käyttöä eikä niinkään valmiiden tosiasioiden varastoimista muistiin.

Hahmottelessani koulutussuunnittelun rakennetta, koin tarvitsevani tukea erityisesti hahmottamaan koulutussuunnittelussa tarvittavia osa-alueita ja teos antoi minulle luottamusta ja varmuutta koulutussuunnittelurungon luomiseen. Koulutussuunnittelu-osio tuleekin nyt sisältämään seuraavat osa-alueet: koulutuksen tarkoituksen ja tavoitteet,  koulutuksen opetukselliset periaatteet,

koulutuksen sisällön ja mahdollisesti myös ajatuksia menetelmistä.

Pidän myös teoksen näkökulmasta huomioida työelämän aikuiskoulutuksen erityispiirteet, joihin nimenomaan omassa työssänikin ja sen sisältämässä koulutussuunnitelmassa tulee kiinnittää erityisestä huomioita.

Lopuksi 

Taustakirjallisuus on mielestäni kovin laihan puoleinen, koen tästä lievää pahoinvointia. Kehittämistyön aihe ja tavoitteet antaisivat aihetta syventyä nykyistä laajemmin taustakirjallisuuteen. Mutta este on aika. Olen aloittanut vuoden kestäviin opintoihin liittyvän kehittämisyön taustakirjallisuuteen tutustumisen loppuvuodesta 2013 ja työn tulee olla valmis 17.4.2014 mennessä. Tällä aikataululla omat resurssini eivät taivu laajemman taustakirjallisuuden hyödyntämiseen, nyyh!

Mutta jos aikaa olisi enemmän käytettävissä työn tekemiseen ja kehittämistyön tulisi olla nykyistä laajempi, haluaisin tarkastella asiakkuuksia myös englanninkielisten teosten ja aihetta käsittelevien asiantuntijablogien valossa. Olisi mielekästä myös keskittyä pohtimaan, josko jotkut muut oppimiskäsitykset kognitiivisen oppimiskäsityksen sijaan istuisi paremmin kehittämistyön tavoitteita tukemaan.

Mutta tällä setupilla mennään kohti maalia, hyvillä mielin.