keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Arviointi osana opetusta

Osallistuin juuri Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa lehtorina toimivan Nina Heiskasen 45 minuutin mittaiselle verkkoluennolle, missä läpikäytiin arvioinnin roolia ja tärkeyttä osana  opetustoimintaa.

Gaussin käyrän uhri

Heiskasen kannustamana jouduin palaamaan muistoissani peruskoulun penkille ja kaivaamaan mieleni syövereistä kamalimman arviointiin liittyvän muiston siltä ajalta. Koenumerot. Hyi, vieläkin puistatttaa. Olen päässyt sikäli helpolla, että olen sijoittunut Gaussin käyrällä kutakuinkin aina keskelle, koulu on siis mennyt keskimäärin ihan ok, siellä keskiviivalla, mitä nyt yläasteella ruotsin kielen opiskelu lähti lapasesta ja sain kiitettäviä ja yhden diplomin. Muut luokalla olijat olivat varmaan keskimääräistä vähemmän motivoituneita ruotsin kielen opiskeluun.

Koenumeroihin liittyy kaikesta huolimatta inhottavia muistoja. Aina joku luokassa oli muita huonompi nelosen tyyppi ja aina joku oli luokassa muita parempi kympin tyyppi. Sit oli joukko meitä keskikäyrällä olijoita, jotka välttyivät huomiolta omaksi onnekseen. Gaussin käyrän käytön lisäksi inhottava muisto peruskouluajasta on totuus, että 80- ja 90-luvulla peruskoulussa arviointi oli opettajakeskeistä, missä opettaja päätti itse, miten arvioi. Aivan kamalaa. Mieheni on käynyt Steinerkoulun ja välttynyt tältä ensimmäiset kahdeksen luokkaa. Steinerissä on arvioitu oppilaita jo 20 vuotta sitten antamalla kirjallista tai suullista palautetta ilman numeroarviointia. Ketään ei ole voinut koenumeron perusteella leimata huonoksi tai hyväksi. *kade* Väitän, että kouluarvosanat leimaavat yksilöitä ihan liian pitkälle elämässään ja tämä vain jonkun mielivaltaisen opettajan arvioinnin takia. Puistattaa!

Olikin helpottavaa kuulla Heiskaselta, että nykyisin on siirrytty enemmän oppilaskeskeiseen arviointiin, missä opettaja ja oppilas tekevät yhdessä arviointia. Mutta siltikin vanhoja käytäntöjä on käytössä vielä runsaasti Suomessa ja Gaussin käyrää on käytetty tähän syksyyn asti ylioppilaskokeiden arvioinnissa. Onneksi käytäntö ilmeisesti muutttuu keväästä 2014 alkaen.

Miksi minä ajattelen niin kuin ajattelen? 

Heiskasen luennon yksi antoisammista pätkistä oli havaita, että osana opetustyötä tulisi osata irrottautua omista oppimiskäsityksistä, ihmiskäsityksistä ja tietokäsityksistä. Olisi siis tärkeää tunnistaa omat käsityksensä, sillä silloin voi parhaiten irrottautua omista käsityksistä opettajana ja ymmärtää, että oppilaat eivät välttämättä jaa samoja käsityksiä. Ymmärrän tämän niin, että ei ole yhtä totuutta, yhtä oikeaa tapaa nähdä maailma ja jos en opettajana tunnista omia käsityksiäni oppimista ja tietokäsitystä kohtaan, saatan julistaa tietynlaista näkemystä ainoana ja oikeana tapana.

Miksi minä ajattelen niin kuin ajattelen? Kysymys vaatii minulta kysymysten esittämistä itselleni ja niihin vastaamista. Lupaan tehdä tämän ennen kevään opetusharjoitteluani.

Peukku Heiskasen luennolle!

Heiskasen luento oli sisällöllisesti yksi parhaimmista tähän mennessä tarjolla olleista opeopiskeluluennoista. Arviointi on aiheena vähän käsitelty ja puhuttu (vai onko?) ja Heiskanen osasi kiteyttää (omasta näkökulmastaan) tärkeimmät arviointia koskevat asiat 45 minuuttiin. Loistavaa! Mutta kuten hän itsekin useaan otteeseen totesi, arviointi on laaja aihe. Heiskasen käyttämä verkkoluentotyökalu Knovio vaikutti myös mielenkiintoiselta, mistä kovasti tykkäsin luennolle osallistujana. Miksiköhän muut luennoitsijat ovat tähän asti käyttäneet toista työkalua?

Koska arvioinnin rooli on erittäin tärkeä osa opetusta suunnittelutyö ja opetustyön rinnalla, suosittelen jokaista oppimisen ja osaamisen arviointiosaamista työssään tarvitseville kuuntelemaan luennon.


1 kommentti:

  1. Kiva että tykkäsit Ninan luennosta. Eikö olekin aika hölmöä, että Knovio, jota Nina käytti on ihan ilmainen ja kevyt some-väline ja muiden käyttämä Adobe Connect on maksullinen ja ainakin minun makuuni liian järeä. Mutta yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Toiset luennoijat pitävät Adoben tarjoamaa chat-ominaisuutta tärkeänä.

    VastaaPoista